Etäopetuksessa kaivataan vaihtelua ja vuorovaikutusta

Copyright: Päivi Kapiainen-Heiskanen

Hämeen ammattikorkeakouluun neljä vuotta sitten perustetussa eLearning Centre -kehittämisyksikössä on kerätty yhteen parhaina pidetyt verkko-opetuksen teoriat. Tutkijayliopettaja, FT Jorma Saarinen nostaa verkko-opetuksen kehittämisen kärkeen käyttäjäystävällisyyden ja opiskelijan huomioon ottamisen. Hän varoittelee sekä liiasta insinöörivetoisuudesta että pedagogivetoisuudesta. Mieluummin hän puhuu elämänläheisistä ja tarkoituksenmukaisista ratkaisuista, joissa yhdistellään etäopetusta ja lähitapaamisia mielekkäiksi kokonaisuuksiksi.

Interaktiivinen tekniikka koulutuksessa -konferenssi on koonnut yhteen suomalaisen etäopetusväen jo 15 vuoden ajan keväisin Hämeenlinnaan. Tapahtuman järjestelyissä mukana oleva Jorma Saarinen näkee reilun kymmenen vuoden takaisen ajan ns. rautakautena, jolloin kova tekniikka ja koneet olivat kovasti esillä tässäkin tapahtumassa. Sittemmin siirryttiin käsittelemään ohjelmistoja. Nyt on monien välivaiheiden jälkeen alettu tarkastella etäopetusta laajemmasta näkökulmasta ja pohdiskella ns. blended learning -malleja eli etäopetuksen ja kontaktiopetuksen yhdistelemistä.


Minkälainen ajattelit maailman olevan 10 vuoden päästä?
Minkälainen blended learning lyö itsensä läpi?
Entä jos kaikki kurssit viedään verkkoon?


Hämeen ammattikorkeakoulun eLearning Centerissä on pyöritetty viime vuosina verkko-opetuksen menetelmien kehittämiseen liittyviä projekteja. Myös yrityselämän kanssa yhdessä on etsitty hyviä käytäntöjä. Kehittämisyksikkö on myös pyrkinyt kokoamaan olemassa olevat teoriat. Niiden pohjalta erityisen tärkeinä tutkimusaiheina on pidetty pedagogista ja teknistä käytettävyyttä sekä mobiilioppimisen kriteerejä. Tavoitteena on ollut luoda arviointityökalu, jonka pohjalta voisi tarkastella materiaaleja ja oppimisympäristöjä.

Jorma Saarinen. Copyright: Päivi Kapiainen-Heiskanen
Mitä asiat nousevat esille?
Minkälaisten asioiden kanssa eLearning Centerissä painitaan?


Verkko-oppimiseen liitetään usein vuorovaikutteisuus. Liki vakiona myös valitellaan aidon vuorovaikutuksen puuttumista verkko-opetustilanteista. Jorma Saarinen jakaa vuorovaikutuksen kolmeen lajiin. Tutuinta on, että opiskelijat keskustelevat opettajan kanssa. Sitä tärkeämpänä hän pitää kuitenkin vuorovaikutusta, joka syntyy, kun opiskelijat keskustelevat ja tekevät asioita keskenään. Eniten hän kuitenkin toivoo, että alkaisi näkyä myös opiskelijan ja materiaalin välistä vuorovaikutusta.


Mistä kiikastaa, ettei toivottu keskustelu viriä verkko-oppimisessa?


Saarinen on tutkinut digitaalisia oppimateriaaleja ja oppimisympäristöjä. Hän kaipailee erityisesti hyödyllistä, mielekästä vuorovaikutteisuutta. Hän uskoo, että pelit voivat tuoda mukanaan tuoreita malleja. Oleellista olisi kuitenkin muistaa pelejä suunniteltaessa, että niillä on pedagoginen tarkoitus.

Tulevaisuudessa sellaiset etäopetusmallit ovat vahvoilla, joissa vuorotellaan opiskelun, työn ja vapaa-ajan välillä. Jorma Saarinen uskoo, että etäopetus olisi parhaimmillaan elinikäistä, joustavaa ja osaamista täydentävää.


Minkälainen olisi tulevaisuuden toimiva etäopetusmalli?


Copyright: Päivi Kapiainen-Heiskanen

Suomalaiset voivat vahvasta etäopetuksen kehittämisperinteestään huolimatta kompastua karikoihinkin. Jorma Saarinen näkee tällaisina liiallisen uskon insinöörivetoisuuteen tai pedagogivetoisuuteen. Toisaalta maksullisuus ja maksuttomuus sisältävät kumpikin omia sudenkuoppiaan. Sitä hänkin harmittelee, etteivät suomalaiset näytä oppineen tuotteistamaan mallejaan vientituotteiksi. Siinä kun romanialaisprofessori tuli kaupittelemaan hänelle johtamistaidon verkkokurssia, suomalaiset näkyvät nyhräävän mieluummin keskenään kuin suunnistavan maailmalle.


Mihin voidaan kompastua?


Nettiradio Mikaelin arkistosta:

Linkit: