Verkko-opetuksen laatu ei ole vielä kummoisissa kantimissa

Copyright: Päivi Kapiainen-Heiskanen

Kun verkkoon aletaan suunnitella oppimateriaaleja, on pohdittava tarkkaan miten ne aikoo toteuttaa ja toteutukseen pitää panostaa aidosti. Verkko-opetuksen laatua tutkinut tutkija Anne-Maritta Tervakari Tampereen teknillisen yliopiston Hypermedialaboratoriosta arvioi, että tällä hetkellä taidokkuus ajaa vielä käytettävyyden ohi. Tutkimuksissa on huomattu, että vain pieni osa opiskelijoista oppii verkossa itsekseen lukemalla ja tekemällä tehtäviä, ja valtaosa tarvitsisi ohjausta ja opetusta.

Kun verkko-opetuksen käyttökelpoisuutta arvioidaan, esille nousee Tervakarin mukaan neljä tärkeää seikkaa: käytön on oltava sujuvaa, informaation laadukasta, aineiston helposti opiskeltavaa ja verkko-opetuksen pitää tarjota lisäarvoja. Käytettävyyteen liittyvät perusasiat ovat kuitenkin yleensä vielä kehittäjiltä hukassa, Tervakari arvioi.


Minkälaista verkkomateriaalin laatu on tällä hetkellä?


Tutkija purkaa käytettävyyden viiteen osaan: materiaalia on voitava käyttää helposti, aineiston käyttämisen ja tehtävien suorittamisen pitää voida olla tehokasta, sovellusta on voitava käyttää ilman suurempaa uudelleen opettelua, virheitä ei voi olla paljoa eivätkä ne saa vaikuttaa käytettävyyteen ja käytön on oltava miellyttävää. Tärkeää on myös esteettömyys eli käyttäjien erilaisuuden huomioiminen.


Toisivatko animaatiot lisää havainnollisuutta?


Minkälainen sisältö sitten olisi hyvää? Hypermedialaboratorion tutkijoiden mielestä sisällön pitää olla luotettavaa ja esitystavan pitää tukea sisällön omaksumista. Pedagoginen käytettävyys tuo mukanaan vaatimuksen, että aineiston pitää olla paitsi käytettävää myös hyödyllistä ja tukea oppimista ja ohjausta. Verkkomateriaalilta odotetaan myös lisäarvoa verrattuna perinteiseen opetukseen. Tervakarin mielestä lisäarvo on kuitenkin tilannekohtaista. Eri käyttäjät saavat verkko-opetuksesta erilaista lisäarvoa eikä yhden opetusryhmän kokema lisäarvo välttämättä siirry toiselle ryhmälle. Tämä onkin yllättänyt tutkijat.


Miksei lisäarvo siirry ryhmältä toiselle?


Ns. EVA-tutkimuksessa kerättiin virtuaaliyliopiston 25 kurssilta aineistoa erilaisista opiskelijaryhmistä. Lähtötilanteessa mukana oli taustaltaan kolmenlaisia opiskelijoita: työssäkäyviä, kampusopiskelijoita ja luopujia. Yhdelläkään ryhmällä ei juurikaan ollut aiempaa kokemusta verkko-opetuksesta. Kun opiskelijoiden kokemuksia verkko-opetuksen laadusta arvioitiin, tutkijat löysivät jakoivat heidät viiteen eri ryhmään: verkko-opiskelijat, tietoteknistä tukea tarvitsevat, luopujat, pettyneet ja tunnolliset. Näistä perinteinen opetus olisi miellyttänyt verkko-opetusta enemmän tietoteknistä tukea tarvitsevia, luopujia ja pettyneitä. Verkko-opiskelijat puolestaan halusivat opiskella mieluiten yksin. Tunnollisille yhteisöllisyys oli positiivinen asia ja heille kelpasi niin lähiopetus kuin verkko-opetuskin. Tervakari jäi pohtimaan etenkin luopujien ryhmää, sillä he kaipaamaan selkeästi tukea opiskeluunsa, etteivät jää ikiteekkareiksi.


EVA-tutkimuksen tuloksista


Verkko-opetuksen kehittäjien pitäisi pohtia tarkkaan, mitä aiotaan tehdä ja paljonko kehittämiseen on pistää panoksia, sillä vain pieni ryhmä saa verkko-opetuksesta lisäarvoa ilman riittävää ohjausta, Tervakari summaa.

Anne-Maritta Tervakari. Copyright: Päivi Kapiainen-Heiskanen
Mihin kehittämisen voimavarat kannattaa suunnata


Jatkossa Hypermedialaboratorion tutkijat aikovat keskittyä tutkimaan matematiikan opetuksen kehittämistä sekä sumean logiikan, sumeiden käsitteiden ja oppivien algoritmien käyttöä laajan aineiston ryhmittelyssä. Tekeillä on myös väitöskirjatutkimuksia verkko-oppimateriaalin informaatioarkkitehtuurin suunnittelusta sekä miellyttävyyden merkityksestä verkkopalvelun laadun kokemisessa.

Nettiradio Mikaelin arkistosta: