Luovuudella lisätään kilpailukykyä

Kari Uusikylä. Copyright: Päivi Kapiainen-Heiskanen

Pitäisi luottaa ihmisiin, antaa heille aikaa, mahdollisuuksia ja hyvää oloa, että voivat toteuttaa itseään ja kasvaa osaajiksi, miettii kasvatustieteiden professori Kari Uusikylä Helsingin yliopistosta. Hän matkustaa maata pitkin ja poikin ns. luovuusprofessorina varoittelemassa peruskoulun kovasta tavoitetasosta ja innostamassa eri-ikäisiä nappaamaan luovuuden yhdeksi suomalaisyhteiskunnan kovista kilpailuvalteista. Hän kehottaa kilpailukyvyn nimissä pikemminkin suojelemaan lapsia turhalta kilpailemiselta.

Luovuudesta laaditaan kansallista strategiaa, eikä Uusikylä usko, että luovuuden merkitystä voisi liikaa korostaakaan, siksi kovilta sen vastavoimat vaikuttavat. Uusikylä uskoo, että luovuus voisi tuoda tehokkuutta ja kilpailukykyä. Eikä luovuus ole suinkaan tehokkuuden vastavoima vaan pikemminkin edellytys, sillä jos tietää paljon, on korkeatasoiset mahdollisuudet toteuttaa luovuutta.


Luovuutta on vaikea pikamitata
Lapsia pitää suojella turhalta kilpailemiselta


Miten sitten vanhemmat voisivat suojella mukuloidensa luovuutta? Uusikylä uskoo siihen, että lasten annetaan vapaasti luoda tiettyjen rajojen sisällä ja löytää oma luovuutensa normaalissa ympäristössä. Parhaat edellytykset luovuudelle hän näkee silloin, kun kaikki lähtee ihmisen sisäisestä motivaatiosta. Parhaimmillaan luova ihminen kokee aitoja onnellisuuden tunteita, ns. flow- eli virtauskokemuksia, päästessään toteuttamaan itseään.


Lapsen pitää saada itse yrittää ja keksiä
Murrosiässä kavereiden painostus voi tappaa luovuuden tilapäisesti


Didaktiikan professorina Kari Uusikylä on ollut kehittämässä vuosikymmeniä opettajankoulutusta. Hän on lukeutunut peruskoulun ajoittain harvoihin puolustajiin. Nyt häntä kuitenkin hirvittää. Peruskoulun seitsemännelle luokalle jo ulottuvat uudet tavoitteet ovat hänestä monilta osin ylimitoitettuja, vaikeita ymmärtää ja hankalia opettajan arvioida. Uusitalo pelkää, että kun tiukka kilpailu arvosanoista alkaa jo peruskoulussa, oppilailla ei ole varaa luoda. Hän perääkin keskustelua siitä, miten peruskoulun tiukat tavoitteet ja luovuus voidaan nivoa yhteen.

Copyright: Päivi Kapiainen-Heiskanen
Arvosana 8 on äärimmäisen kova saavutus monissa oppiaineissa


Eräs opettaja havahtui vertaamaan peruskoulun kuudesluokkalaisten äidinkielen tavoitteita aikanaan suorittamaansa suomen kielen approbatur -arvosanaan ja yllätys, yllätys, eroja ei juuri näyttänyt olevan. Uudet tavoitteet ovat hämmentäneet opettajia, vaikka oppilaat ovat ihmeellistä kyllä pysyneetkin kyydissä mukana. Uusikylä muistuttaa, että luovuus edellyttää rohkeutta pistää kampoihin ja ottaa riskejä. Poika- ja tyttöpedagogiikan näkökulmasta perfektionistityttöjen ahdistus voi nykymenossa lisääntyä ja hälläväliä-poikien luovuus säilyä, Uusikylä pohdiskelee.


Luovat rohkeat tytöt ovat koulussa kummajaisia, joita yritetään vaientaa.
Sopeutuja-suorittajat kätkevät oman luovuutensa


Siinä kun suomalaiset koulujen kehittäjät tuntuvat aina vain tyytymättömiltä, kansainvälinen Pisa-tutkimus suitsuttaa suomalaista peruskoulua. Uusikylä on tyytyväinen, että Pisa-tuloksilla on saatu todistettua, ettei peruskoulu ole vienyt sivistystasoa katastrofiin. Toisaalta hän ei niele sellaisenaan kouluviihtyvyystutkimusten heikkoja tuloksia.


Rasti väärään ruutuun voi vääristää tutkimustuloksia


Minkälainen sitten pitäisi olla hyvän koulun, että siellä viihtyvät niin opettaja kuin oppilaatkin? Uusikylä lähtisi miettimään hyvän koulun olemusta arvoista käsin. Hän uskoo, että opettajat pysyvät kouluissa, jos palkkaus saadaan kuntoon. Toisaalta yritysmaailmaan karanneet opettajat palaavat takaisin kouluihin, kun talous menee alamäkeen. Didaktikkona eli opetusopin opettajana hän ei usko, että on yhtä parasta tapaa opettaa. Nykyinen trendi, että oppilas ottaa itse selvää asioista, ei äärimuodoissaan saa häntä innostumaan.


Hyvä tilanne, kun opettajiksi pyrkii fiksuja ihmisiä
Verkkojen käyttökin voi mennä överiksi


Copyright: Päivi Kapiainen-Heiskanen

Yliopistotkin ovat myllerryksessä. Tehokkuusvaatimukset lisääntyvät, ja maisteriputkesta pitäisi suoriutua yhä nopeammin ulos. Uusikylä pitää tehokkuuden ja tuloksellisuuden vaatimuksia ahdistavina ja alentavinakin. Hän uskoo, että opiskeluaika ei riitä, koska ihmiset ovat niin motivoituneita tekemään asioita. Kaikille kouluasteille levinnyt jatkuva arviointi on hänestä naurettavaa liioittelua, kun pitäisi joka vaiheessa kilpailla ja esitellä omia ansioitaan.


Liike-elämän periaatteet eivät sovi yliopistoihin


Tulospaineet ja luovuuden tappava turha hosuminen ovat tuttuja nykypäivän työelämässäkin. Uusikylä neuvoo, että ellei syvän tyydytyksen ja onnen tunteita pysty saamaan työpaikaltaan, kannattaisi niitä hakea harrastuksista. Nykymenossa kilpailukyvystä on tullut hokema niin, ettei edes mietitä mitä se on ja mistä kilpaillaan.


Työelämässä on liikaa tulospaineita