Oppimiskeskeinen pedagogiikka haastaa opettajankoulutuksen

Copyright: Päivi Kapiainen-Heiskanen

Korkeatasoisena pidetty suomalainen opetus on joutunut kritiikin kohteeksi. Edes korkeakoulut eivät tutkimusten mukaan tuota riittävästi sellaisia osaajia, joita työelämä tarvitsee. Monimutkaistuva maailma edellyttää asiantuntijoilta syvällistä osaamista, joustavaa ongelmien ratkaisutaitoa ja jatkuvaa ammatillista kehitystä. Miten tästä haasteesta selviävät opettamisen ammattilaiset, opettajat? Yliassistentti Pertti Väisänen Savonlinnan opettajankoulutuslaitokselta uskoo oppimiskeskeiseen pedagogiikkaan. Se voi avata opettajiksi valmistuville nuorille tien elinikäiseen oppimisen iloon.

Jatkuva ammatillinen kehitys on yhä keskeisempää mm. opettajan työssä. Opettajan on kyseenalaistettava omia tietojaan, taitojaan, uskomuksiaan ja käsityksiään sekä tarvittaessa muutettava niitä. Opettajan sitoutuminen oman työnsä tutkimiseen ja kehittämiseen on perusedellytys, jotta oppilaat oppisivat entistä paremmin.

Pertti Väisänen tutkii parhaillaan mm. luokanopettajaksi opiskelevien ammatillista kasvua. Tutkimus kehittää uusia ideoita opettajankoulutukseen, ja Opettajankoulutuslaitos toteuttaa sitä yhteistyössä Savonlinnan normaalikoulun kuuden luokanlehtorin ja tutkijan kanssa.

Opettajien koulutuksen parissa Väisänen on työskennellyt jo kahdenkymmenen vuoden ajan. Hänen erityisalaansa ovat tutkimuksen metodologia ja käytäntö. Kasvatustieteiden tohtoriksi hän väitteli vuonna 1993 aiheenaan opettajaksi opiskelevien opintoihin suuntautuminen ja opiskelutyylit. Väitöskirja käsittelee mm. korkeakoulupedagogiikkaa ja opintojen kulkua, opettajan ammatillista kehittymistä, oppimis- ja ohjauskäsityksiä, opettajan uranvalintaa ja tutkimusmetodologian opetusongelmia.

Pertti Väisänen on myös yksi "Opettajatiedon kipinöitä" -kirjan toimittajista. Julkaisu kokoaa yhteen Savonlinnan opettajankoulutuslaitoksen monitieteistä pedagogista tutkimusta sekä opetukseen liittyviä kokeilu- ja kehittämishankkeita. Väisäsen artikkeli "Oppimiskeskeinen pedagogiikka - haaste opettajankoulutukselle" tarkastelee erilaisia oppimisympäristöjä ja uusia opetus- ja oppimismalleja yliopistollisessa koulutuksessa.

Opettajakeskeisyydestä oppimiskeskeisyyteen

Oppimiskeskeinen pedagogiikka haastaa perinteisen, opiskelijoita passivoivan yliopistollisen opetustradition. Oppimiskeskeinen pedagogiikka ei ole niinkään minkään tietyn oppimispsykologisen suuntauksen mukainen pedagoginen malli, vaan siinä on aineksia niin kognitiivisesta ja konstruktivistisesta kuin humanistisestakin suuntauksesta. Tärkeitä käsitteitä ovat esimerkiksi oppijalähtöiset oppimisympäristöt, jotka mahdollistavat korkealaatuisen oppimisen sekä opiskelijan kokonaisvaltaisen ammatillisen ja persoonallisen kasvun.

Uusi oppimismalli kyseenalaistaa perinteisen opetus- ja oppimismallin, joka perustuu passiiviseen tiedon välittämiseen. Uusi mallin käyttöönotto edellyttää asennemuutoksia sekä opettajissa että opiskelijoissa, ja muutos voi tapahtua yllättävän hitaasti. Ryhtyessään purkamaan entisiä rutiineitaan opettajan on syytä varautua muutosvastarintaan.


Mikä on oppimiskeskeisen pedagogiikan ydinsisältö?
Opetuksen kehittäminen vaatii yhteistyötä


Korkealaatuiseen ja elinikäiseen oppimiseen

Korkeakoulujen tulisi Väisäsen mielestä pyrkiä edistämään korkealaatuista oppimista. Oppimisen tulisi olla mielekästä, syvää ja luovaa. Sen tulisi olla oppimaan oppimista. Tätä ajatusta tukevat hänen mukaansa sekä tutkimustieto että käytännön työelämätieto. Opiskelijoiden opintokokemuksia tutkittaessa on huomattu, että oppimisympäristö ja opiskelijoiden siitä tekemät tulkinnat vaikuttavat siihen, millaiset opiskelutavat opiskelijat omaksuvat. Esimerkiksi arviointimenetelmät suuntaavat opiskelijoiden opiskelua voimakkaasti. Jos oppimisen laatua siis halutaan parantaa, on oppimisympäristöäkin muokattava.


Elinikäisiä oppimisvalmiuksia tuettava


Perinteinen yliopisto-opetus arvostelun kohteena

Tutkimukset ovat osoittaneet, että edes korkeakouluopetuksen laatu ei olla tyytyväisiä. Koulutus ei tuota riittävästi sellaista osaamista, jota työelämä odottaa. Monimutkaistuva maailma edellyttää asiantuntijoilta - myös opettajilta - syvällistä osaamista, taitoa ratkoa eteen tulevia ongelmia sekä kykyä kehittyä jatkuvasti työssään.

Perinteinen opetusmalli tähtää tiedon välittämiseen. Juuri tämä malli, jota usein käytetään myös korkeakouluissa, rohkaisee opiskelijoita pinnalliseen oppimiseen. Tällöin oppimistulos jää heikoksi. Oppiminen nähdään määrällisenä, ei laadullisena, ja tiedon ajatellaan tallentuvan muistivarastoon tai "mentaaliseen pakastimeen" myöhempää käyttöä varten.


Mikä vikana perinteisessä oppimismallissa?


Opettajan rooli muuttuu

Opettajan sitoutuminen oman työnsä tutkimiseen ja jatkuvaan kehittämiseen on perusedellytys, jotta opiskelijat saisivat hyviä oppimiskokemuksia ja jotta oppimisen laatu parantuisi.

Oppimistapaa, jossa oppija on subjekti, kutsutttaan esimerkiksi aktiiviseksi oppimiseksi, oppimisen edistämiseksi ja oppimiskeskeisyydeksi. Mm. vapauspedagogiikan edustaja Freire käyttää tätä termiä.


Millainen opiskelijan rooli on nykyisessä oppimiskulttuurissa? Entä opettajan?
Millaista on oppimiskeskeinen pedagogiikka?


Pertti Väisänen. Copyright: Markku Pelkonen.

Miten koulutusta tulisi kehittää?

Pertti Väisänen listaa muutamia keskeisiä asioita, joiden avulla koulutusta voidaan muokata aiempaa oppimiskeskeisemmäksi. Tärkeää on kehittää esimerkiksi opiskelijan kykyjä, kompetenssia ja työhön liittyviä taitoja. Opiskelijan itseluottamus, (meta)kognitiiviset kyvyt ja sisäinen oppimismotivaatio luovat pohjan sille, että hän sisäistää asiat ja ymmärtää ne mahdollisimman syvällisesti. Samalla hän kasvaa ammatillisesti.

Myös opiskelijoiden kokemukset ovat oppimisen voimavara. Opiskelija pyrkii opiskelussaan mielekkyyteen, hänellä on arvokkaita kokemuksia ja tietoa, joita oppimistilanteiden rakentamisessa tulisi käytää hyödyksi. Toisaalta opiskelijoilla on myös persoonallisia uskomuksia ja väärinymmärryksiä, joita niitäkin voi käyttää lähtökohtina opetuksessa.

Koulutusta voidaan kehittää myös kannustamalla opiskelijoita aktiivisuuteen ja yhteistoiminnallisuuteen. Tämä merkitsee Väisäsen mukaan sitä, että oppimisen tulisi olla mm. tekemällä oppimista. Oppimisen tulee perustua kumppanuuteen ja molemminpuoliseen jakamiseen. Tärkeää on luoda tukea antava, turvallinen ja kannustava oppimisympäristö.

Oppimisen tulisi edistää myös vastuullisuutta ja itseohjautuvuutta. Opiskelijoiden on hyväksyttävä vastuu omista toiminnoistaan, Väisänen korostaa. Vapauden ja yksilöllisyyden vastapainona opiskelijan on tärkeää huomata, että hän elää sosiaalisessa maailmassa, jossa hän on vastuussa teoistaan muille ihmisille ja yhteisöille. Opiskelijalla on oltava myös sisäistä kontrollia sekä voimantuntoa omasta oppimisestaan ja kehittymisestään.

Tämä päämäärä mielessä opiskelijoille tulisi antaa mahdollisuuksia itsenäisiin projekteihin. Vastuuta on kuitenkin annettava vähitellen, jotta vältetään ahdistuneisuutta ja kielteisiä tunteita. Väisänen korostaa, ettei itseohjattu oppiminen saa tarkoittaa opiskelijoiden heitteillejättöä. Opettajien tulisi luoda opetus- ja oppimisilmapiiri, jossa opiskelijat voivat osallistua vastuullisesti koko oppimisprosessiin. Opiskelijoille tulee tarjota joustavia opetussuunnitelmia. Heillä on oltava tilaisuuksia tehdä mielekkäitä valintoja, jotka koskevat sisältöjä, suoritustapoja, yksilöllisiä oppimispolkuja ja arviointeja.

Oppiminen on kokonaisvaltaista, huomauttaa Väisänen. Kokonaisvaltaisuus tulee ottaa huomioon koulutuksessa. Onnistunut oppimisprosessi kytkee yhteen tunteet, arvot ja motiivit sekä persoonallisen kasvun. Opiskelijat on otettavahuomioon myös ihmisinä. Heille tulee tarjota oppimismahdollisuuksia ja tilanteita, jotka koskettavat heitä kokonaisena ihmisenä tunteineen ja arvoineen. Opiskelijoita voidaan myös rohkaista esimerkiksi riskinottoon, ja virheiden tuottamaa ahdistusta voidaan pyrkiä vähentämään. Näin onnistutaan ehkä tarjoamaan kokemuksia, jotka osoittavat, että oppiminen voi olla hauskaa.

lopuksi Väisänen korostaa avointa, joustavaa ja monipuolista oppimiskeskeistä arviointia. Myös opettajan oman työn arviointi kuuluu oppimiskeskeiseen pedagogiikkaan. Kurssien ja opintojaksojen arvioinnin tulisi olla monipuolista ja molemminsuuntaista. Sen tulisi antaa sekä opiskelijalle että opettajalle palautetta omasta osaamisesta ja edistymisestä. Oppimista tulisi arvioida itse-, vertais- ja opettaja-arvioinneilla siten, että arviointikriteerit ovat julkisia ja perustuvat osin neuvotteluun opiskelijoiden kanssa.

Ovatko tavoitteet realistisia?

Tavoitteitaan Väisänen pitää visioina, joita kohti pedagogisessa kehittämistyössä kannattaa pyrkiä. Opetuksen kehittämisen tulisi hänen mielestään koskea koko organisaatiota. Muutokset edellyttävät usein opetussuunnitelmien ja rakenteiden kriittistä tarkastelua ja muuttamista uusien tavoitteiden mukaisiksi. Myös yksittäiset opettajat voivat tehdä paljon opetuksensa kehittämiseksi, Väisänen korostaa.

Lisätietoja:
Email: pertti.vaisanen@joensuu.fi

Jorma Enkenberg, Pertti Väisänen, Erkki Savolainen (toim.): Opettajatiedon kipinöitä: kirjoituksia pedagogiikasta. Joensuun yliopisto 2000