Virtuaalikorkeakouluhankkeilla riittää pulmia ratkottavaksi

Copyright: Päivi Kapiainen-Heiskanen

Suomessa on väellä ja voimalla kehitetty viime vuodet mallia kansallisille virtuaaliyliopisto- ja ammattikorkeakouluverkostoille. Uusia virtuaalisia korkeakouluja ei ole haluttu synnyttää, vaan verkostojen tavoitteena on ollut innostaa olemassa oleva oppilaitoskenttä kehittämään verkko-opetusta yhdessä. Opettajia on koulutettu, virtuaalioppimateriaaleja luotu, pähkitty toimintamalleja ja etsitty porkkanoita. Nyt kun kehittämistyötä on takana neljä, viisi vuotta, moni tavoite on ylittynyt, mutta myös moni käytännön ongelma odottaa edelleen ratkaisuaan. Onko kehitys sittenkin ollut hitaampaa kuin odotettiin? Ovatko ruohonjuuritason toimijat tyytyväisiä vai eikö meno vielä häikäise?

On löydettävä ydin, mitä tehdään ja kenen kanssa
Virtuaaliammattikorkeakoulun on löydettävä ansaintalogiikka, miettii Hämeen ammattikorkeakoulun kehittämispäällikkö Leena Vainio, joka on ollut mukana kehittämässä etäopetuksen muotoja 15 vuoden ajan. Hänen mielestään nyt tehdään paljon päällekkäistä kehitystyötä, joten huonoja hankkeita pitäisi karsia joukosta sen sijaan, että kaikille jaetaan rahaa tasapuolisesti. Vainio näkee kehittäjillä edessä joka tapauksessa paljon umpihankea, joten suunnan löytäminen vaatii päättäväisyyttä ja työtä.

Verkko-opetus voi räjäyttää opettajan työmäärän
Opettajia pelottaa verkkokurssien lisäämä työmäärä. Helsingin yliopiston lehtori Kalle Romanov uskoo, että opettajat innostuisivat mukaan verkko-opetukseen, jos he saisivat sitä kautta yliopiston pätkävirkoihin jatkuvuutta, pystyisivät rajaamaan työmääränsä kohtuulliseksi ja voisivat kehittää omaa opetustaan. Nyt kun verkko-opetuksen porkkanat ovat hakusessa, hän itsekin piilottelee mieluummin omia virtuaalikurssejaan pöytälaatikossa kuin ottaa riskin uuvuttaa itsensä lisätyöllä.

Copyright: Päivi Kapiainen-Heiskanen

Ainoa asia, mikä verkossa puuttuu, on aika
Päättäjillä ja opettajien työtä resurssoivilla ihmisillä ei ole näkemystä siitä, mitä verkko-opetus oikeasti on. Tätä mieltä on Jyväskylän yliopiston Tietotekniikan tutkimusinstituutin (TITU) projektipäällikkö Petri Lounaskorpi. Hänestä eniten verkko-opetuksen kehittämisessä kiikastaa se, että ihmisille pitäisi luoda aikaikkunoita opiskella työn ohessa ja opettajille taasen pitäisi raivata aikaa verkossa opettamiseen ja ohjaukseen.

Miten virtuaaliammattikorkeakoulun ja -yliopiston kehittäminen eroavat toisistaan?

Haastattelut on tehty joulukuussa 2004 Online Educa Berlin -konferenssissa.

Nettiradio Mikaelin arkistosta: