Vuorovaikutteisuus on verkko-opetuksen kompastuskivi

Maire Syrjäkari. Copyright: Jorma Pilke

On haasteellista saada opiskelijat keskustelemaan verkossa, sillä tutorkaan ei saisi sekaantua keskusteluihin yrittämällä kommentoida jokaista lausetta. Näin miettii kehittämispäällikkö Maire Syrjäkari Lapin yliopiston opetuksen kehittämispalveluista. Hänestä tuli Internetin käyttäjä kymmenisen vuotta sitten. Tällä hetkellä hänen tehtäviinsä kuuluu opetuksen kehittäminen kokonaisvaltaisesti unohtamatta pedagogiikkaa, tieto- ja viestintätekniikkaa saati verkon hyötyjä.

Maire Syrjäkari opiskeli ensimmäistä kertaa itse Internetin välityksellä vuonna 95. Leipäpuuksi opetuksen kehittäminen alkoi muuttua parin vuoden kuluttua. Silloiset etäopetuksen verkkotyökalut olivat hankalia käyttää. Nykyään opettaja pystyy itsekin tekemään kätevästi aineistoja ja luomaan vuorovaikutteisia palveluja. Tällä hetkelläkin oppimisympäristöissä riittää toki puutteita, mutta Syrjäkarin mielestä enemmänkin siitä syystä, ettei opettajilla ja ohjaajilla ole riittäviä taitoja käyttää niitä, vaikkei heiltä toki voi olettaakaan tekniikan asiantuntijuutta.


Kokemuksellista oppimista kaivataan


Lapin yliopistossa on meneillään vuosia kestäviä verkostohankkeita. Uusimmasta päästä on maakuntakorkeakouluhanke, joka alkoi vuonna 2003 tuottaa maakuntaan avointa yliopisto- ja ammattikorkeakouluopetusta sekä maisteriopintoja. Toteuttajana on yliopiston ja ammattikorkeakoulun lisäksi kesäyliopisto.

Syrjäkari haluaisi kehittää verkko-opetusta eteenpäin yhteistoiminnallisen opetuksen suuntaan. Vuorovaikutteisuudesta puhutaan paljon, mutta mikään itsestäänselvyys se ei ole. Suomalaisia ei kuitenkaan helpolla saa keskustelemaan keskenään, eikä toisaalta ohjaajakaan saisi sekaantua liikaa tai kovistella mukaan. Toisaalta monet aikuiset, vähän verkkoa käyttäneet saattavat olla jopa aktiivisempia keskustelijoita verkossa kuin nuoret.


Opiskelijoiden pitäisi rakentaa tietoa keskenään
Nuoret tekevät tehtävät, mutta eivät perehdy oppimisympäristöön


Opettajien työ muuttuu verkko-opetuksen myötä, kun opiskelijat nousevat esiin persoonina ja saavat enemmän henkilökohtaista opetusta. Opettajille tilanne on haasteellinen kun pitäisi miettiä, minkälainen opetusmuoto ja väline sopii kuhunkin tilanteeseen tai sisältöön parhaiten. Myös oppimisympäristöistä käydään keskustelua. Kansainväliset lisenssimaksut ovat alkaneet viime aikoina hirvittää, vaikka käyttäjät eivät hevin haluaisi vaihtaa kerran omaksumiaan ympäristöjä.


Oppimisympäristöt ovat kalliita, mutta vaihtokaan ei ole helppoa


Maire Syrjäkarin työhön kuuluu miettiä, minkälainen olisi toimiva etäopetusratkaisu. Hän on huomannut, että nuoret kaipaavat lähikontaktia ja siksi ohjelmassa pitää olla myös lähitapaamisia.

Lapin yliopisto. Copyright: Päivi Kapiainen-Heiskanen
Opetuksen on oltava helposti saavutettavaa ja joustavaa


Tällä hetkellä Syrjäkari tutkii opiskelijan ohjaamista verkosta, mutta hän kaipaisi oman työn rinnalle tutkimustietoa myös opiskelijoiden tarpeista eli minkälainen toteutusratkaisu miellyttäisi ja motivoisi opiskelijoita.


Pitäisi kehittää sellaisia ratkaisuja, että opiskelijat motivoituvat verkko-opiskeluun


Nettiradio Mikaelin arkistosta:

Maire Syrjäkaria haastatteli Online Educa Berlin -tapahtumassa joulukuussa 2003 Jorma Pilke.