Yhteistoiminta innostaa oppilasta itseohjautuvaksi

Timo Kunnari. Copyright: Mervi Sensio

Luokanopettaja Timo Kunnari on innostunut historiasta. Yhteistoiminnallisen opetusmenetelmän avulla hän toivoi tartuttavansa aidon kiinnostuksen myös oppilaisiinsa. Niin kävikin. Samalla kurssilla oppilaiden itseohjautuvuus kasvoi ja opettaja huomasi olevansa vähemmän opettaja kuin 15-vuotisen uransa aikana koskaan aikaisemmin.

Timo Kunnari on ainakin melkein tavallinen luokanopettaja Ylitornion Kirkonkylän peruskoulusta. Historia on hänen lempiaineensa. Se innoitii myös pohtimaan, miten saisi oppilaat aidosti kiinnostumaan historian tapahtumista ja niiden vaikutuksista nykypäivään. Pohdinnan lopputulemana pyrähti käyntiin projekti, jonka tarkoitus oli toteuttaa kahden eri koulun 5.-6. luokan oppilaiden kanssa antiikin olympialaisten teemaan liittyvä verkkolehti. Verkkokurssin tavoitteet olivat sekä oppiaineksen tavanomaista laajempi ja monipuolisempi käsittely ja ymmärtäminen että verkkolehden haltuunottoon työvälineenä. Kurssi toteutettiin osin itseohjautuvasti verkossa ja osin tavanomaisemmin opettajan ohjauksessa. Yhteistoiminnallinen oppiminen sekä verkostoituminen onnistuivat odotusten mukaisesti, Kunnari iloitsee.


Syvällisempää tietoa itse tutkimalla


Käytännössä projekti käynnistyi, kun Kunnari kävi vetämässä molemmilla kouluilla kurssin alustuksen. Sen jälkeen oppilaat saivat valita kiinnostuksensa mukaan tutkimusaiheita, joita lähdettiin käsittelemään verkossa prosessikirjoittamisen avulla. Lisäohjeita tekemiseen tipahteli sitä mukaa kun oppilaiden nälkä kasvoi. Osa oppilaista kyseli vinkkejä itse aktiivisesti ja osaa piti kannustaa eteenpäin, mutta kaiken kaikkiaan projektin edetessä opettajan rooli väheni ja oppilaiden itseohjautuvuus kasvoi. Kunnari huomasi myös selkeitä roolijakoja oppilaiden kesken. Suuriakin eroavaisuuksia näkyi tekniikan hallinnassa. Käytössä olevissa työkaluissakin oli myös puutteita, ja laitteiden vähyys toi hankaluuksia. Pulaa paikattiin kotikoneilla ja osaamista jaettiin niin, että lapset vierailivat toistensa luona tekemässä yhdessä töitä eteenpäin. Kyläkoulun ovetkin olivat illalla auki, jotta koulun koneet saatiin tehokkaammin käyttöön. Kunnari kertoo, että projekti poiki senkin, että muutamiin koteihin hankittiin ADSL-yhteys, kun tenava yllättäen viihtyi koneen ääressä enemmän kuin ennen.

Copyright: Mervi Sensio
Tieto- ja viestintätekniikan käyttöä ja käyttäjiä
Verkkotyökalut saatiin helposti haltuun ja valmista tuli!


Nyt kurssin onnistumisesta kertovat valmistuneet tutkielmat, esseet ja verkkolehti. Kunnari toteaa, että verkkolehden haltuunotto onnistui yli odotusten ja kipinä jatkolle jäi päälle. Verkostoituminenkin onnistui. Kunnarin mukaan porukka oppi tekemään töitä yhdessä ilman fyysistä läsnäoloa ja huomasi, että verkkojen avulla yhteistoiminta on todellakin mahdollista. Hauskinta olisi toki tavata nenätysten, mutta kun se ei ole mahdollista, yhteistoiminta on kuitenkin mahdollista. Opettajakin oppi kurssista jotain. Hän oppi erilaisista oppijoista, sai herkkyyttä oppilaan ohjaukseen ja eväitä yhteistyömuotoisen opetuksen kehittämiseen.


Yhteistoiminta oli kantava idea
Tärkeimmät asiat, mitä oppilaat oppivat?


Käytännöt mukautuvat ja innostuksella pääsee pitkälle, Kunnari sanoo. Ei siis kannata jättää toteuttamatta hyviä ideoita, vaikka näyttäisi siltä, että aikaa ei ole, laitteetkaan eivät riitä tai että budjetti on minimaalinen tai jopa olematon. Historian projektissaan Kunnari vakuuttaa saaneensa ylimääräisen vaivanpalkan takaisin ja on nähnyt nyt sen, että vähemmän opettamalla pystyy saamaan aikaiseksi enemmän. Se ei tarkoita, että opettajan pitää vetäytyä sivuun tai jättää oppilaat oppimaan yksikseen. Vastuuta oppimisesta voi antaa jo hyvinkin pienille oppilaille, jos opettajalla on herkkyyttä olla heti tukena oppimisessa, kun oppilas sitä tarvitsee. Seuraava projektikin on jo Kunnarilla mielessä. Se liittyy kemiaan ja fysiikkaan, mutta yhtä hyvin yhdessä toimien oppii vaikka musiikkia.


Missä ja miten samaa opetuksen tapaa voisi käyttää?
Olen yhä vähemmän opettaja


Copyright: Mervi Sensio

Opettajalla on vapaus päättää, millä opetusmenetelmällä oppilaitaan opettaa. Se on Kunnarin mielestä hyvä, joskin opettajan työn vaativuutta nostattava asia. Erilaisia kokeiluja varten tarvitaan myös ammatillista rohkeutta ja opettajayhteisöä, joka hyväksyy erilaisia opettajia erilaisine mielipiteineen. Tulevaisuuden koulua Kunnari katselee varovaisin silmin ja näkee siellä koulun, jossa ei ole enää fyysisesti niin paljon porukkaa. Aamupäivällä koulussa käy joku luokka, iltapäivällä toinen, opetushenkilöstömäärä vähenee, osa opetuksesta tapahtuu verkossa ja oppilaat käyvät mutustamassa lounaansa ruokakupongilla kunnan baarissa. Tällainen tulevaisuus on toivottavasti vääränlainen, Kunnari hymyilee. Ja niin virtuaaliseksi ei koulunkäynti saa mennä, etteikö opettaja pääse joskus taputtamaan oppilastaan olalle, silittämään päätä tai katsomaan silmiin.


Millaisia mahdollisuuksia ja rajoituksia nykyinen opetussuunnitelma antaa opettajalle?


Nettiradio Mikaelin arkistosta: