Vuodet 1942 ja 1943 Päämajassa

Säästöpankin talo. Copyright: Heikki Myyryläinen

Huhtikuun viimeisenä päivänä 1942 Paavolainen sai siirron Nurmoilasta Mikkeliin Päämajaan eli Lokkiin, jonka Tiedoitusosastolle sijoitettuna hän oli jatkosodan loppuun saakka. Paavolainen ei ollut innostunut siirrosta Päämajaan. Hänen mukaansa se oli ikävin kaikista paikoista. Paavolainen piti siirtoaan suorana seurauksena Martti Haavion ja muiden Päämajassa olleiden ennen vuotta 1901 syntyneiden miesten kotiuttamisesta.

"Nyt kuvitellaan, että kaikki 'lähinnä vanhemmat' miehet ovat autuaita päästessään Mikkelin lihapatojen ääreen. Lamassa ja masentunut koko päivän. Aunuksen odotettu kevät ja kesäkin jäävät nyt näkemättä." (Synkkä yksinpuhelu, s. 328-329)

Mikkeliin Paavolainen saapui varhain aamulla 5.5. Hänen majapaikakseen määrättiin aluksi matkailijakoti Tapio. Marraskuussa 1941 Tiedoitusosasto oli siirretty Yhteiskoululta Mikkelin torin varteen Säästöpankin upouuteen taloon. Tiedoitusosaston hallussa oleva 4. kerroksen huoneisto oli rakennettu talvisodan jälkeen evakuoidun Viipurin piispan asunnoksi. Paavolainen sai työhuoneekseen erillään olevan palvelijattaren huoneen, josta ryhtyi käyttämään nimitystä 'Umpisuoli'.

Paavolaisen tehtäviksi tuli TK-kirjoitusten julkaisukuntoon muokkaaminen sekä Valtion Tiedoituslaitoksen tarkkailuosaston päivittäisten radio- ja sanomalehtikatsausten lukeminen. Tärkeimmät ulkomaiset lausunnot oli alleviivattava ja toimitettava sen jälkeen kenraali Tuompon ja eversti Lehmuksen nähtäviksi. Kovin innostunut työstään Paavolainen ei alkuaikoina ollut. Uudessa työpaikassa Paavolaisen tiedolliset näköalat kuitenkin laajenivat. Liittoutuneiden lehdistöstä laadittujen katsausten ohella silloin tällöin esitetyt kielletyt tai sensuroitavat ulkomaiset elokuvat antoivat virikkeitä.

Kesällä 1942 Paavolaisella oli muiden töidensä ohella työn alla kolme kirjaa: 'Karjala - muistojen maa' -teoksen jatko-osa 'Rakas entinen Karjala', sekä antologiat 'Korpisoturit kertovat' ja 'Jännittävin sotaelämykseni'. Ilmari Pimiän kanssa Mikkelissä viimeistelty 'Rakas entinen Karjala' ilmestyi kauppoihin joulun 1942 alla ja sai erinomaisen menestyksen.

Ennen juhannusta 1942 Paavolainen teki Matti Kurjensaaren ja Ilmari Pimiän kanssa matkan Karjalan kannakselle. 16.6. hän kävi Vienolassa entisen kotinsa rauniolla ja pystyi vain nauramaan, koska muutos entiseen oli niin suuri.

Juhannuksen 1942 Paavolainen vietti Mikkelissä. Juhannusaattona hän osallistui Erkki Palolammen kanssa työväen viettämään juhannusjuhlaan, jossa juhlapuhujana oli kansanedustaja Väinö Kivisalo. Paavolaisen mukaan kesällä 1942 vietettiin Suomen todella ensimmäinen sotajuhannusaattoa. Nuoret miehet ja nuoret tytöt olivat poissa juhannusaaton vietosta. Juhlapaikkaa vastapäätä seisovat suuret sahat olivat tyhjiä ja autioita.

Juhannuspäivä 1942 oli muuten tavallinen työpäivä Päämajassa, mutta Paavolaiselle ilta ja yö olivat mielenkiintoiset, koska hän toimi tuolloin ensimmäistä kertaa Päämajan päivystävänä upseerina.


Ensikertalainen päivystämässä


Elo-syyskuussa 1942 Paavolainen oli komennuksella Aunuksessa tutustumassa sikäläisiin TK-komppanioihin. Loppusyksyn hän oli Mikkelissä lukuun ottamatta paria lyhyttä vierailua Helsinkiin. Vuoden 1942 loppusyksy kului Paavolaisella kasvavan sisäisen jännityksen ja ristiriidan merkeissä. Saksa kohtasi sodankäynnissään vastoinkäymisiä: Stalingrad, El Alamein, Pohjois-Afrikan maihinnousu jne. Paavolainen luki ulkomaisia lausuntoja ja keräsi lehtileikkeitä entistä tiiviimmin.

Copyright: Puolustusvoimien kuva-arkisto

Saksalaisista upseereista läheisimpiin tekemisiin hän joutui vuonna 1942 Päämajassa Regierungsrat Waldemar Wünschen kanssa. Hän oli tutustunut yhdysupseerina Päämajassa toimivaan Wünscheen Ilomantsissa jo ennen siirtoaan Päämajaan. Ensimmäisen kerran Paavolainen istui iltaa Wünschen kanssa Kalevassa 23.5.1942 yhdessä eversti Kalle Lehmuksen kanssa. Wünsche ehdotteli Paavolaiselle Saksan matkaa, josta tämä ei kuitenkaan ollut kiinnostunut. 6.6.1942 Paavolainen osallistui Wünschen järjestämille suurille kutsuille Lokissa vierailevan saksalaisen majuri Nordenskjöldin kunniaksi. Paavolaisen mukaan juhla oli kuiva ja virallinen. Perisaksalaiseen tapaan nuukuus leimasi juhlia. Ruokaa ja viinaa oli suomalaiseen makuun riittämättömästi.

Lokakuun 12. päivänä 1942 Paavolainen istui iltaa Wünschen kanssa Kalevassa. Tuolloin Wünsche kertoi alkoholin vaikutuksen alaisena todellisia ajatuksiaan suomalaisista. Paavolainen oli tyytyväinen iltaan, koska sai kuulla Wünschen todellisia ajatuksia. Paavolainen oletti, että Wünschen purkautumisen syynä oli kyllästyminen propaganda-yhdysupseeriasemansa vaatimaan kohteliaaseen vaikenemiseen.


Wünsche purkautuu Paavolaiselle


Paavolaisen lähin ystävä Mikkelissä oli Matti Kurjensaari, jonka kanssa hän asui kesästä 1942 lähtien Tykkimiehenkatu 4:ssä rouva Maija Pousin alivuokralaisena. Samassa huoneistossa oli aikaisemmin majaillut mm. Martti Haavio, jonka siirtyessä siviiliin Paavolainen oli saanut komennon Päämajaan.

Tykkimiehenkatu. Copyright: Heikki Myyryläinen

Jouluksi 1942 Paavolainen olisi voinut lähteä lomalle Helsinkiin, mutta päätti pysytellä Mikkelissä. Jouluaattoa hänen osastonsa vietti korean pöydän ääressä Kalevassa. Joulupäivänä Paavolainenja Kurjensaari kävivät tervehtimässä Kalevassa asuvaa ystäväänsä Kai Kivijärveä. Paavolainen piti siitä, että Kivijärvi säilytti tyylikkyytensä sodankin aikana. Joulupäivänä hän istui yksin smokkiin pukeutumassa juomassa viskiä. Kivijärvi oli myös taitava panemaan kokoon edustuspäivällisten ruokalistoja ja järjestelemään kenraaleille rattoisia saunareissuja. "Pittoreski ja elähdyttävä tyyppi Lokin yksitoikkoisuudessa!" (Synkkä yksinpuhelu, s. 490)

Paavolainen huomasi, että Päämajan sijoittuminen Mikkeliin piristi kaupungin koko elämää. Joulukuun 1942 lopussa hän kirjoittaa Synkässä yksinpuhelussa (s. 490-491), että Päämajan yli 2000 hengellä on suuri merkitys mm. elokuvateattereiden ja ravintoloiden suhteettomaan kasvuun pienessä Mikkelin kaupungissa. Mikkelin koko elinkeinoelämään ei Päämajalla ollut kuitenkaan kovin suurta vaikutusta, sillä Päämaja tuotti pääasiassa itse itselleen ne palvelut, joita se tarvitsi. Koko jatkosodan aikana Mikkeliin perustettiin 73 palvelualan yritystä, kun samankokoiseen Jyväskylään perustettiin samana aikana 78 palvelualan yritystä.

Kevään 1943 Paavolainen vietti hyvin tiiviisti Mikkelissä. Kaksi kertaa hän kävi lomalla Helsingissä ja muutaman kerran työasioissa (ratkaisemassa Propaganda-Aseveljien novellikilpailun, pistäytymässä Sotainvalidien kirjallisessa illassa ja tapaamassa elokuvaohjaaja Erik Blombergia).

Päämajakoulu. Copyright: Heikki Myyryläinen

Paavolaisen alkuvuosi Päämajassa sujui pääasiassa rutiinitöiden parissa. Huomattavana tapahtumana voi pitää lähinnä eversti Lehmuksen Paavolaiselle ja Kurjensaarelle antamaa tehtävää laatia ehdotus ylipäällikön päiväkäskyksi 28.1.1943, jolloin tuli kuluneeksi 25 vuotta kansalaissodan alkamisesta Pohjanmaalla. Mannerheim oli itse laatinut asiarungon, mutta lisäksi oli keksittävä joku uusi iskulause. Aikaa annettiin neljä tuntia, mutta sitä kului yli kuusi tuntia. Paavolaisen ja Kurjensaaren laatiman luonnoksen luki todennäköisesti ennen päiväkäskyn julkaisua komentoesikunnan päällikkö W. E. Tuompo, joka teki siihen merkittäviä muunnoksia. Paavolainen oli hyvin pettynyt lopulliseen päiväkäskyyn, jonka mukaan Suomi kävi kolmatta kertaa pyhää vapaussotaa olemassaolomme ja tulevaisuutemme puolesta. Ideologisen sodankäynnin ja sen ristiretkimäisyyden painottaminen sai Paavolaisen lopullisesti kyynilliseksi Suomen sisäpolitiikkaa kohtaan.

Kevättä 1943 kohti Paavolaisen pessimismi sodan lopputulosta kohtaan paheni. Paavolaisen kriittisyys saksalaisia ja saksalaismielisyyttä kohtaan voimistui. Maaliskuun 6. päivänä hän osallistui kenraali Erfurthin järjestämille suurille illallisille Mikkelissä olevien saksalaisten esikunnassa. Kunniavieraina illallisilla olivat yliopiston rehtori Rolf Nevanlinna ja saksalainen sanomalehtimies tohtori Claus. Paavolainen piikitteli saksalaismielistä entistä opettajaansa Nevanlinnaa useaan otteeseen hänen poliittisesta toiminnastaan. Myös Suur-Suomi -aatteen ryhdistäytymisestä Paavolainen oli huolissaan. Etenkin nuorison lämpeneminen sotapropagandalle huolestutti Paavolaista. Loppukeväästä Paavolaista piristi vanhan ystävänsä Kim Borgin saama komennus Nurmoilasta Päämajaan.

Mannerheim herätti olemuksellaan runsaasti huomiota Mikkelissä. Vieläkin monet iäkkäät mikkeliläiset muistelevat lämmöllä ylipäällikköä.


Hurmuri-Mannerheim


Äitienpäivänä 1943 Paavolainen tapasi mikkeliläisen SS-mies Lindbohmin, johon oli tutustunut jo edellisellä lomamatkallaan Helsinkiin. Paavolainen istui Lindbohmin kanssa aamiaisella Porrassalmessa, jossa sai kuulla mielenkiintoisia ensi käden tietoja salaperäisyyden verhoamasta suomalaisesta SS-pataljoonasta. SS-miehet eivät saaneet käydä kirkossa ja minkäänlaisia jumalanpalveluksia ei pidetty. Bordellit olivat yleisesti käytössä itärintamalla. Onanismiin suhtauduttiin ankarasti. Lindbohm kertoi Paavolaiselle, että kaikkien SS-miesten oli määrätyn palveluajan jälkeen allekirjoitettava sopimus, johon sisältyi mm. maininta, että onanismista määrätään kuolemanrangaistus. Suomalaiset SS-miehet joutuivat silloin tällöin näkemään saksalaisten tarpeettomia julmuuksia vihollisiaan kohtaan.

Toukokuun 16. päivänä 1943 vietettiin Mikkelissä sankarivainajien muistopäivää. Olavi Paavolainenkin osallistui juhlallisuuksiin.


Marski vaikuttaa sairaalta


Mikkelin tuomiokirkko. Copyright: Heikki Myyryläinen

Kesäkuun 9. päivänä 1943 Paavolainen sai muutaman muun kera saksalaisen kunniaristin, jota Paavolainen ei pitänyt lainkaan arvossa. Vastapalveluksi kunniamerkistä Paavolainen joutui kesäkuun lopulla luotsaamaan luutnantti Taubertia tämän retkellä Aunukseen. Ensimmäistä kertaa Paavolainen ei ollut alun perin innostunut matkasta Itä-Karjalaan. Maailmassa tapahtui hänen mielestään tuolloin paljon jännittävämpääkin. Perillä Paavolaisen kuitenkin valtasi jälleen sodan alkuvaiheiden kaltainen Itä-Karjalan maisemien kauneuden ihailu.

Paavolaisen kriittisen asenteen aktivoitumisesta kertoo hänen käyttäytymisensä saksalaisten lehtimiesten oppaana Mikkelissä Aunuksen retken jälkeen.


Paavolainen oppositiotuulella


Vuoden 1943 keskeinen kirjallinen työ Paavolaisella oli runokokoelman 'Täältä jostakin' toimittaminen yhdessä Yrjö Vasaman ja Matti Kurjensaaren kanssa. Teos käsitti 80 tekijän 140 runoa. Paavolainen piti tasoa hyvin kirjavana. Keväällä ja kesällä 1943 Paavolaista työllisti myös sota-aiheisen filmin käsikirjoituksen laatiminen TK-Erik Blombergin apuna. Tilaaja Finlandia-Kuva piti kuitenkin syksyn 1941 Bengtskärin taistelua kuvaavaa filmiä liian realistisena sodan aikana esitettäväksi ja se jäi toteutumatta.

Vuoden 1943 loppupuolella merkittävimpiä tapahtumia Paavolaisen elämässä olivat huomiota herättäneet kansallispäivälliset Helsingissä hänen täyttäessään 40 vuotta 17.9. ja hänen pitkään haaveilemansa matka Rukajärvelle lokakuussa. Joulua ja uutta vuotta Paavolainen vietti Mikkelissä kuten vuotta aikaisemminkin.


Takaisin