Tuiskuharju ja Valkola

Tuiskuharju. Copyright: Heikki Myyryläinen

Vuoden 1944 Paavolainen vietti poikkeuksellisen tiiviisti Päämajassa. Tammikuun 1944 lopulla suunniteltiin Päämajan muuttamista pois Mikkelistä Leningradin rintaman murtumisen vuoksi. Poismuuttoa koskevien huhujen vuoksi Mikkelin kaupungin valtasi levottomuus. Alkuvuodesta 1944 neuvostojoukot pommittivat useita Suomen kaupunkeja ja Päämajassa katsottiin aiheelliseksi siirtyä pommitusvaaran vuoksi pois Mikkelin keskustasta.

Maaliskuun 13. päivänä Tiedoitusosasto siirtyi maalle noin 6 kilometrin päähän Mikkelistä Pieksämäen suuntaan. Paavolainen piti Tiedoitusosaston muuttamisesta maaseudulle. Ylipäällikkö itsekin muutti Mikkelistä Sairilan kartanoon noin 7 kilometriä Mikkelistä Juvalle päin.


Paavolainen saapuu Tuiskuharjuun


Paavolaisen parhaimpana uskottuna keväällä 1994 näyttää olleen Väinö Kaukonen, joka oli Kalevalan tutkija ja mieleltään vasemmistolainen tiedemies. Paavolaisen ja Kaukosen kanssa syntyi monenlaista kommunikaatiota heidän asuessaan samassa talossa. Pitkät keskustelut rauhallisen tutkijatyypin kanssa rauhoittivat levotonta Paavolaista.

Toukokuun 1944 alussa Paavolainen osallistui TK-komppanioiden päälliköiden neuvottelupäiville Mikkelissä. Niiden jälkeisissä krapulatunnelmissa hän paasasi avoimesti Neuvostoliitosta. Synkkyys, pahaenteisyys ja masennus aiheutti unettomuutta Paavolaiselle.


Katastrofin edellä


Suomalaiset vetäytyvät Laatokan Karjalassa. Copyright: Lauri Lehto

Neuvostojoukot aloittivat suurhyökkäyksensä Karjalan kannaksella 9.6.1944. Paavolaisen mukaan tykkien jyske kuului Tuiskuharjuun saakka, jossa hän tuolloin asui. Kukaan Tiedoitusosastolla ei tuona päivänä osannut selittää Paavolaiselle, mitä tykkien jyske tarkoitti. Seuraavana päivänä luettiin radion Päiväuutisissa tiedotus, jossa kerrottiin neuvostojoukkojen yleishyökkäyksestä. Kannaksen hyökkäyspäivinä Paavolaisen elämä oli työntäyteistä ja jännittävää. Hän tunsi myös jälleen kerran olleensa se, joka oli ennustanut jotakin sellaista, mitä nyt oli tapahtunut. Synkässä yksinpuhelussa Paavolainen kauhistelee neuvostojoukkojen nopeaa etenemistä Kannaksella. Myös Itä-Karjalassa puolitoista viikkoa Kannaksen jälkeen alkanut puna-armeijan hyökkäys huolestuttaa Paavolaista. Itä-Karjalan tapahtumat jopa kiinnostivat Paavolaista enemmän kuin Kannaksen vaiheet.

Paavolaisen erittäin jännittynyt kokonaismieliala johti ennen juhannusta välikohtaukseen Tiedoitusosastolla. Paavolainen osallistui 20.6. illalla saksalaisen yhdysupseerin Taubertin Tiedoitusosaston valikoidulle joukolle järjestämään juhlaan, jossa ryypättiin tukevasti. Juhlat jatkuivat saksalaisten parakeilla Pitkäjärven rannalla. Saksalaiset olivat vahingoniloisia siitä, että suomalaiset olivat nyt pulassa. Saksalaisten kerholla puheet kääntyivät alinomaa tekemään pilkkaa suomalaisten ihanteellisuudesta, uskonnollisuudesta ja lotista. Saksalaisten puheet saivat Paavolaisen mielen kiihtyneeksi ja palatessaan Koko yön juhlittuaan Paavolainen palasi Valkolaan juuri ennen aamiaista ja oli valmis laukaisemaan omat kommenttinsa saksalaisten puheiden johdosta ensimmäiselle vastaantulijalle.


Viipuri on vallattu!


Seuraavan päivän sielullisen ja ruumiillisen kohmelon vallassa Paavolainen jopa pohti koko päiväkirjansa pidon lopettamista, koska Suomen häviö sodassa oli selvä ja suurvaltavouhotus oli lopussa.

Hotelli Kaleva.
Finis Finlandiae


Karjalasta alkoi tulla evakkoja Mikkeliin kesäkuussa 1944. Suurin osa heistä oli läpikulkumatkalla muualle Suomeen.


Evakkoja Mikkelissä


Viimeisen kerran sodan aikana Paavolainen kävi Karjalassa heinäkuussa 1944, jolloin hän teki viikon matkan Kannakselle tehtävänään informoida TK-miehiä uutta tilannetta silmällä pitäen.

Sotilaspalveluksensa viimeiset kuukaudet Paavolainen vietti Rämälässä lukuun ottamatta kahta lyhyttä käyntiä Helsingissä. Vaikka päiväkirjamerkinnät jatkuivat entiseen tapaan, hän ehti silti paneutua myös TK-piirrosten valikointiin kuvateosta varten ja yhdessä Aarne Nopsasen kanssa taittoi sen valmiiksi elo-syyskuun vaihteessa.

Aselepo Suomen ja Neuvostoliiton välillä alkoi 4.9. kello 7 aamulla. Ennen kuin Moskova oli valmis ottamaan vastaan Suomen valtuuskunnan neuvottelemaan rauhasta, suomalaisten täytyi katkaista välit saksalaisten kanssa ja ryhtyä poistaa saksalaisia joukkoja alueeltaan. Saksalaisten joukkojen tuli olla poissa Suomen alueelta 15.9. mennessä. Paavolainen joutui luonnostelemaan Arvi Kivimaan kanssa aselepopäiväkäskyä.

Hän oli myös mukana saksalaisen yhdysupseeri Taubertin läksiäisissä Valkolassa 5.9.1944. Tiedotusosaston komentaja Kalle Lehmus piti Taubertille lyhyen puheen, samoin Taubert vastasi puheeseen lyhyesti. Jäähyväismaljan jälkeen Paavolainen antoi Taubertille muistolahjaksi Rukajärven ristin. Taubert antoi vastalahjaksi kirjoituksensa "Jäähyväiset Mikkelille", jonka hän toivoi Paavolaisen toimittavan jollekin paikalliselle lehdelle. Osaston puolesta Lehmus ojensi Taubertille TK-mies Lindebergin kehystetyn piirroksen. Paavolainen kirjoittaa: "Huomaamme tällä hetkellä sittenkin jollakin tavalla pitäneemme Taubertista hänen lapsellisuudestaan ja ylimielisyydenpuuskistaan huolimatta. Taubertin auton lähdettyä (hän kuuluu purskahtaneen autossa täyteen itkuun ja kyynelehtineen Mikkeliin asti) keräännymme vilkkaaseen keskusteluun parakin aurinkoiselle pihalle." (Synkkä yksinpuhelu, s. 937).

Moskovan välirauha Neuvostoliiton ja Suomen välillä solmittiin 19.9.1944. Paavolainen piti rauhanehtoja siedettävinä. Mikään muu sodan hävinnyt maa ei hänen mukaansa päässyt leikistä niin helpolla kuin Suomi.


Helpotuksen huokaus


TK-komppanioiden kotiuttamiskäsky allekirjoitettiin 25.9., mutta Paavolainen ei pitänyt mitään kiirettä siviiliin lähtemisen kanssa. Hän ilmoittikin Tiedoitusosaston päällikölle Kalle Lehmukselle haluavansa pysyä osaston kirjoissa niin kauan kuin se käytännössä on mahdollista.

Synkkä yksinpuhelu 8.11.1944 (s. 970): "Lähtö siviiliin."


ISDN (160x120, 45 Kbps)
ADSL (320x240, 225 Kbps)


Nettivideo: Tuiskuharjun isäntä Esko Tikkanen kertoo muistikuviaan Olavi Paavolaisesta. Haastattelu on tehty 10.4.2001. Haastattelijana on Heikki Myyryläinen, kuvaajana oli Matti Markkanen ja leikkaajana Jaakko Oranen. Tuotannon ohjaus: Matti Markkanen.


Takaisin