Paikataan ja oiotaan

Mia Heinikainen. Copyright: Mervi Sensio

Hammaslääkärit Mia Heinikainen ja Maija Kortelainen työskentelevät läheisissä huoneissa, mutta varsin erilaisissa työtehtävissä. Pääpiirteittäin Heinikainen paikkaa ja Kortelainen oikoo. Kumpikin muistuttaa keinoista, miten jokainen voi itse vaikuttaa omien ja lastensa hammaskaluston terveydentilaan niin, että hammaslääkäriä tapaisi mahdollisimman harvoin.

Mia Heinikainen toteaa, että suvun geenejä ei kannata liiemmin lähteä syyttelemään, jos hampaat eivät pysy terveinä. Hampaiden hoitotavat, ruokailutavat ja elämäntyyli vaikuttavat hampaiden kuntoon paljon enemmän kuin perinnöllisyys. Lasten hampaiden hoito on tänä päivänä Heinikaisen mielestä suurimmaksi osaksi hyvällä mallilla, joskin särkypäivystyksessä tapaa niitä lapsia, joiden sen enempää kuin hampaat kuin muutkaan asiat eivät ole kunnossa. Ikäryhmittäin ajatellen Heinikaisen mukaan on taas hyvin tavallista, että vanhemmilla on useita paikkoja suussaan ja niitä uusitaankin paljon.

Olipa kysymyksessä uusi reikä tai vanhan paikan uusiminen, hänen mielestään jokaisella hoitoa antavalla hammaslääkärillä on oltava ammattitaitoa tarjota potilaalle parasta mahdollista paikka-ainetta hoidettavaan hampaaseen. Tavallisimman paikka-aineen käyttö ei siis saisi olla aina itsestäänselvää, sillä on olemassa erilaisia paikka-aineita erilaisiin tarpeisiin. Muovilla on tällä hetkellä ylivoima, joka johtuu sen monesta edusta verrattuna muihin täytteisiin. Muovi on halpaa ja mukavan näkymätöntä, eikä nykyään yhtään hassumpi paikka-aineena muutenkaan. Heinikainen kertoo kuitenkin, että kokonaistilanteen arviointi on tärkeää paikka-ainetta valitessa. Jos potilaalla on esimerkiksi takaa pitkälle tuhoutunut hampaisto, muovi ei ole sinne välttämättä ollenkaan paras aine.


Paikka-aineita on useita vaihtoehtoja
Yhdistelmämuovi paikka-aineena, mitä se oikeastaan on?


Amalgaamia, sitä tummaa ja kiiltävää metalliseosta käytetään paikka-aineena edelleen, mutta Suomessa enää vain muutaman prosentin verran. Sen käyttö romahti, kun todettiin, että paikka-aine on ympäristölle haitallista. Amalgaamia suussaan kantavat potilaat kyselevät Heinikaiselta usein, kuinka vaarallista tuo ympäristömyrkky on ihmiselle. Hammaslääkäri rauhoittelee. Ei ole olemassa sellaista tutkimusta, joka todistaisi, että se olisi yleisterveydelle vaarallista, eikä ole mitään syytä ryhtyä vaihtamaan amalgaamipaikkoja muoviin, hän sanoo. Heinikainen käyttää tätä paikka-ainetta tietyissä tilanteissa yhä vaikka itselleenkin, eikä arastele amalgaamiin tarttumista silloi, kun potilaan tilanne sitä vaatii. Koulukuntia on kuitenkin monia ja on lääkäreitä, jotka eivät amalgaamiin koske. Olipa hammaslääkäri minkä paikka-aineen suosija tahansa, kaluston korjaamiseen löytyy yleensä aina jokin muu keino kuin sen korvaaminen proteesilla. Hampaat lasissa alkavat olla yhtä harvinaisia kuin sota-aikaan eläneet mummot ja papat.


Amalgaamia ei tarvitse pelätä ennen kuin sen kantaja kuolee
Kuinka pitkälle hammasta voi korjata?


Maija Kortelainen. Copyright: Mervi Sensio

Paikkaamisen lisäksi hammaslääkäreitä työllistävät paljon purennan oikomiset. Oikomishoidon erikoishammaslääkäri Maija Kortelainen kertoo, että purennan oikomisen jonkinasteista tarvetta löytyy 20-43 prosentilla lapsista. Mikkelin terveyskeskuksessa hoidetaan kolmen kunnan eli väestöpohjaltaan noin 55 000 asukkaan hampaita ja oikomishoidossa heistä on noin 860 henkilöä. Määrät ovat säilyneet suunnilleen samanlaisena vuosi toisensa jälkeen, sillä terveyskeskuksen oikomishoitoon pääsyä on pakko rajoittaa, jotta muutkin hoidon tarpeet voidaan toteuttaa. Maija Kortelainen kertoo, että käytössä on kymmenportainen asteikko, jonka mukaan hammaslääkäri kartoittaa vaikeimmat tapaukset, jotka otetaan hoidettavaksi. Loput tapaukset, joissa oikomisen syy voi olla enemmänkin ulkonäköseikka, hakeutuvat yksityispuolelle. Siellä tehtävästä oikomishoidosta ei saa Kelan korvausta paitsi niissä tapauksissa, joissa tarvitaan kirurgia ja keskussairaalaa.

Mutta mitä oikomishoito oikeastaan on? Se on purennan muokkaamista. Purentaan vaikuttavat perintötekijät, mutta ympäristökin muokkaa leukoja merkittävästi. Peukalon imeskely ei kannata.


Miksi purenta ei kaikilla satu kohdalleen?


Alkujaan oikomishoito oli hampaiden siirtelyä, mutta nykyään valtaosa oikomisesta on kasvun ohjaamista. Leukaa venytetään tai estetään leviämistä erilaisin kojein. Kortelainen harmittelee, että usein potilasta joudutaan hoitamaan pitkään ja tulokset näkyvät hitaasti. Kasvun ohjaaminen tarkoittaa tosiaankin kasvun ohjaamista, joten yleensä sitä pitää tehdä niin kauan kuin lapsi kasvaa. Se on vuosikausien rasite. Oikeaan asentoon saadut hampaat pitää vielä luuduttaa paikalleen ja siinäkin vierähtää pitkä tovi. Oikomishoitoa voidaan tehdä myös kasvun jälkeen, aikuisille. Maija Kortelainen odottaa nyt uutta oikomishoitomenetelmää, jota kutsutaan varhaishoidoksi. Siinä lapselle laitetaan kojeita jo silloin, kun ensimmäiset pysyvät hampaat alkavat tulla. Menetelmä vaikuttaa erittäin lupaavalta ja on yksinkertaista, vaikkakin hoito kestää yhä kauan eikä varmasti sovi kaikille.


Miten oikomishoito tehdään?
Oikominen on hidasta ja raskasta


Copyright: Mervi Sensio

Kortelainen toteaa, että vanhemmat usein kuvittelevat järjestävänsä asiat niin, että oikomishoito onnistuu omalle lapselle, muuta ilman lapsen omaa tahtoa hoito on tuomittu epäonnistumaan. Eniten oikomishoidon onnistumiseen vaikuttaa juuri se, haluaako lapsi itsekin hampaansa ojennukseen ja suostuuko hän vapaaehtoisesti toimimaan hoidon vaatimusten mukaisesti. Hoito vaatii esimerkiksi erityisen huolellista hampaiden puhtaanapitoa. Jos se ei onnistu kotona sujuvasti, hampaat alkavat yleensä kärsiä tilanteesta pian ja juuri reikiintymisen takia oikomishoitoja joudutaan jopa keskeyttämään. Riskeistä huolimatta oikominen on perusteltua, sillä paha purentavirhe on myös terveysriski.


Vaikuttaako oikomishoito tai huono purenta reikiintymiseen?
Vastoin lapsen tahtoa oikomishoito ei onnistu


Takaisin