Radioamatööri rakastaa näpertelyä

Jorma Kuosan amatööriradioasema. Copyright: Minna Surakka

Jos radiota jaksaa ruuvata tarpeeksi kauan, voi löytää formaattiradioiden hittiputkien ja paikallisradioiden iltapäivän toivekonserttien seasta amatööritaajuuksia. Radioamatöörejä on ollut siitä lähtien, kun ensimmäiset radiolähetykset onnistuttiin tekemään, eivätkä tekniikan kehitys ja maailman muuttuminen ole tukahduttaneet harrastusta. Hamssikärpänen puree yhä.

Vielä parisataa vuotta viestillä oli aina oltava viejä. Uutiset levisivät vain matkustavaisten, laivojen ja junien mukana. 1830-luvulla tiedonvälitys mullistui, kun Samuel Morsen keksimä lennätin ensimmäistä kertaa välitti tiedon sähkön avulla lankaa pitkin, ja 1890-luvulla rakennettiin ensimmäinen langaton lennätin. Fyysikko James Clerk Maxwell kirjoitti jo 1870-luvulla sähkömagneettisesta aaltoliikkeestä, ja kun Heinrich Hertz onnistui kokeissaan todistamaan radioaaltojen olemassaolon, alkoi radion voittokulku. Radiolähetysten tekeminen ja vastaanottaminen oli helppoa ja innosti monet seikkailemaan eetteriin.

Ensimmäisessä maailmansodassa radiotekniikkaa jo käytettiin ja kehitettiin aktiivisesti. Sodan myötä radiotoiminnassa vaadittava tieto ja kokemus tuli entistä useampien ulottuville. 1920-luvulla monet näistä radiotekniikkaan perehtyneistä miehistä jatkoivat radioaalloilla harrastajina eli hamsseina. Ensimmäisten radioamatöörien lähetyksistä kasvoivat yleisradiot eli säännöllisesti ohjelmaa lähettävät radioasemat.


Ääninäyte sähkötyksestä
Ääninäyte radioamatööriliikenteestä


Suomessa radioamatööritoiminta alkoi 1900-luvun alkuvuosina. Venäjän vallan aikana toiminta piti pitää salassa, mutta 20-luvulla hamssit pystyivät jo järjestäytymään ja toimimaan avoimesti. Sotavuodet katkaisivat amatööriharrastuksen ja sotien jälkeinen pula-aika hankaloitti radioihin tarvittavien osien hankintaa. Radiotoiminta sinänsä ei lakannut sodan aikana, taidot vain valjastettiin armeijan käyttöön. Vastapuolikin muisti suomalaisia: Moskovan Tiltu ja muut neuvostopropagandan äänet tulivat tutuiksi.

Oma radioasema ja perunamaa

Jorma Kuosa radion ääressä. Copyright: Minna Surakka

Nykyisin radioamatööriasemaan kuuluvien lähetinlaitteiden hallussapito ja käyttäminen on luvanvaraista. Luvan saaminen edellyttää Viestintäviraston järjestämän pätevyystutkinnon läpäisemistä. Useimmiten radioamatöörit pitävät yhteyttä sähkötyksen tai puheen avulla, mutta tietokoneiden avulla myös kuvayhteydet onnistuvat. Radioamatööreille on varattu omat taajuutensa, joita he voivat käyttää maksutta. Joissakin maissa, esimerkiksi Suomessa, toiminnasta peritään pieni vuotuinen lupamaksu, muut kustannukset koituvat tekniikasta.

Lähetin-vastaanotin ja antenni ovat radioamatöörin tärkeimmät työkalut. Harrastuksen alkuun pääsee jo melko pienillä summilla. "Sellaisia tupakkiaskin kokoisia lähettimiä voidaan rakentaa muutamalla satasella, mutta moderneihin huippulaitteisiin saa tietysti menemään jopa yli kolmekymmentä tuhatta markkaa", kertoo Jorma Kuosa, Itä-Savon radioamatöörien puheenjohtaja ja innokas hamssi, jonka takapihalla komeilee muutama vuosi sitten pystytetty kolmikymmenmetrinen radiomasto.

Antti Loikkanen tuli harrastukseen pitkän tien kautta. "Kuuntelin ensin lyhytaaltolähetyksiä ja muutakin mitä vanhasta pöytäradiosta sai kuuluviin, myös amatööriliikennettä", hän kertoo. Kuuntelussa oli myös pieni kielletyn hedelmän sivumaku: vanhempi, sodan käynyt sukupolvi muisti vielä vihollisen propagandalähetykset ja salailun. Kuuntelun myötä kiinnostus kasvoi siinä määrin, että Loikkanen päätti viimein suorittaa perusluokan radioamatööritutkinnon 90-luvun alussa.


Kuinka hamssiksi tullaan?


Antti Loikkanen. Copyright: Minna Surakka

Sähkötys on Kuosan ominta alaa, kun taas Loikkanen pitää yhteyksiä pääasiassa puhumalla. Sähkötyksen suosio on radioamatöörien keskuudessa vähentynyt. Miehet pitävät taitoa kuitenkin tärkeänä: "Kun ajatellaan, millaisissa tilanteissa radioamatööriyhteyksistä voi olla todellista hyötyä, sähkötys kyllä puolustaa paikaansa. Vaikka puheesta ei saisikaan selvää, sähkötys kuuluu aina", sanoo Loikkanen.

Aivan pomminvarma viestintäväline amatööriradio ei ole. Harrastajat puhuvat radiokeleistä: onko ilmakehässä parhaillaan sääilmiöitä, jotka vaikeuttavat radioliikennettä? Toisinaan radio voi mykistyä kokonaan aurinkomyrskyn takia. Ihanteellisimmat olot vallitsevat päiväntasaajan tienoilla. Myös maasto vaikuttaa siihen, kuinka hyvin yhteyksiä saa.


Tarvittava tekniikka
Luvassa hyvää radiokeliä lähipäivinä


Tekniikkaa ja keräilyn hurmaa

Tekniikka on kehittynyt roimasti sitten ensimmäisten radioamatöörilähetysten. Se ei yllättäen ole juurikaan muuttanut harrastuksen luonnetta. Tuntuvin ero entisiin aikoihin on varmaankin tekniikan halpeneminen. Radiota ei myöskään enää tarvitse rakentaa itse, ja joskus kaupasta ostettu saattaa tulla halvemmaksikin. Silti yksi harrastuksen viehätyksistä on yhä lupa oman vastaanottimen ja antennin rakentamiseen. Rakentelu kuuluu olennaisesti radioamatööritoimintaan.

Antennia rakentamassa. Copyright: Antti Loikkanen
Itsetehty vai kaupasta ostettu lähetin?


Uusien viestimien kuten GSM-puhelinten ja Internet-yhteyksien tulo tavallisten kansalaisten ulottuville on vienyt radioamatööritoiminnalta hieman hohtoa, olihan se vielä muutama vuosikymmen sitten ainoita keinoja viestiä nopeasti matkojen päähän. Yhä edelleen hamssiksi ryhtyminen kannattaa, sillä radion avulla yhteyden saa ulkomaille paljon halvemmalla kuin muilla keinoin. Uusia viestintämuotoja käytetään kyllä radioamatööritoiminnassakin hyväksi - Internetissä on hamsseille tarkoitettuja sivustoja ja ohjelmia, ja maata kiertävällä radalla amatöörisatelliitteja. Taitavimmat voivat käyttää myös kuuta satelliitin tavoin heijastamalla radioaallot sen kautta.

Jos pelkkä kuunteleminen ja lähettäminen alkaa menettää viehätystään, hamssi voi ryhtyä keräilemään eri maita ja taajuuksia. Yhteydet vahvistetaan QSL-kortein: niihin merkitään kenen kanssa on pidetty yhteyttä, millä taajuudella on toimittu ja mihin kellonaikaan yhteys on saatu. QSL-kortilla radioasema ilmoittaa vastaanottaneensa kuuluvuusraportin ja vahvistaa, että hamssi on tunnistanut kuulemansa aseman oikein. Kortteja lähetetään yleensä kun saadaan yhteys johonkin itselle uuteen asemaan, tai kun yhteys jo kuunneltuun asemaan syntyy uudella taajuudella tai lähetelajilla. QSL on sähkötyslyhenne, jolla sanoma kuitataan vastaanotetuksi.

Kuittaus- eli QSL-kortteja kertyy ahkerimmille amatööreille satoja, sillä radioamatöörimaita on enemmän kuin valtioita. Esimerkiksi Suomi on jaettu kolmeen maahan. Jotkut erikoistuvat keräilemään kaukaisia tai harvinaisia maita. Erityisen himoittuja ovat tietenkin maat, joista lähetyksiä ei tule juuri koskaan. Esimerkiksi Etelänapamannerta ja Tyynenmeren saaria voi joutua metsästämään pitkäänkin. Tuiki harvinaisia ovat olleet myös Pohjois-Koreasta napatut lähetykset, siellä kun radioamatööritoiminta on aivan viime aikoihin saakka ollut kokonaan kiellettyä.


Kaikki pitäisi saada workittua
Kuuluvatko maailman mullistukset amatööritaajuuksilla?


Sähkötyslaitteet kehittyvät. Tämän laitteen toinen levy tuottaa pitkän, toinen lyhyen piippauksen. Copyright: Minna Surakka

Hamssit järjestävät myös kilpailuja, joissa tavoitteena on annetun ajan rajoissa ottaa mahdollisimman monta yhteyttä. Radioamatööriaseman voi myös pakata autoon ja kiertää Suomea mobilena ottaen yhteyksiä maamme joka kunnan alueelta. On syytä muistaa, etteivät uudet viestintävälineet ole kokonaan syrjäyttäneet radiota hyötykäytöstä: hamssin taidoista voi olla korvaamatonta hyötyä myös vapaaehtoisessa pelastustyössä. Missä GSM-puhelimen kenttä loppuu, voidaan turvautua radioaaltoihin.

Hamssietiketin mukaan aalloilla on käyttäydyttävä siivosti ja hyvien tapojen mukaisesti, sillä keskustelua pystyy seuraamaan jokainen, jolla on radiovastaanotin. Uskonto ja politiikka ovat aiheita, joita on viisasta välttää. Joittenkin harrastajien tavat ovat kuitenkin viime aikoina huolestuttavasti höltyneet, myöntävät sekä Kuosa että Loikkanen. Erityisesti viikonloppuisin vastaanottimesta saattaa kuulua hämmentäviäkin keskusteluja. "Jos otat, et worki, jos workit, et ota", muistuttaa alan lehden tuore pääkirjoitus.

Linkit: