Biojäte - hävityksen kauhistus?

Copyright: Päivi Kapiainen-Heiskanen

Ensin tuli kaatopaikkadirektiivi. Se määräsi, että biojätteitä ei kipata kaatopaikoille enää entiseen malliin. Sitten tuli kansallinen biojätestrategia. Se yritti päästä direktiivin asettamiin tavoitteisiin kansallisella tasolla. Vasta sitten tuli käytäntö. Se osoitti, että nyt ontuu ja pahasti. Sosiaali- ja terveysministeriön mukaan strategian mukaisilla jätteen käsittelytavoilla biologiset riskit lisääntyvät. Kauppa- ja teollisuusministeriötä arveluttaa, onko strategiassa valittu jätteen polttomenetelmä ainut järkevä polttotapa. Maa- ja metsätalousministeriö painiskelee samaan aikaan eläinten sivutuoteasetuksen kanssa, joka osaltaan jakelee komentoja biohajoavan jätteen käsittelyyn. Voihan strategia ja asetukset. Miten tästä selvitään?

Ympäristöministeriön julkaiseman Suomen kansallisen biojätestrategian tavoitteena on vähentää nyt kaatopaikalle kulkeutuvan biohajoavan jätteen määrää noin miljoonalla tonnilla vuodessa. Näin toimimalla toivotaan, että kaatopaikkadirektiivin mukaisesti jätteestä muodostuvat metaanipäästöt ynnä muut haitalliset kaasut haihtuvat minimiin. Päämääränä on jalostaa biohajoava jäte kierrätyksessä erilaisiksi tuotantoaineiksi tai -valmisteiksi tai korvata jätteen energialla polttoaineita. Samalla vaaditaan, että jätteen määrä yksinkertaisesti vähenee. Suomesta halutaan puhtaampi ja kauniimpi. Toimeenpanevana potkurina toimii mikäs muu kuin EU. Direktiivien tavoitteet ja kansalliset ohjeistukset muuttuvat alati, joten helppoa jätehuollon perusuudistus ei ole kenellekään. Tarkoitusperät ovat tietysti hyvät. Ympäristöä halutaan hoitaa niin, että kaikilla olisi hyvä olla.

Biojätestrategia pistää sapet kiehumaan
Suomen kansallinen biojätestrategia ei saa kiitosta sosiaali- ja terveysministeriöstä. Strategian tavoin toteutettuna jätehuolto menee pahasti metsään. Valitut jätteen käsittelymenetelmät ovat yksipuolisia ja jopa riskialttiita. Osa biohajoavasta jätteestä jää koko systeemin ulkopuolelle. Rahatkaan eivät riitä! Johtaja Risto Aurola ei voi tätä hyväksyä.

Eläinjätteen poltto kärventää mieliä
Maatalouden ja sitä kautta elintarviketeollisuuden ja kaupan toimintaan ja siellä syntyvään eläinperäiseen biojätteeseen vaikuttaa toinenkin direktiivi. EU:sta keväällä tupsahtanut eläinten sivutuoteasetus edellyttää useimmissa tapauksissa eläinperäisen jätteen polttamista. Tällaisia polttolaitoksia Suomessa on vain kaksi ja ne eivät riitä, huokaa maa- ja metsätalousministeriön ylitarkastaja Pirjo Salminen.

Copyright: Mervi Sensio

Energia-ala ei ole vielä innostunut biohajoavasta jätteestä
Biohajoava jäte voidaan teoriassa ja käytännössäkin polttaa energiaksi. Kauppa- ja teollisuusministeriön ylitarkastaja Aimo Aalto toteaa, että tällä hetkellä biohajoavan jätteen käyttö energiaksi on Suomessa kuitenkin vaatimatonta. Toiveikkaana hän arvelee, että hyötykäyttö tulee lisääntymään, onhan se kansallisen strategiankin tavoite. Toimijatahot lähtevät varmasti leikkiin mukaan jos vain motiivit löytyvät. Mutta löytyvätkö ne?

Sonnin selkärangastako maailman pahuus lähtee?
Maatilayrittäjä Heikki Manninen kihisee kiukusta. Tuhatpäisen possulauman ja muutaman sadan naudan kasvattaja yrittää tehdä niin kuin sanotaan, mutta kun jo huomenna sanotaankin toisin, yrittäminen on vaikeaa. Miksi suomipoikaa korventava virkakoneisto säntää ensimmäisten rivissä panemaan käytäntöön kahjoja määräyksiä, joita EU:sta tulvii, Manninen tuhahtaa.

Linkki:

Juttuun on kerätty aineistoa Forum Mikkelistä, jossa aiheena olivat mikrobiologiset uhkat elinympäristössä.