Sairaan leima lyödään yhä herkemmin

Copyright: Arja Mesimäki

Jännittääkö esiintyminen, koetko työuupumusta tai ahdistaako elämä itsessään? Eipä hätää, medikalisaatiosta löytyy apu ongelmiisi. Medikalisaatiolla tarkoitetaan ihmisen joidenkin ominaisuuksien nimeämistä sairauksiksi ja niiden hoitamista lääketieteen keinoilla. Lääketieteen perustehtävänä on ollut auttaa kärsivää, ja se on tuonut pehmeyttä ja solidaarisuutta yhteiskuntaan. Nyt näyttää siltä, että lääketiede on kytkeytymässä osaksi kilpailuyhteiskuntaa. Sen avulla ihmiset trimmaavat itseään kilpailuun toisiaan vastaan. Tämä kehitys on katkaistava, sanoo suunnittelija Raimo Tuomainen Kuopion yliopistollisesta sairaalasta. Hän ja dosentti Markku Myllykangas Kuopion yliopistosta ovat suorasanaisia tutkijoita, jotka ruotivat kriittisesti lääketieteen voittokulkua.

Yhä useampaan ihmisen ongelmaan on tarjolla lääketieteellinen vastaus, ja kehittyvä lääketiede löytää meistä jatkuvasti uusia oireyhtymiä. Medikalisoituneessa yhteiskunnassa monia ihmisen luonnollisia ominaisuuksia on alettu kutsua sairauksiksi, ja niitä hoidetaan lääkkeillä. Esimerkiksi lihomisesta, nautintoaineiden käytöstä, ujoudesta, hikoilusta ja unensaantivaikeuksista on tehty sairauksia.

Ulkonäköä muokataan veitsellä, psyykelääkkeillä tasataan mielen vuoristorataa ja hormoneilla hidastetaan vanhenemista. Kuolemasta on vieraannuttu, ja siitä on tehty sairaalamaailman tekninen tapahtuma. Useiden potilaiden kohdalla elämän ja samalla kärsimysten lääketieteellinen pitkittäminen johtaa jopa vuosikausia kestäviin "hautajaisiin". Vääjäämätöntä kuolemaa vastaan taistellaan viimeisen päälle, koneet kuumina.

Terveyskultti on ottanut länsimaissa lähes uskonnon tehtävän syyllisyyden poistajana. Tohtoreiden hyvänä sanomana on ollut, ettemme ole itse vastuussa virheistämme ja heikkouksistamme. En minä, vaan geeni minussa. Ihmisen kyky erottaa pienet ja ohimenevät oireet vakavammasta sairaudesta on pikku hiljaa rapistunut. Lääkkeitä myydään yhä enemmän uhkakuvilla ja ahdistuksella. Tuomainen painottaa, että lääketiede ei koskaan hoida perimmäistä ongelmaa, eli vaikeisiin elämäntilanteisiin ja virheellisiin arvoihin ei ole oikomishoitoa.


Ujokin tarvitsee "reipastumislääkettä"


Raimo Tuomainen. Copyright: Arja Mesimäki

Uuden teknologian piti helpottaa ihmisten kiirettä, mutta todellisuudessa vaikutus olikin päinvastainen. Vaikka toimistotyö on helpottunut uusien laitteiden ja ohjelmien myötä, samaa tahtia ovat kasvaneet tehokkuusodotukset. Työpäivästä selvitään ämpärisellä kahvia. Kofeiini ja muut piristeet auttavat kummasti ylittämään omat luonnolliset voimavarat. Onneksi Suomessa ei ole sisäistetty intohimoisesti amerikkalaisen jupin keinoa selviytyä päivästä toiseen: piristäviä aamulla päivää vasten ja rauhoittavia illalla. "Mutta tähän suuntaan ollaan valitettavasti menossa", nyökkää Tuomainen myöntävästi. Työmarkkinat arvostavat tehokkuutta, luovuutta ja nuorekkuutta. Nuoruuden ja uudistumiskyvyn ihannointi saattaa tehdä hankitun työkokemuksen jopa arvottomaksi. Työn saaminen ja työssä pysyminen edellyttävät omistautumista ja sitoutumista työhön. Tulos tai ulos -henki elää vahvasti. Moderni työelämä vaatii jatkuvaa suoriutumisvalmiutta ja energisyyttä, joka vaatii hyvää fyysistä kuntoa. Sohvaperunaksi tunnustautunutta työntekijää voidaan pitää jopa riskisijoituksena firmalle.


Piristäviä aamulla, rauhoittavaa yötä vasten


Teknoihmiselle ei riitä, että suoriutuu opinnoissaan menestyksekkäästi, löytää hyvän työpaikan ja ura etenee nousevasti. Halutaan elämää, josta jää jälkeen muistoja ja saavutuksia. Mallikas työntekijä puurtaa tehokkaasti saavuttaakseen työnantajan tavoitteet ja suoriutuu täydennyskoulutuksista. Vapaa-ajan levon ja olemisen syrjäyttää lahjakkuuksien osoittaminen harrasteissa ja kaikenmoinen meneminen. Samalla juoksuradalla kilpailee myös perhe, jolle jää yhä vähemmän aikaa.

Työhullu uupuu, kun ei älyä lopettaa. Tehokkaasti elävä ihminen joutuu tukahduttamaan joutilaisuuden ja läheisyyden tarpeita. Jos ihminen toistuvasti ylittää voimavaransa, seurauksena on uupuminen. Jos uupumuksen vuoksi sairauslomalle jääneen elämää katsotaan taakse päin, sieltä löytyy useinkin muutaman vuoden työputki kymmentuntisine päivineen ilman lomaa ja vapaapäiviä. Onko uupumus silloin paremminkin terveyden kuin sairauden merkki?

Copyright: Arja Mesimäki
Uupumukseen apua medikalisaatiosta


Terveysvalistajien ohjeiden mukaan ihmisen kuuluu pitää kuntoa yllä hikiliikunnalla useita kertoja viikossa, laihduttaa pikkuisen, juoda lasillinen viiniä silloin tällöin ja harrastaa turvaseksiä sopivasti. Monet ihmiset ovat kuitenkin herkkiä kokemaan syyllisyyttä, jos eivät onnistu elämään terveysohjeiden mukaan. Ennaltaehkäisyn nimissä osa elämännautinnoista on joko kielletty tai niiden käyttöä ohjataan verotuksella. Tästä seuraa se, että medikalisaation rinnalla kulkee paramedikalisaatio eli lääketiedeinstituution ulkopuolelle jäävien terveysuskomusten painottuminen. Terveystavoitteisessa yhteiskunnassamme on siis tilausta vaihtoehtoisille parantajille. Jatkuvaan kilpailuun uupunut ei tarvitse lääketiedettä, vaan toisinajattelua ja aikaa.


Perusneuvottomuus pienten oireiden kanssa
Medikalisaation uhkakuvat


Medikalisaation keskeisinä kohteina ovat saaneet olla naiset. Kun nuori tyttö astuu kuukautisten siivittämänä naisten maailmaan, kuukautiskiertoa aletaan seurata, kipuja lääkitään ja kuukautisia siirrellään matkojen vuoksi. Lääketieteellä on tarjota monia raskauden ehkäisykeinoja Jos raskaus ei ala toivottuun aikaan, lapsettomuuden syitä tutkitaan, niitä hoidetaan hormoneilla ja pahimmassa tapauksessa päädytään keinohedelmöitykseen. Kun raskaus sitten alkaa onnellisesti, sikiötä tutkitaan ultraäänellä, ja sen terveyttä udellaan veren seerumikokein, lapsivesi- ja istukkanäyttein. Koko raskauden ajan nainen on erikoistarkkailun alla. Synnytykseenkin tarvitaan monen moisia teknisiä laitteita. Neuvoloissa seurataan käyrien ja erilaisien kokeiden avulla, että ihmisalku kehittyy normien mukaan. Kun naisen oma hormonipumpun toiminta hiipuu, sekin käsitetään hoitoa vaativaksi sairaudeksi. Lääkkeeksi tarjotaan hormoneja laastareina, pillereinä, kierukoina ja geeleinä. Niin, ja kalkkitablettejakin tarvitaan korjaamaan haurastuneita luita.

Markku Myllykangas. Copyright: Arja Mesimäki

Lapsiin kohdistuvasta medikalisaatiosta puhuessaan dosentti Markku Myllykangas tuo esiin eettisen näkökulman. Sikiöseulontoja ja hedelmöitysmenetelmiä on pidetty hyvinä esimerkkeinä siitä, miten kaukana teknisen kehityksen perässä eettinen keskustelu laahaa. Aikoinaan sikiöseulontojen käyttöönottoa ei edeltänyt mitään eettistä keskustelua siitä, mitä näillä seulonnoilla itse asiassa tavoiteltiin. Sikiön geenien lukeminen on eettisesti hyvin ongelmallista. Monien pariskuntien raskauksiin on testien myötä tullut ahdistusta ja pelkoa. Tällä hetkellä sikiöseulonnat ovat meillä vapaaehtoisia, mutta ovatko ne kohta pakollisia, kun sosiaalinen paine tekee vapaaehtoisuudesta pakollista vapaaehtoisuutta? Viestiikö testeistä kieltäytyvä äiti vastuuttomuudesta ja uhrivalmiuden puutteesta? Seulotaanko sittenkin täydellisyyttä sairauksien sijaan?


Lapsiin kohdistuva medikalisaatio
Geeniteknologian muokkaama ihannelapsi


Pysyväksi ilmiöksi näyttää asettuvan jokasyksyinen terveydenhuollon paniikkijarrutus, jossa budjettien ylittyessä joudutaan hurjaltakin näyttäviin supistuksiin. Lääketieteen voittokulku ja vauhti näyttää silti vain kiihtyvän. Geeniteknologia, uudet kuvantamismenetelmät, varaosatekniikat ja uusi informaatioteknologia hakevat kaikki paikkaansa terveydenhuollossa. Ongelmana on vain se, että menetelmien hinnat kiipeävät niin korkealle, etteivät kansalaiset ja yhteiskunta pysty kustantamaan kaikkea. Terveydenhuoltomenoja on kasvattanut myös ihmisten arkielämän medikalisoituminen. Viime aikaiseksi muotisanaksi on noussut priorisointi eli ensisijaistaminen, keskitttyminen tärkeisiin asioihin. Terveydenhoidossa priorisointi tarkoittaa tietoista kasvun hallintaa, jossa tehottomimpia hoitoja vähennetään. Priorisointia on pidetty yhtenä keinona hillitä hallitsemattomaksi paisuvaa medikalisaatioprossessia, jossa lääketiede kasvaa yhteiskuntaa ja yksilöitä hallitsevaksi valeuskonnoksi. Myllykankaan mukaan priorisoinnin tarve ei johdu lamasta eikä kuntien kassakriisistä.


Priorisointi ei tarkoita säästämistä
Tehokasta vai tehotonta hoitoa?
Masennuslääkettä kosmiseen viluun
Terveyden ja sairauden häilyvä raja


Myllykankaan mukaan geeniteknologian kehittyminen lisää medikalisaatiota. Sitä voidaan käyttää sairauksien parantamiseen, mutta pahimmillaan myös ihmisrodun jalostamiseen paremmaksi tai sodan palvelukseen. Sairauksien ehkäisy ja parantaminen on eri asia kuin täydellisyyden tavoittelu.

Copyright: Arja Mesimäki
Mikä on tutkijoiden etiikka peukaloitaessa geenejä
Kilpaileeko työntekijät tulevaisuudessa geeneillään?


"Harva täältä lähtee täydessä laukassa", lohduttaa Myllykangas. Mitä vanhemmaksi tullaan, sitä lyhyempi tai pitempi jakso ennen kuolemaa sairastetaan. Kuolema on jokaisen uran määränpää, ja johonkin on kuoltava. Millaisen elämän elänyt mahtaa olla halvin ihminen yhteiskunnalle? "Ahkera työntekijä, joka sinnittelee mahdollisimman hyvässä kunnossa käyttämättä paljoakaan terveydenhoitopalveluja. Ja juuri kun pitäisi jäädä eläkkeelle, hän kuolla kupsahtaa pois äkillisen sairauden murtamana", luettelee Myllykangas naurahtaen.

Linkit: