Kielentutkimus kiehtoo tutkijoita

Copyright: Kai Niemeläinen

Suomen kielen murteita on tutkittu järjestelmällisesti jo 1800-luvun puolivälistä lähtien. Alun perin äännehistoriaan painottunut tutkimus on saanut uutta potkua uusista tutkimussuunnista. Erityisesti sosiolingvistiikan ja keskusteluntutkimuksen menetelmien kautta myös murteentutkimukseen on löytynyt uusia, kiinnostavia näkökulmia.

Murteen tutkimuksella on Suomessa vankat perinteet. Tutkimuksessa painottui varsin pitkään äänne- ja kielihistoria, ja murrepiirteiden levikkialueita ja kehitystä selviteltiin hyvin perusteellisesti. Suomen kielen nauhoitearkistoon on arkistoitu tuhansia tuntia suomalaisten murteenpuhujien haastatteluja, joita tutkijat ovat hyödyntäneet kielen ilmiöitä ja vaihteluita tutkiessaan.

Jyväskylän yliopiston suomen kielen professori Aila Mielikäinen ei alun perin aikonut erikoistua murteiden tutkimukseen. Hänen kohtalokseen muodostui kotipaikka Hirvensalmi, jonka murteen erityispiirteistä Mielikäinen teki ensin esitelmän ja myöhemmin pro gradu -työn. Väitöskirja syntyi Etelä-Savon murteista, joiden tutkimista Mielikäinen on jatkanut työssään Jyväskylän suomen kielen laitoksen professorina.


Murteen tutkimuksen alkuvaiheet


Murteiden tutkiminen on muuttunut huomattavasti 1900-luvun lopulle tultaessa ja tutkimusmenetelmien kehittyessä. Paljon on myös vaikuttanut puhutun kielen muuttuminen. Ihmisten elintapojen ja -olosuhteiden kehittyessä myös kieli on kokenut suuria muutoksia. Murteen käsitettä on jouduttu tarkentamaan, ja nykyään puhutaankin yleispuhekielen ohella nk. alueellisesta puhekielestä, josta tunnistaa vielä alkuperäisiä murteellisuuksia.

Myös tutkimusmenetelmät ovat monipuolistuneet, ja perinteisen äänne- ja kielihistoriallisen tutkimuksen rinnalle ovat tulleet sosiolingvistiset ja keskusteluntutkimuksen keinot. 1970-luvun lopulla käynnistettiinkin Suomessa tutkimushanke, joka selvitti nykysuomalaisen puhekielen murrosta ja jossa haastateltavat jaettiin muun muassa iän, ammatin ja koulutuksen mukaan eri ryhmiin.


Murteen käsitettä on tarkennettava
Puhe neutralisoituu


Murteiden tutkija ei ole huolissaan suomen murteiden katoamisesta tai siitä, että paljon puhuttu globalisaatio vaikuttaisi suomen kieleen ja sen murteisiin tuhoavasti. Aila Mielikäinen muistuttaa, että suomen kieli on vuosisatojen ajan saanut vaikutteita vieraista kielistä aina lauserakennetta myöten ja silti kieli ja sen murteet ovat säilyneet elävinä.

"Nykyään meillä on turvana normin mukainen kirjakieli, joka eroaa selvästi puhekielestä. Se on tietoisesti normitettua kieltä, jonka piirteet kuuluvat eri paikallismurteisiin, mutta joka ei sellaisenaan muistuta mitään paikallismurretta. Tämä yleiskieli ja sen käyttö suojaa puhekieltä, jota ei halutakaan normittaa", Aila Mielikäinen selvittää.

Se, miten eri alueiden murteet ja niiden ominaispiirteet ovat säilyneet, riippuu Aila Mielikäisen mukaan paljon myös puhujien alueellisesta identiteetistä. Esimerkiksi eteläpohjalainen murre on säilyttänyt omat piirteensä keskimääräistä paremmin.

Nykyään ei voida enää käsitellä ihmistä yhden tietynlaisen murteen puhujana, sillä sama ihminen käyttää kieltä eri tavoin eri tilanteissa. Puheen tilanteinen vaihtelu ja esimerkiksi koulutuksen ja työtehtävän vaikutus puhekieleen ovatkin nousemaksi tärkeiksi puhutun kielen tutkimuskohteiksi.

Aila Mielikäinen. Copyright: Tiina Toivakka
Alueellisen identiteetin merkitys
Eri puhetilanteissa eri koodit


Murteen tutkimuksen tämänhetkistä tilannetta professori Mielikäinen pitää hyvänä. Uudet tutkimusmenetelmät ovat tuoneet monenlaisia mahdollisuuksia ja uusia tutkimuskohteita perinteisten menetelmien rinnalle ja niiden sijaan. Mielikäisen mukaan voidaankin puhua suorastaan murteiden tutkimuksen nousukaudesta.


Keskusteluntutkimuksen uudet suunnat
Tutkimus kiinnostaa nykyopiskelijoita


Takaisin