Sodan jälkeen

Jatkosodan jälkeen lakkautettuihin AKS:ään ja IKL:ään kuului paljon idealistejakin. Sodan jälkeen he etsivät uutta poliittista kotia, ei vain opportunistista syistä vaan purkaakseen maailmanparantamisen tarvettaan. Heitä päätyi moneen puolueeseen ja näkyvillekin paikoille Paasikiven ja Kekkosen Suomessa.


Tuliko työväenliikkeeseen "kirkassilmäisiä" ex-oikeistolaisia?


Aseveliliittokin kuului lakkautettaviin järjestöihin. Nuoria sosialidemokraatteja oli ollut siinä hyvin näkyvillä paikoilla: Jorma Tuominen varapuheenjohtajana, Väinö Leskinen, Penna Tervo. Ruotsinkielisten demareiden joukossa ei ns. asevelisosialismi ollut yhtä vahva, heidän edustajansa eivät olleet Aseveliliitossa.

Saksan maine palaa?


Jatkuiko sodan aikainen USA-suhteiden kaipuu?
Milloin sdp ja ay-liike palauttivat Saksan-suhteensa?


Antisemitismi ainakin lähti - vai kuinka?

Toisen maailmansodan jälkeisinä vuosikymmeninä Suomi on ollut yksi Israel-myönteisimmistä maista. Suomalaisten yleinen mielipide oli kuuden päivän sodan (1967) ja vielä Jom Kippur-sodan (1973) aikana vankasti arabimaita vastaan. Perivätkö arabit sylkykupin roolin? Tuliko joistakin sodan aikaisista jyrkistä antisemitisteistä haukkamaisia Israelin ystäviä? Näkyviä antisemitistejä ei työväenliikkeessä sota-aikana juuri ollut, mutta jälkimmäistä väkeä kyllä sodan jälkeen. Sdp:ssä vaikutti pitkään voimakas Israel-harrastus.

Suomalaisten asenteet Lähi-Itään, muihinkin kehitysmaihin ja niiden kansoihin on kuitenkin jo toinen tarina. Mikaeli palaa siihen...

Takaisin