Tarkkaa markkaa ja muita oppeja

Maailmansotien välisen ajan aatteiden arvioimisen lähtökohta on ensimmäinen maailmansota ja sen seuraukset. Kansainväliselle työväenliikkeelle sota teki kipeää. Euroopan sosialistit alistuivat melko mukisematta sotapalvelukseen. Suomen sosialidemokraatit pitivät oppimestareinaan saksalaisia. Saksan sosialistipuolueella oli mahtavat järjestöt ja lehdistö. Silti se ei rohjennut irrottautua sotaponnistuksista, vaan pysyi solidaarisena keisarille. Sillä oli jo menetettävänä muutakin kuin kahleensa, arvioi Hannu Soikkanen.


Sotienvälisen ajan esikuvavaltio? Pasifismi/armeija?
Millaisia olivat asenteet 1939?


Millaisia talousoppeja ja muita ajatuksia suomalaisessa työväenliikkeessä seurattiin? Puolueen pitkäaikainen puheenjohtaja Väinö Tanner oli hyvin tarkka taloudenpitäjä, jota nykyisin kai kutsuttaisiin monetaristiksi.


Seurattiinko sdp:ssä Keynesiä, Rooseveltin New Dealia ym.?
Entä Hitler? Nähtiinkö kansallissosialismin taloudessa hyvää?


Suomen hallitusta toisen maailmansodan alla kutsuttiin punamultahallitukseksi. Sen pääpuolueet olivat maalaisliitto ja sosialidemokraatit. Ranskassa oli 1936-37 vallassa kansanrintama (Front Populaire), hallituspohja jollaista kokeiltiin sodan jälkeen usein Suomessakin. Siinä olivat mukana myös kommunistit. Pääministerinä oli sosialistipuolueen Léon Blum. Kansanrintamahallitus pyrki kehittämään sosiaaliturvaa ja elvyttämään taloutta kulutuksen kautta - tosin kiistellään, minkä verran Blumin talouspolitiikka oli tietoista ja mikä oli yksinkertaisesti sosiaalipolitiikan seurausta.

Ammattiyhdistysliikkeen ja sosialidemokraattisen puolueen siteet olivat tuolloin(kin) Suomessa tiiviit. Kuitenkin myös oikealla laidalla yritettiin perustaa ay-liikettä. IKL:n puolueohjelmaankin kuului erityinen työväenohjelma.


Oikeiston oma ay-liike?


Oikeistolaisista ammattiyhdistyksistä ei muodostunut minkäänlaista merkittävää vaihtoehtoa. Sitten tuli talvisota ja työnantajat tunnustivat perinteisen, vasemmistolaisen ay-liikkeen, sanoo Hannu Soikkanen. Neuvottelut olivat tosin vaikeat ja tunnustus syntyi puristamalla; eräänlainen julistus, jossa työnantajat tunnstivat SAK:n. Sen jälkeen ei ollut oikeastaan ay-kentässä enää tilaa, ja oikeistolaisten tukeminen olisi ollut työnantajan kannalta suuri taktinen virhe, arvioi Soikkanen. Tosin jo ennen sotaa ainakin suuret työnantajat näkivät, ettei oikeiston ay-liikkeillä ole merkitystä eivätkä ne ole vaihtoehto.

Takaisin