Ikivanha nokkoskuitu kokeilee paluuta

Copyright: Matti Markkanen

Nokkosta pidetään ihmiskunnan vanhimpana kuitukasvina, jota käytettiin jo kivikaudella ympäri maailmaa. Sitä ei tiedetä, kudottiinko tuolloin nokkoslangasta kuitua, mutta siitä syntyi kalastusvälineitä, verkkoja ja nyörejä. 1800- ja 1900-luvuilla nokkosta tuotettiin teollisesti tekstiilikuiduksi, kunnes toinen maailmasota katkaisi tuotannon. Suomessa nokkonen uinui unohdettuna tekstiilikuituna 50 vuotta. Nyt nokkosesta syntyy jälleen tuotteita. Langan tuottaminen on kuitenkin kallista puuhaa, joten haasteena on kehitellä parempia kuidutustekniikoita ja kehruumenetelmiä. Tuorein yllätys on ollut huomio, etteivät nokkostekstiilit homehdu.

Kalajokilaakson ammattioppilaitoksen lehtori Liisa Hakkarainen on paneutunut kuitunokkosen tekstiilikäyttöön vuodesta 1997. Nokkosen käyttö tekstiilinä pääsi unohtumaan viidessäkymmenessä vuodessa kokonaan, joten käsittely on pitänyt opetella uudelleen erilaisia tapoja kokeillen. Lähtötilanteena oli perimätieto, että nokkoskuitu on irrotettavana samana päivänä, kun nokkonen korjataan. Moinen on mahdotonta toteuttaa, joten nokkosprojektissa lähdettiin kumoamaan tätä tietoa keksimällä toimivia käytäntöjä.

Nokkosen matka tekstiilikuiduksi kulkee tällä tiedolla sadonkorjuusta biotekniseen liotukseen, loukutukseen, lihtaukseen, karstaukseen, kuidun avaamiseen, sekoitukseen, kehruuseen ja lopuksi tuotteen valmistukseen. Vaikka prosessi kuulostaa samantyyppiseltä kuin pellavan, se on käytännössä kuitenkin hyvin erityyppinen.

Tähän mennessä lankoja on kehrätty tuhat kiloa villan kehruukoneilla Mikkelin lähellä Hiirolassa. Valmiisiin lankoihin on aina lisätty sidoskuituja. Langoista on Nivalassa syntynyt monennäköisiä ja -värisiä vaatteita ja tekstiilejä. Kun nokkoslehtori on kiertänyt messuilla esittelemässä aikaansaannoksia, yleinen kysymys on ollut, että polttavatko vaatteet. Nokkoslanka ei tosiaankaan polta, vaan siitä syntyy lämpimiä, pehmeitä vaatteita, jotka rypistyvät vähemmän kuin pellava.


Minkälaisia ominaisuuksia nokkostekstiileihin liittyy?


Hakkarainen ounastelee nokkostekstiileille tulevaisuudessa markkinarakoa esimerkiksi märkätiloissa, koska tämä luonnonkuitu ei muiden tapaan homehdu.


Minkälaisiin tuotteisiin nokkoslanka sopii?


Ominaisuuksiltaan nokkonen sijoitetaan puuvillan ja pellavan välimaastoon. Kun pellava on kankea ja kova, nokkonen on joustava ja pehmeä. Niin nokkonen kuin hamppu ja pellavakin ovat runkokuituja. Nokkonen kuitenkin eroaa niistä niin fysikaalisilta kuin kemiallisilta ominaisuuksiltaan, mikä vaikuttaa kuidun jatkojalostukseen ja tuotteen käyttöominaisuuksiin. Nokkosen korsi on poikkileikkaukseltaan neliö, ja kuidut sijaitsevat neliön kulmissa yksittäisinä kuituina, eivätkä kuitukimppuina kuten pellavassa. Nokkoskuidusta on analysoitu enemmän rasvoja, vahaa, pektiiniä ja lingniiniä kuin pellavasta tai hampusta. Nokkonen myös antaa samasta kasvustosta satoa jopa 10 vuotta.


Mitä pitäisi tutkia seuraavaksi?


Massatuotannossa Hakkarainenkaan ei nokkostekstiilejä ja -vaatteita näe, mutta markkinoita voisi olla yksilöllisille vaatteille ja kodin tekstiileille. Käyttäjät raportoivat vaatteilla olevan myös terveysvaikutuksia. Joitakin viitteitä tutkimustuloksissa on tähän suuntaan, mutta lisätutkimuksia tarvitaan.


Minkälainen tulevaisuus nokkostekstiileillä voisi olla


Nokkosella on varsin kunniakas historia tekstiilikuituna. Sana "pellava" on kuulunut suomensukuisten kansojen kieleen jo 4000 vuotta ennen ajanlaskun alkua. Tutkijat ovat kuitenkin päätelleet, että sanalla on tarkoitettukin nokkosta eikä pellavaa. Nokkonen, hamppu ja pellavat ovat sekoittuneet muinaisissa sanastoissa keskenään niin, että on enää vaikea päätellä, mistä kasvista kulloinkin on ollut kyse. Arkeologisissa löydöissä usein pellavaksi tunnistetut kuidut ovat tunnistusmenetelmien kehittyessä osoittautuneet nokkoskankaiksi. Länsi-Suomessa nokkoskangasta on löydetty rautakautisista haudoista ja Karjalassa ristiretkiajan hautalöydöistä.

Copyright: Matti Markkanen

Liisa Hakkaraisen videohaastattelu.


56k modeemi/ISDN (160x120, 50 Kbps)
ADSL (320x240, 225 Kbps)


Nettivideo kestää noin 4 minuuttia. Katsominen vaatii RealPlayer-ohjelman (versio 8) ja vähintään ISDN-liittymä on suositeltava. Videon on toimittanut Päivi Kapiainen-Heiskanen ja kuvannut ja editoinut Matti Markkanen.

Vielä 1600- ja 1700-luvuilla nokkosen viljely oli yleistä koko Euroopassa ja Pohjoismaissa sen viljely oli paikoin lakisääteistä. Nokkosta pidettiin Ruotsissa niin arvokkaana kuituna, että rahvaalta oli sen käyttö kiellettyä, ja siitä valmistettiin kodin arvotekstiilit. Ranskassa puolestaan laki määräsi aikoinaan, että laivaköysiin piti käyttää vähintään 25 % nokkosta.

Takaisin