Mr. radioaktiivisesta viestintätieteen suurlähettilääksi

Kaarle Nordenstreng. Copyright: Nina Kurki

Tampereen yliopiston tiedotusopin professori Kaarle Nordenstreng on viestinnän tutkija ja kosmopoliitti, jonka elämänmittainen työ joukkoviestinnän parissa ei ole jäänyt maailmallakaan huomaamatta. Kuusikymmentä täyttäneellä professorilla on edelleen aina kiire ja työmatkat kuljettavat häntä eri puolille maailmaa. Mutta kuinka Nordenstrengistä tuli viestinnän tutkija eikä esimerkiksi insinööri, vaikka kiinnostus teknisiä vimpaimia kohtaan olisi näin antanut odottaa? Entä miltä Tampereen yliopiston punaiseksi luonnehdittu menneisyys näyttää nyt kolmekymmentä vuotta myöhemmin? Kuuden etunimen professori malttoi istua hetkeksi aloilleen ja palasi ajassa taakse päin uransa alkulähteille.

Kaarle Tapani Jorma Johannes Magnus Bertel Nordenstreng esiintyi ensimmäisen kerran radiossa taustaäänenä August Strindbergin Uni-näytelmästä tehdyssä kuunnelmassa ollessaan 13 vuotta vanha. Esiintyminen poiki muitakin rooleja, joista suurin oli Ernst Hemingwayn Kilimanjaron lumet -näytelmän palveluspoika Molona. Vaikka ura lapsiäänenä katkesi äänenmurrokseen, hän seurasi edelleen aktiivisesti radiota ja pääsi itsekin tekemään ohjelmaa ollessaan keskikoulun viimeisellä luokalla.


Kaikki alkoi kuunnelmien taustaääniavustamisesta
"Mr. radioaktiivinen"


Nordenstreng pääsi suoraan Helsingin yliopistoon lukemaan psykologiaa hyvällä todistuksellaan. Yhteiskunnallisessa Korkeakoulussa olisi tosin ollut mahdollista opiskella myös toimittajan ammattiin, sillä siellä oli ollut sanomalehtioppi-niminen oppiaine vuodesta 1925. Nordenstreng muistelee, ettei hän edes tiennyt tällaisesta mahdollisuudesta ja vaikka olisikin tiennyt, tuskin se olisi häntä kiinnostanut. Journalistin ura jatkui opintojenkin ohella erilaisten tv-ohjelmien ja radiodokumenttien tekijänä.
"Olin ihan orientoitunut psykologiaan. Sen rinnalla opiskelin jonkun verran filosofiaa, yleistä kielitiedettä, kansantaloustiedettä ja historiaa. Olin selvästi akateemisesti orientoitunut opinnoissani enkä kuvitellut, että harrastustani eli journalismia voi ollenkaan opiskella."


Pääaineena psykologia
Carl Gustav Jung teki vaikutuksen


Professoriksi kolmikymppisenä

Kaarle Nordenstreng valmistui maisteriksi vuonna 1965. Samana vuonna hänestä tuli sekä Yhteiskunnallisen Korkeakoulun lehdistö- ja tiedotusopin assistentti että Yleisradion pitkän tähtäimen suunnittelu- ja tutkimuselimen (PTS) jäsen.

Nordenstreng luonnehtii olleensa nuorena täysin epäpoliittinen, mutta heränneensä huomaamaan yhteiskunnan epäoikeudenmukaisuuden ja maailman epätäydellisyyden opiskeluajan puolivälin paikkeilla. Maailman parantamisen tarve huipentui Amerikassa vietetyn vajaan vuoden aikana vuosina 1966-67, jolloin Vietnamin sodan siellä synnyttämä radikalismi tarttui myös häneen.


Kuinka epäpoliittisesta liberaalista tuli vasemmistolainen radikaali?


Nordenstreng valittiin Tampereen yliopiston sähköisen viestinnän professoriksi vuonna 1971 pitkän ja monivaiheisen valintaprosessin jälkeen. Valintaprosessista on kirjoitettu kirja Kuinka professoria tehdään?.


Taistelivatko virasta yksilöt vai aatteet?


Tarinat Tampereen yliopiston punaisesta menneisyydestä elävät omaa elämäänsä, ja varsinkin tiedotusopin keskeiset opettajahahmot - Kaarle Nordenstreng ja Pertti Hemánus - ovat saaneet osakseen ankaraakin kritiikkiä. Nordenstreng ei kuitenkaan tunnista jakoa sosialistiseen tiedotusoppiin ja porvarilliseen sanomalehtioppiin, vaan muistelee opettajien edustaneen varsin tasapuolisesti erilaisia poliittisia ajatussuuntia. Tampereen yliopistossa pitkään professorina ollut, selkeästi porvarillinen, Raino Vehmas esimerkiksi pestasi Nordenstrengin itselleen assistentiksi vuonna 1965.
"Opiskelijoista suurin osa oli vasemmistolaisia, mukaan lukien vahva taistolainen rintama, joka sai tämän opinahjon näyttämään kovin tulipunaiselta aina ajoittain. Virallinen linja sekä meillä professoreilla että muilla opettajilla oli monipuolinen", muistelee Nordenstreng.


Sosialistinen tiedotusoppi ja porvarillinen sanomalehtioppi?


Jotkut professorit kokivat luentosalien muuttuneen ilmapiirin ahdistavana. Nordenstreng tuli aktiivisten opiskelijoiden kanssa kuitenkin mukavasti toimeen, vaikka jokunen riita sekaan mahtuikin. Nordenstreng ja Hemánus olivat suhteellisen myötäsukaisia opiskelijoiden uudistuspyrkimyksille. Jyrkimmän linjan opiskelijoiden toimesta heitä tosin syytettiin myös jarrumiehiksi, konservatiiveiksi ja taantumuksen lakeijoiksi.
"Yleensä meillä oli opiskelijoiden kanssa mukava yhteisymmärrys ja innostunut ilmapiiri. Pitkän ajan juoksussa katsottuna se ei välttämättä ollut niin luovaa ja tieteellisesti, sanoisinko raskaan sarjan edistyksellisyyttä ja uudistuksellisuutta. Mutta kyllä tiedotusoppi ja viestinnän tutkimus otti silloin aimo askelia eteenpäin. Silloin me nousimme kansainväliseen sarjaan tällaisesta nurkkakuntaisesta provinssipaikasta."

Kaarle Nordenstreng. Copyright: Nina Kurki

Nordenstreng on paitsi aktiivinen kotimaisessa tiedemaailmassa, myös kansainvälisessä toiminnassa. Vuonna 1976 hänet esimerkiksi valittiin kansainvälisen journalistijärjestön IOJ:n puheenjohtajaksi. Hän hoiti puheenjohtajuutta professorin virkansa ohella neljätoista vuotta. Nordenstreng oli myös yksi kolmen hengen neuvotteluryhmästä, jonka tehtävänä oli laatia uusi versio aiemmin hylätystä UNESCO:n joukkotiedotusjulistuksesta. Tieteellisiä julkaisuja hänen käsistään on irronnut yli 300.


Yritit yhdistää IOJ:n ja läntisen IFJ:n. Miksi hanke kaatui?


Viestintäkoulutus riistäytynyt käsistä

Tiedotusoppiprofessori on huolissaan viestintäkoulutuksen paikkojen holtittomasta kasvusta. Viestintä on tällä hetkellä ns. seksikäs ala, joka houkuttelee opiskelijoita. Oppilaitokset, eritoten ammattikorkeakoulut haluavat profiloitua viestintäoppilaitoksiksi lähinnä imagologisista syistä. Aloituspaikkoja on lisätty ilman, että niiden pohjana oltaisi käytetty realistista arviota työmarkkinoista.


Kuinka näet viestintäalan koulutuspaikkojen kasvun?
Korvataanko tiedotusoppikin kohta viestinnän käsitteellä?


Eri mediat vaativat paljon sisältöä, jota pitäisi tuottaa kustannustehokkaasti. Nordenstreng näkee tilanteessa sekä hyvää että huonoa. Viestintäihmiselle kehitys on tervetullut, koska monen median täyttäminen järjellisellä sisällöllä on kunnon haaste. Toisaalta suuri määrä ei tarkoita välttämättä hyvää laatua. Toimittajilta vaaditaan monivälineellisyyttä, kykyä liikkua viestinnän kentällä yli raja-aitojen. Myös tekijänoikeuksia ollaan reivaamassa suuntaan, jossa tekijöiden taloudelliset sekä moraaliset oikeudet tuottamiinsa teksteihin ovat vaarassa.


Uudet mediat vaativat paljon sisältöä. Mitä tämä tekee journalismille?
Toimittajan moniosaajuuden positiivinen ja negatiivinen puoli


Kirjallisuus:

Nettiradio Mikaelin arkistosta: