Kestääkö norppa matkailun?

Norppapatsas Savonlinnan matkustajasatamassa. Copyright: Minna Surakka

Ihminen ja hylje ovat molemmat asustaneet Saimaan rannoilla jo pitkään. Ympäristömyrkyistä ei enää juurikaan ole kiusaa, norppa on rauhoitettu eivätkä hylkeiden luontaiset viholliset kuten miekkavalaat tai jääkarhut sitä uhkaa. Sunnuntaikalastajien pyydykset ja pesimärauhan häirintä ovat oikeastaan ainoat tekijät, jotka kantaa vielä harventavat. Savonlinnan koulutus- ja kehittämiskeskuksen Vesistömatkailuprojektin kokoon kutsuma symposium pohti norpan ja matkailun kimuranttia suhdetta Savonlinnassa, norpan kotivesien keskellä.

Norppia polskii Saimaassa tätä nykyä hieman reilut kaksisataa. Kahdeksankymmentäluvun pohjanoteerauksesta, noin 180 norpan kannasta, on vuodesta 1995 alkaen kivuttu hitaasti ylöspäin. Tutkijoiden toiveissa on saada nostettua kanta neljäänsataan yksilöön, jolloin sukupuuttoon häviämisen uhka olisi jo melko pieni. Norppakannan suurimmat uhat ovat kalastus ja pesäkuolleisuus. "Tavalliseen kalaverkkoon menehtyy 80 % pyydyksiin kuolleista norpista", kertoi suojelubiologi Tero Sipilä Riihisaareen kokoontuneille matkailuyrittäjille, norppatutkijoille ja luonnonsuojelijoille.

Tutkija ei näe järvimatkailun kehittämisessä ja norpan suojelussa toistaiseksi mitään ristiriitaa, mutta toivoo, että toimintaa ei enää lisättäisi norpan pesimäalueilla. Rannat tulisi rauhoittaa etenkin kevättalvella, kuuttien syntymän aikoihin, sillä ihminen aiheuttaa toiminnallaan pesäkuolleisuutta jonkin verran. Esimerkiksi Sipilä otti talvisäännöstelyn, jonka lopettaminen 1993 on selvästi parantanut norpan pesimärauhaa. Hän toivoo matkailuyrittäjien valistavan myös vieraitaan Saimaan käyttäytymissäännöistä. Esimerkiksi mökin vuokranneet matkailijat eivät läheskään aina edes tiedä tarpeeksi voidakseen varoa norpan häiritsemistä.

Suojelubiologi Jouni Koskela kertoi norpan synnyttävän helmikuussa ja kaipaavan vakaita oloja perhetapahtuman molemmin puolin. Toinen varottava aika on toukokuussa, karvanvaihtoaikaan. Ikävä kyllä kivillä köllöttävä norppa on helpoin havaita juuri tuolloin. Kesä ei sen sijaan ole norpan ja matkailun yhteensovittamisessa mikään ongelma, sillä järviliikenne ei vielä tässä laajuudessaan häiritse norppaa, joka viettää suven pääasiassa sukeltelemalla. Saattaa mennä parikin päivää niin, ettei norppa lainkaan nouse kivelle nukkumaan, vaan torkkuu sukelluksissa. Norpilla on omat suosikkikivensä, joille ne tapaavat nousta, Koskela huomautti. Jos asiasta tietämättömänä onnistuu rantautumaan juuri siihen poukamaan, jossa norppa majailee, tulee väkisin häirinneeksi sen rauhaa.

Copyright: Minna Surakka

Norppa ei sovi matkailun vetonaulaksi

Matkailun edistämiskeskuksen markkinointitutkija Liisa Hentiselle Saimaa ja sen markkinointi ovat tuttuja asioita. "Olin täällä kaksi ja puoli vuotta tekemässä aluetta kansainvälisesti tunnetuksi. Alueeseeni kuului koko Saimaa ja Itä-Suomi aina Pohjois- ja Etelä-Karjalaa myöten", hän kertoi. Viimeisen vuoden MEK:n päätoimistossa Helsingissä työskennellyt Hentinen näkee suomalaisessa matkailumarkkinoinnissa paljonkin parantamisen varaa.


Matkailuprojektit ovat liian usein pelkkiä markkinointiprojekteja
Matkailukausi alkaa juhannukselta ja loppuu heinäkuuhun


Hentinen suhtautuu varauksella norpan mahdollisuuksiin matkailun valttikorttina: sinänsä sympaattisia eläimiä on liian vähän eikä niitä tunneta kovin hyvin maailmalla. Silti norpallakin voi olla oma merkityksensä matkailussa: "Norpan avulla voi lisätä luonnonsuojelutietoisuutta ja luonnon ymmärtämistä, koska ihmisten ote luontoon on kirpoamassa. Usein suurin elämys on jotain muuta kuin norpan näkeminen, hiljaisuus ja luonto sinänsä antavat matkailijalle paljon", Hentinen tuumi.


Norpan rooli ulkomaan matkailumarkkinoinnissa
Buddhalaismunkit ja norpat
Norppa tuotemerkkinä


Norppa omassa elinympäristössään Luonterilla Juha Taskisen kuvaamassa nettivideossa.


ISDN (160x120, 45 Kbps)
ADSL (320x240, 225 Kbps)


Nettivideo kestää noin 1,5 minuuttia. Katsominen vaatii RealPlayer-ohjelman (versio 8); vähintään ISDN-liittymä on suositeltava. Nettivideon kuvasi Juha Taskinen ja toimitti Matti Markkanen. Musiikin sävelsi Ville Häkkinen.

Copyright: Minna Surakka

Tietämätön turisti matkailuyrittäjää suurempi uhka

Jukka Laitisella on matkailuyritys Oravissa, Linnansaaren kansallispuiston tuntumassa. Vaikka Laitinen kertoi tekevänsä norppahavaintoja päivittäin, ei yrityksen ykköstuote kuitenkaan ole norppa, vaan melonta, johon Oravin seutu soveltuu erinomaisesti. Norpparetkenkin voi Saimaan eräpalvelusta toki tilata. Silloin ajellaan tyhjäkäynnillä avoveneellä ja kiikaroidaan kärsivällisesti vedenpintaa. Laitinen vertasi norpan etsimistä lohenkalastukseen: "Pitää jaksaa odottaa, että tärppää."

Suojelualueella toimimiseen yrittäjä tarvitsee luvan Metsähallitukselta. Symposiumiin kokoontuneet luontoyrittäjät pitivät käytäntöä hyvänä. Kun yrityksen toiminnan jatkuminen riippuu sääntöjen noudattamisesta, on myös yrittäjän edun mukaista toimia suojelun hyväksi. Myös Saimaan eräpalvelu on tehnyt sopimuksen, jossa sovitaan toimintasäännöistä. Laitinen piti opastettujen retkien järjestämistä järkevänä myös norpan suojelun kannalta, sillä tällöin ryhmät voidaan pitää pieninä ja sääntöjen noudattamista valvoa. Järjestettyä matkailua enemmän yrittäjää huolettivat omin päin vesillä liikkuvat, jotka tietämättömyyttään tai välinpitämättömyyttään menevät häiritsemään norppaa. Tämän vuoksi hän ei koskaan kerro kalustoa vuokraavalle turistille norpan asuinpaikoista.

Täysin erityyppistä järvimatkailua edusti vesijettisafareja järjestävä Saimaan seikkailut. Yrittäjä Juha Pulkkinen korosti toiminnan kurinalaisuutta ja ympäristölle koituvien haittojen minimointia, mutta myönsi vesijettien herättävän siitä huolimatta aggressioita. Yritys ei vuokraa kalustoaan, vaan järjestää pelkästään ohjattuja safareja, jotka liikkuvat pääasiassa merkittyjä laivareittejä pitkin. Herkille alueille, mökkirantoihin, lahdenpohjiin tai satamiin Pulkkinen ei jettiletkaansa ajata. "Jokaisella safarilla on opas, joka määrää säännöt ja johtaa retkeä", hän sanoi. Tarvittaessa uppiniskainen matkailija saa jatkaa safariaan huoltoveneen tuhdolla nököttäen.

Tutkija Mika Tonder. Copyright: Minna Surakka

Kaikki pitävät norpasta - suojelijat vähemmän suosittuja

Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen tutkija Mika Tonder selvitti kuulijoille Pihlajaveden alueen asukkaiden ja matkailijoiden suhtautumista norpan suojeluun. Tonderin tutkimus perustuu kahteen Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksessa käynnissä olevaan tutkimushankkeeseen.

"Tutkin, millaisia käsityksiä ihmisillä on suojelusta, suojelutoimenpiteiden tehokkuudesta ja oikeutuksesta, onko niissä minkäänlaisia kehittämistarpeita ja millä perusteella suojelu omaa työtään tekee. Tutkin siis samalla tavalla niin suojelua instituutiona kuin suojelun ympärillä olevia ihmisiä."

Vaikka tuttu asetelma - maalaiset vastaan kaupunkilaiset, pohjoinen vastaan etelä - on selvästi huomattavissa, jako suojelumyönteisiin ja -kielteisiin ei Tonderin tutkimuksen mukaan kulje paikallisten asukkaiden ja mökkiläisten välillä. Mielipiteiden muodostumiseen vaikuttavat tutkijan havaintojen mukaan paikallisuuden lisäksi monet muutkin tekijät, kuten kulttuuritausta ja identiteetti, sosiaaliset verkostot, valtasuhteet, käsitykset oikeudellisuudesta sekä historialliset tekijät. Myöskään taloudelliset kysymykset eivät selitä suojeluvastaisuutta, sillä valtiojohtoisessa suojelussa valtio maksaa taloudelliset menetykset.


Miten suhtautuminen norppaan on muuttunut aikojen kuluessa?
Tutkimuksen tausta
Suhtautuminen norpan suojeluun vaihtelee: tutkija erottaa kolme pääryhmää


"Kukaan ei ole norppaa vastaan", Tonder korostaa. "Negatiivisesti suojeluun suhtautuvat haluavat norpan säilyvän yhtä paljon kuin suojeluun myönteisesti suhtautuvat ihmiset, norppa vain käsitetään eri tavalla. Suojelumyönteiset henkilöt pitävät norppaa esimerkkinä rikkaasta biodiversiteetistä ja kantavat siitä yhteiskunnallista vastuuta, katsovat sitä laajemmasta mittakaavasta. Suojeluun negatiivisesti suhtautuvat taas pitävät norppaa tavallaan omanaan, omaan elinpiiriinsä kiinteästi kuuluvana, eivätkä halua ulkopuolista suojelijaa alueelle."


Mitä on jäänyt hampaankoloon norpan suojelusta?


Nettiradio Mikaelin arkistosta:

Linkit: