Sosiaalipedagogiikka avittaa arjessa

Leena Kurki. Copyright: Päivi Kapiainen-Heiskanen

Ranskassa 200 000 ihmistä tienaa leipänsä innostajana. He auttavat ihmisiä pohtimaan arkea ja innostavat osallistumaan. Työkenttinä voivat olla niin järjestöt, kunnat kuin kansalaisliikkeet. Sosiokulttuurinen innostaminen on osa sosiaalipedagogiikan nimellä kulkevaa tieteenalaa, jota voi opiskella Kuopion ja Tampereen yliopistoissa.

Sosiaalipedagogiikka on ihmisen arkipäivään osallistumista. Se on niin sanottu normatiivinen eli ohjeita antava oppiaine, joka miettii arvoja ja etsii toimintaan suuntaavia ajattelumalleja. Oppiaineella on sekä yksilöllinen että yhteiskunnallinen tehtävä. Yksilöitä halutaan auttaa löytämään itsensä eli tuetaan ihmisen persoonallista kehittymistä. Samalla halutaan parantaa tai muuttaa yhteiskunnallisia olosuhteita. Käytännön työtä tekevät ranskan- ja espanjankielisissä maissa ns. innostajat, joilla voi olla hyvin erilainen koulutustausta ja tehtäväkenttä. KT Leena Kurki Tampereen yliopiston sosiaalipolitiikan laitokselta on tutkinut sosiokulttuurista innostamista.


Innostajat kehittävät erilaisia yhteisöjä


Innostaminen ei ole mikään temppukokoelma. Siinä on kuitenkin havaittavissa erilaisia vaiheita. Innostaminen alkaa todellisuuden analyysistä eli pohdiskelusta, keitä me olemme ja mikä tämä tilanne on. Sen jälkeen suunnitellaan sosiaaliset prosessit, organisoidaan inhimilliset resurssit sekä materiaaliset ja taloudelliset resurssit eli katsotaan ketkä tekevät, mitä, miksi, miten ja minkä avulla. Kun tehtävä on suoritettu, toiminta arvioidaan ja pidetään kunnon juhlat päälle. Kaiken tekemisen pitää perustua vapaaehtoiseen osallistumiseen ja toisen kunnioittamiseen. Suomessa innostamisen nimellä kulkevat hankkeet löytyvät useimmiten kulttuurin puolelta.


Sosiaalipedagogiikka ja vapaaehtoistyö ovat lähellä toisiaan


Yleensä innostamista tehdään ryhmissä erilaisissa projekteissa, kehitystehtävissä ja nuorisotyössä. Innostamisessa on kolmenlaisia ulottuvuuksia: kasvatuksellisia, sosiaalisia ja kulttuurisia. Tutkijat ovat jakaneet myös innostajatyypit kolmeksi erilaiseksi lajiksi. Militantti innostaja pyrkii tietoisuuden herättämiseen ja on ideologinen taistelija. Tekninen innostaja työskentelee tehokkaasti ja teknisesti. Välittäjälle vuorovaikutus ja koordinaatio ovat toiminnan avainsanoja. Ihanne olisi, että innostajasta löytyisi kaikkia näitä ominaisuuksia. Liian yksipuolisesti yhden ominaisuuden varassa toimimista pitäisi välttää, sillä muuten militantti saattaa muuttua sanelijaksi, tekninen tyyppi byrokraatiksi ja välittäjä lässyttäjäksi, Kurki varoittelee. Pääasia on, että innostaja on itsekin innostunut etsimään merkitystä elämälle yhdessä toisten kanssa.


Innostaa voi, jos on itse innostunut


Suomessa sosiokulttuurisella innostamisella on vankat juuret ja perinteet, vaikkei niitä liiemmin olekaan tutkittu. Leena Kurki näkee innostamisen historiassa arkkiviisut, kaskiseurat, sadonkorjuujuhlat ja erilaiset liikkeet, kuten nais-, raittius-, osuustoiminta- ja nuorisoseuraliikkeet. Etenkin nuorisoseuraliike etsii tälläkin hetkellä uutta potkua sosiokulttuurisen innostamisen pohjalta.


Olisi hienoa, jos joku tutkisi suomalaisen innostamisen juuria


Copyright: Päivi Kapiainen-Heiskanen

Sen sijaan että innostamisesta tulisi Suomessakin oma koulutusalansa, Kurki näkisi mieluummin sosiokulttuurin innostamisen piirteiden siirtyvän nykyisiin koulutusrakenteisiin. Muutoksen hän näkisi mieluiten ensin opettajankoulutuksessa niin, että opiskelijat oppisivat kunnioittamaan muita.


Kehittämisessä on jätettävä tilaa ihmisten kokemusten pohtimiselle


Sosiaalipedagogiikkaa voi opiskella Tampereen yliopiston sosiaalipolitiikan ja sosiaalityön laitoksella ja Kuopion yliopiston sosiaalityön ja sosiaalipedagogiikan laitoksella.

Kirjallisuutta:

Nettiradio Mikaelin arkistosta: