Syrjäytyminen on monien tekijöiden summa

Hannu Rintanen Syrjäytyminen ja syrjäytymisriski puhuttavat. Lamavuosien aikana työmarkkinoilta putosi koko joukko ihmisiä, jotka nyt edustavat ns. syrjäytyneiden ryhmää. Ovatko syrjäytyneiden lapset jo valmiiksi syrjäytyneitä, vai löytyvätkö syrjäytymiskehityksen syyt muualta? Nokian terveyskeskuksen johtaja ja avoterveydenhuollon ylilääkäri Hannu Rintanen on tutkinut väitöskirjassaan "Terveys ja koulutuksellinen syrjäytyminen nuoren miehen elämänkulussa" koko joukon nuorten miesten elämään liittyviä taustatekijöitä, joilla syrjäytymiskehitystä voisi selittää.

Rintanen huomasi kutsuntatarkastuksia tehdessään ja analysoidessaan, että noin kymmenesosa tarkastetuista poikkesi selkeästi tavoiltaan ja tottumuksiltaan muista samanikäisistä nuorista miehistä. Nämä olivat juuri niitä, jotka olivat keskeyttäneet koulun tai olivat muuten koulu-urallaan poikkeavassa tilanteessa. Tämän ryhmän edustajat tupakoivat, käyttivät runsaasti alkoholia, heillä ei ollut harrastuksia eikä ystäviä. Lisäksi he olivat psyykkisestikin hyvin poikkeava ryhmä, jolla oli hyvin monenlaisia psyykkisiä vaivoja ja muita sairauksia.
- Minua alkoi kiinnostaa se, että jo siinä iässä tällainen joukko erottuu näinkin voimakkaasti syrjäytymisvaarassa olevaksi ryhmäksi. Missä vaiheessa nämä tekijät ilmenevät näiden lasten elämän aikana? Onko siinä jotain taustatekijöitä, selittäviä tekijöitä?, luettelee Rintanen tutkimuksensa keskeisiä kysymyksiä.

Rintanen on käyttänyt tutkimuksessaan aineistona kaikkien nokialaismiesten kutsuntatarkastustietoja kymmenen vuoden ajalta. Lisäksi käytössä on ollut pitkittäisaineisto; osasta miehiä on käyty läpi kaikki tiedot aina syntymästä kutsuntarkastukseen asti. Päätietolähde on ollut neuvola, lisäksi ovat tulleet koulukortti kaikkine liitteineen sekä sairaskertomukset, kouluviraston tiedot ja työvoimatoimiston tiedot.


Miten luotettavaa tietoa tällaisella tutkimusaineistolla saa?


Rintanen on jakanut nuoren miehen elämän tutkimuksessaan neljään osaan. Alle kouluikä on jaettu kahtia 0-3-vuoteen ja 4-7-vuoteen, lisäksi omat osansa muodostavat ala-asteikä ja yläasteikä. Yllättävää Rintasen mukaan oli esimerkiksi se, että taudeilla (pitkäaikaissairaudet ja muut ns. kliinisesti merkittävät taudit, kuten esimerkiksi luun murtuma tai pitkäaikainen allergia) oli hyvinkin merkittävä rooli syrjäytymiskehityksessä, varsinkin jos ne olivat olleet ennen kouluikää.
- Vaikka taudit parantuisivatkin, niin täytyy ottaa huomioon, että siinä on saattanut olla jokin tekijä, joka on yhdessä muiden tekijöiden kanssa vaikuttanut lapsen jatkomenestymiseen, toteaa Rintanen.

Rintanen on kiinnittänyt tutkimuksessaan huomiota moniin tekijöihin, joilla voisi olla vaikutusta lapsen jatkomenestykseen. Päämuuttujia ovat olleet taudit ja terveydentilan yhteys syrjäytymiskehitykseen. Lisäksi huomiota on kiinnitetty sosiaalisiin taustatekijöihin ja perherakenteeseen. Avioerot, vanhempien sosiaalinen tausta, sisarusten lukumäärä ja muuttaminen ovat kaikki seikkoja, jotka kasautuessaan muodostavat suuremman syrjäytymisriskin. Rintasen mukaan tekijöitä ei voi asettaa tärkeysjärjestykseen; kaikki tekijät kasvattavat omalta osaltaan riskiä ja tekijöiden kasautuessa riski suurenee.
- Tiedossa on useitakin tekijöitä, jotka ovat yhteydessä syrjäytymiskehitykseen. Lisäksi on asioita, joita ei ole oikeastaan ennen edes tutkittu. Tällainen tekijä on esimerkiksi neuvolatarkastusten puuttuminen, joka on hyvinkin voimakkaasti yhteydessä syrjäytymiskehitykseen.


Miksi vanhempien sisarusten lukumäärä on riskitekijä?
Miksi lyhyet miehet ovat yliedustettuina syrjäytyneiden ryhmässä?

Syrjäytymiskehitystä selittäviä taustatekijöitä löytyi jokaisesta ikävaiheesta, mutta merkittävin ryhmä näytti kuitenkin olevan alle kouluikäiset 4-7-vuotiaat. Tästä ryhmästä löytyi kaikkein eniten syrjäytymiskehitykseen ja koulun keskeytymiseen yhteydessä olevia tekijöitä. Juuri tässä iässä neuvolatarkastusten laiminlyöminen vaikutti voimakkaasti syrjäytymiskehitykseen. Lisäksi, jos lapsen isä on ollut lapsen syntyessä kovin nuori tai perheessä on useampia vanhempia lapsia, lisääntyi riski Rintasen mukaan hyvinkin suoraviivaisesti.

- Tutkimukseni ei anna suoria ratkaisuohjeita siihen, kuinka asioita hoidetaan, toteaa Rintanen. Tämä antaa viitteen siitä, että näihin asioihin täytyy tulevaisuudessa kiinnittää entistä enemmän huomiota tietyssä vaiheessa ja tietyissä tarkastuksissa.
Rintanen korostaa varsinkin kouluuntulovaiheen tarkastuksen merkitystä. Tässä vaiheessa lapselle tehtäisiin perusteellisempi tarkastus, missä otettaisi huomioon aikaisempi elämänkulku ja siihen liittyvät monet tekijät. Jos lapsi olisi selkeästi tavallista suuremmassa riskissä syrjäytyä, voisi tämän ottaa jo varhaisessa vaiheessa tarkempaan seurantaan.


Miten arvioisit tutkimuksesi merkitystä?


Linkit:

© Nettiradio Mikaeli / Nina Kurki 2000