Tutkijoiden näkökulmia

Mistä skinit tulevat? Miksi Joensuu ja Mikkeli ovat leimautuneet skinipääkaupungeiksi? Mitä skineille voi tehdä? Tutkijat ovat asiaa pohtineet.

Vesa Puuronen Joensuun yliopistosta näkee nuorten rasistisiin ryhmiin liittymisen taustalla neljä syyryhmää:

Kaverit ja yhteisö vetävät nuoria skineihin. He joko liittyvät ystäviensä mukana tai etsivät ystäviä rasistisista ryhmistä.

Monilla todella on ideologia tai poliittinen tavoite. He haluavat Suomen "säilyvän valkoisena".

Skinikulttuuri itsessään vetää nuoria puoleensa: seikkailun etsiminen, musiikki, pukeutuminen, symbolit.

Muita, "irrallisempia" syitä ovat mm. kapinointi vanhempia vastaan ja halu kokeilla erilaisia nuorten alakulttuureita.

Miksi juuri Joensuu ja Mikkeli?
Puuttuuko niistä myönteinen joukkohenki?
Mitä skinikulttuurin vaihtoehdoksi?
Tullaanko skiniydestä pois?
Onko skinityttöjä?
Miten skineihiin pitäisi reagoida?

Skiniyttä kokeileville nuorille voi Puurosen mukaan käydä lähinnä kahdella tavalla. Jotkut lähtevät pian uusiin kokeiluihin. Toiset taas sosaalistuvat ryhmään, joka itsessään on sosiaalisesti eristetty ja leimattu. He omaksuvat ryhmän arvot ja tyylin.

Miksi halutaan tai ei haluta luopua?

Ryhmästä "työntäviä" tekijöitä ovat ympäristön kielteinen suhtautuminen ja skiniyden kokeminen liian stressaavaksi. Jotkut menettävät uskon ideologiaan tai menetelmiin tai molempiin. Perheen perustaminen ja sen tuomat uudet velvollisuudet vetävät yhteiskuntaan. Skiniryhmästä luopumista estävät ryhmän tarjoama toveruus ja jännitys ja myös pelko ryhmän rangaistuksista luopujaa kohtaan. Voidaan myös pelätä suojan menettämistä entisiä vihollisia vastaan: rasitisiin mukilointeihin syyllistynyt on turvaton ilman kavereita. Joillakin ei ole mitään muuta paikkaa tai viiteryhmää, mihin kuulua.

Jotkut eroavat skineistä nopeasti ja julkisesti, jotkut vain heittävät julkiskineyden sikseen luopumatta ideologiasta. Monet etääntyvät vähitellen aatteesta hylkäämättä kavereitaan.

Mitä yhteiskunta voi tehdä?

Vesa Puurosen mukaan väkivaltaisiin ryhmiin liittymiselle on löydettävä laillisia vaihtoehtoja. Ryhmiin kuuluminen on tehtävä vähemmän houkuttelevaksi ja normaaliin yhteiskuntaan kuuluminen houkuttelevammaksi.


Nuorisotyönohjaaja Antti Kiviranta on kotoisin Helsingistä ja asuu nykyisin Etelä-Pohjanmaalla. Hän on perehtynyt skineihin ja muihinkin nuorisokulttuureihin laajalti.

Miksi juuri Joensuu ja Mikkeli?
Mistä skinit tulevat?
Miksi skiniksi ryhdytään?
Onko skineillä ideologiaa?
Ketkä ryhtyvät skineiksi?
Vaikuttaako työllistyminen skiniyteen?
Miten pikkuskiniin tulisi suhtautua?


Antin mielestä skineihin olisi suhtauduttava yksilöinä, kuten keihin tahansa. Ihmisen torjuminen johonkin alakulttuuriin kuulumisen takia vain pahentaa asiaa. Orastava skiniys on usein hätähuuto, johon vanhempien ja opettajien tulisi vastata.



Takaisin

© Jukka Siren / Nettiradio Mikaeli 1999