Sanastoa kartoittamassa

Copyright: Minna Surakka

Eri tieteenaloilla, harrastuspiireissä tai ammattialoilla käytettävä sanasto jää suurelta osin vieraaksi alaan vihkiytymättömille. Puhutaankin erikoiskielistä, jotka elävät yleiskielen reunamilla. Niissä käytetään alakohtaisia erityisilmaisuja, termejä ja muita yleiskielestä poikkeavia ilmauksia. Yleisimpiä erikoiskieliä ovat ammattikielet: hoitoala, metsäteollisuus, merenkulku, sosiaalityö ja monet muut alat tarvitsevat toimintansa kuvaamiseen sanoja ja ilmauksia, joita yleiskielessä ei esiinny.

Terminologia on tieteenala, joka tutkii erikoiskielten käsitteitä, termejä ja termistöjä. Termi on jollakin erikoisalalla yleiskäsitteen nimityksenä käytettävä kielellinen ilmaus. Termi voi olla esimerkiksi sana, sanaliitto tai lyhenne.

Jos jokaiselle sanalle olisi joka kielessä osoitettavissa yksi ainut vastine, terminologin työ olisi helppoa. Samaa käsitettä voidaan kuitenkin nimittää useilla eri termeillä. Esimerkiksi kieltä, josta teksti on käännetty, voidaan käännöstieteessä kutsua sekä lähtökieleksi että lähdekieleksi. Yhtä termiä voidaan myös käyttää nimeämään useampaa käsittettä. Esimerkiksi terminologia voi tarkoittaa sekä erikoiskieliä tutkivaa tieteenalaa että tietylle erikoisalalle kuuluvien termien joukkoa.

Vielä pulmallisempaa termien käyttö on, kun ammattikielinen teksti täytyy kääntää vieraalle kielelle. Jos termin nimeämää asiaa ei ole kulttuurissa johon teksti käännetään, sille ei ole siellä vastinettakaan. Toisaalta käännökseen ei voi jättää aukkoa, vaan sanaston aukko on tilkittävä jotenkin, vaikkapa selittämällä. Tällainen ongelma saattaa syntyä esimerkiksi suomalaista sosiaaliturvaa käsittelevässä tekstissä, joka käännetään venäjäksi.

Kääntäjä ei erikoisalan tekstejä kääntäessään juurikaan hyödy yleissanakirjasta, sillä eri käyttöyhteyksissä sama sana täytyy kääntää eri tavalla. Parhaita apuvälineitä ovatkin rinnakkaistekstit, asiantuntijat ja ammattikielten termistöt.

Sanastotyön asiantuntijoita vain kourallinen

Copyright: Minna Surakka

Kääntäjäopiskelijat voivat tutustua eri ammattikieliin jo opiskeluaikanaan. Varsinaisten ammattikielten hallinnan voi kuitenkin oppia vasta työelämässä. Opintojen aikana luodaan perustaa erikoiskielten opiskelulle mm. termityökurssien avulla.

Helsingin yliopiston käännöstieteen laitoksen venäjän professori Inkeri Vehmas-Lehto ohjaa Kouvolan kääntäjäopiskelijoita termityön pariin. "Termistöalan tutkimusta tarvitaan, sillä sanasto paisuu alalla kuin alalla kuten pullataikina", hän kertoo. "Ihan raakaa käsiteanalyysiä olisi tehtävänä loputtomat määrät." Vehmas-Lehto näkisi mielellään tehtävän myös uudentyyppistä sanastotutkimusta, joka kuvaisi sanastoa sellaisena kuin se on, ei määrittelisi millaista sen tekijän mielestä pitäisi olla.


Terminologista tutkimusta pitäisi suunnata uusille urille


Terminologinen tutkimus on varsin uusi ala Suomessa, ja tutkijoita on todella vähän. Johtava sanastotyön tekijä Suomessa on Tekniikan sanastokeskus. Myös yliopistojen käännöstieteen laitokset tekevät terminologista tutkimusta. Niistä pisimmälle alalla on edennyt Vaasan yliopisto. Suomenkielistä sanastotyötä käsittelevää kirjallisuutta on julkaistu hyvin vähän, niinpä terminologeilta onkin jäänyt Vehmas-Lehdon opetuksensa tueksi kaipaama oman tieteenalan sanasto tekemättä.


Terminologian tutkimukselta puuttuu oma termistö


Termityö opinnäytteenä

Sanastotyö pro gradun aiheena on mielenkiintoinen, motivoiva, käytännönläheinen ja hauskakin, vakuuttaa Vehmas-Lehto. "Termityö sopii erityisesti ihmiselle, jolla on jonkin ammattialan tuntemusta esimerkiksi vanhan työpaikan tai harrastuksen perusteella", hän sanoo.

Inkeri Vehmas-Lehto. Copyright: Minna Surakka

Opinnäytetöiden ohjaajana hän myöntää termigradussa olevan huonotkin puolensa. Yhteen sanastoon saa loppujen lopuksi mahtumaan aika vähän, sillä termityö vaatii paljon työtä. Usein opiskelija ja työelämän edustajat saavatkin lopputulokseksi odotettua paljon ohuemman sanaston. Esimerkkinä työn kutistumisesta Vehmas-Lehto mainitsee sanaston, jonka piti alkuperäisten suunnitelmien mukaan käsitellä tietokoneella tapahtuvaa sivuntaittoa (desktop publishing) ja kuvankäsittelyä. Kun gradu oli valmis, se sisälsi enää graafisen alan kirjainsanaston. Vehmas-Lehto pohtii, että toisaalta jo pelkkä alueen rajaaminen on niin iso työ, että siitä saisi aikaan opinnäytteen. Tehty työ hyödyttää myös tulevia graduntekijöitä, joille alueen rajaaja on valmiiksi osoittanut tutkimusaiheen.


Termigraduja laidasta laitaan
Kouvolan metsäsanastohanke etenee opiskelijavoimin
Tekeillä uudenlainen metsäsanakirja


Nettiradio Mikaelin arkistosta:

Linkit: