Tutkijan ura voi kasvaa myös elämäntyöksi

Helena Helve. Copyright: Nina Kurki

Tutkimusprofessori Helena Helven päivät ovat työntäyteisiä: hänen vastuullaan ovat nuorisokasvatuksen maisteriohjelma Mikkelissä sekä oman tutkimusryhmän vetäminen Helsingissä. Lisäksi Helveä työllistävät oma tutkimus sekä lukuisat luottamustoimet, jotka kiidättävät naista ympäri maailmaa. "Työtä on ehkä vähän liikaa, mutta toisaalta katsoisin, että kaikki työni liittyvät yhteen ja tukevat toisiaan. Työhön täytyy olla elävä kiinnostus, sillä muille harrastuksille ei jää juuri aikaa." Helena Helven ura nuorisotutkijana on jatkunut jo lähes 30 vuotta.

Nuorisokasvatuksen maisteriohjelma on Kuopion yliopiston, Mikkelin yliopistokeskuksen ja Mikkelin ammattikorkeakoulun yhteishanke. Kaksivuotinen hanke on ainutlaatuinen Suomessa, sillä tätä ennen nuorisokasvatuksessa ei ole voinut opiskella maisteriksi asti. Tutkimusprofessori Helena Helve aloitti koulutusohjelman kehittämisen puhtaalta pöydältä viime vuoden lokakuussa. "Meidän piti tehdä opetussuunnitelmat, miettiä oppisisällöt ja hyväksyttää ne Kuopion yliopistossa. Olemme myös kirjoittamassa oppikirjoja, jotka tulevat määrittelemään sen, mitä nuorisokasvatus on", hän luettelee.

Nuorisokasvatuksen maisteriohjelman lisäksi Helveä työllistävät lukuisat luottamustoimet sekä tutkimushanke, joka on osa Suomen Akatemian laajaa Sosiaalinen pääoma -tutkimusprojektia. Helven vetämässä tutkimusryhmässä väitöskirjojaan työstää neljä tutkijaa. Kaiken tämän lisäksi jostain pitäisi löytyä aikaa myös oman tutkimuksen tekemiseen. "Koko ajan pitäisi myös lukea ja tietää, mitä maailmalla tapahtuu. Siihen ei jää juuri aikaa, kun on paljon opiskelijoita, ohjausta ja luottamustehtäviä. Yliopiston opettajat ja professorit ehtivät paneutua omaan tutkimustyöhönsä lähinnä kesäisin", Helve kertoo.


Tutkimushankkeesta syntyy neljä väitöskirjaa


Useimmat Helven omat tutkimukset ovat liittyneet lasten ja nuorten maailmankuviin, arvoihin ja asenteisiin. Helve kertoo, että kiinnostus toisia kulttuureja ja erilaisia maailmankuvia kohtaan syntyi jo opiskeluaikoina. "Ymmärsin, että ihmisen psyyke on hyvin samanlainen eri puolilla maailmaa. Kulttuuri ja kasvatus ovat ne, jotka muokkaavat arvoja ja asenteita. Omaan maailmankuvaani ovat vaikuttaneet erittäin paljon esimerkiksi oppiaineet ja kirjat, joita olen lukenut."

Seurantatutkimuksen tekeminen on pitkäjänteistä puuhaa

Helena Helve opiskeli maisteriopintonsa Helsingin yliopistossa 70-luvulla. Hän opiskeli alkuperäisen pääaineensa psykologian rinnalla sosiologiaa, sosiaalipolitiikkaa sekä kasvatus- ja uskontotieteitä. Kun pro gradu -tutkielman aiheen miettiminen tuli ajankohtaiseksi, lapsen syntymä oli heittänyt Helven arjen päälaelleen. "Olisin lähtenyt tutkijaksi Afrikkaan, mutta pienen lapsen äidille se oli aika mahdotonta. Asuin silloin Helsingin lähiössä. Se oli yhteiskunnallisesti mielenkiintoinen alue, koska siellä oli paljon nuoria perheitä ja heillä lapsia. Heräsin ajattelemaan, että miksen voisi tutkia sen alueen kehitystä ja perheiden elämää", Helve muistelee.

Copyright: Nina Kurki

Samalla syttyi myös kiinnostus lasten ja nuorten elämää kohtaan. "Ajattelin, että nuorten tapaaminen onnistuu parhaiten pihayhteisöissä ja kouluissa. Hakeuduinkin opiskeluaikana kouluun opettajan sijaiseksi, missä sain yhteyden tutkittaviini, oman tutkimukseni silloisiin lapsiin. Heitä olen jaksanut seurata yli 20 vuoden ajan", Helve kertoo.


Luottamuksellinen suhde tutkittaviin tärkeä


Helve on tehnyt uransa aikana paljon seurantatutkimuksia, joita varten hän on koonnut laajat aineistot aina 70-luvulta lähtien. Seurantatutkimukset ovat harvinaisia, sillä ne ovat kalliita ja aikaa vieviä toteuttaa. Lisäksi ne ovat haastavia ja vaativat sekä tutkijalta että tutkittavilta pitkäjänteisyyttä. "Joskus saattaa tuntua siltä, että häiritsee tutkittavia. Useimmiten työ on kuitenkin hyvin palkitsevaa ja tutkittavat tuntevat iloakin siitä, että heidän elämäänsä seurataan."


Seurantatutkimuksen tekeminen on haastavaa ja palkitsevaa
Kiinnostus tutkittavaa aihetta kohtaan motivoi


Tutkijan pitäisi pyrkiä olemaan objektiivinen: vain kuunnella ja yrittää olla vaikuttamatta tutkittaviensa elämään. Käytännössä se voi olla kuitenkin vaikeaa, sillä tutkijan ja nuorten välille saattaa muodostua hyvinkin henkilökohtainen suhde. "Minullekin on käynyt niin, että nuori on pyytänyt minua etsimään itselleen asunnon, kun hän ei ole enää tullut toimeen poikaystävänsä äidin kanssa. Jos on niin sisällä nuoren elämässä, täytyy tietenkin pyrkiä auttamaan. Välillä tutkijan, nuorisotyöntekijän ja opettajan roolit voivat mennä sekaisin", Helve kertoo.

Vuodet muuttaneet nuoria vain vähän

Copyright: Nina Kurki

Vanhemmat ovat olleet kautta aikojen huolissaan nuorista ja pelänneet aina pahinta. Helena Helven mielestä nuoret eivät ole nyt sen enempää rappiolla kuin ennenkään. Tutkimustenkin mukaan nuoret arvostavat edelleen perinteisiä asioita kuten perhettä, ystäviä, terveyttä ja koulutusta. He haluavat myös menestyä työelämässä, ja arvostavat suomalaista yhteiskuntaa sekä sen tarjoamia mahdollisuuksia. Muutoksiakin on havaittavissa, sillä 90-luvun laman seuraukset vaikuttavat Suomessa vielä pitkään erilaisina ongelmina kuten alkoholin tai huumeiden väärinkäyttönä. "Nuorisotutkimus voi auttaa esimerkiksi lainsäätäjiä, virkamiehiä tai opettajia ymmärtämään nuoria paremmin. Tutkimuksella pitäisi aina olla vaikutusta myös tutkittavien eli nuorten elämään. Sen tulisi auttaa tai kehittää nuoria ja niitä elämän olosuhteita, joissa he elävät", Helve summaa.


Mihin nuorisotutkimusta tarvitaan?


Helena Helve on tehnyt tutkimusta neljällä eri vuosikymmenellä, joten hän on ehtinyt nähdä hyvin tieteen ja teknologian kehityksen. Helve kertoo, että hänen uransa varrelle on mahtunut varsinkin teknisiä ongelmia, kun laitteita ja ohjelmistoja on päivitetty uusiin. Myös itseään on pitänyt päivittää säännöllisesti, sillä teoriat ja menetelmät kehittyvät koko ajan. Sekä tutkimuksen tekeminen että tutkittavat ovat pysyneet pohjimmiltaan kuitenkin samanlaisina. "Kulttuurit ja ulkoinen olemus ovat ehkä muuttuneet, mutta ihmisen sisimpään vuodet eivät vaikuta. Myös tutkimuksen perusasia - luottamuksellisen suhteen luominen tutkittaviin - on pysynyt samana", Helve tiivistää.


Onko tutkimuksen tekeminen muuttunut vuosien kuluessa?
Nuoret ovat enemmän erilaisia, mutta kuitenkin samanlaisia


Helena Helve. Copyright: Nina Kurki

Helve löytää työstään helposti monia palkitsevia puolia, suuria ja pieniä. Yksi tärkeimmistä ovat ihmiset. Verkostoituminen ja yhteistyön tekeminen muiden tutkijoiden kanssa on Helven mielestä erittäin palkitsevaa. Myös kontaktit tutkittaviin, heidän perheisiinsä sekä opiskelijoihin tuovat lisäväriä työhön. Toisinaan työpäivän pelastaa kollegan kanssa käyty keskustelu, toisinaan on aihetta suurempaankin juhlaan. Juhlan hetkiä ovat esimerkiksi ne, kun saa hartaasti toivomansa projektirahoituksen tai kun monivuotista tutkimustyötä pääsee hypistelemään konkreettisesti kirjan muodossa. "Tämä on hyvin haastava työ, missä oppii koko ajan uutta. Koen hyvin tärkeäksi sen, että voin kehittyä ja löytää uutta", Helve kertoo.


Luottamustoimet ovat haastavia ja mielenkiintoisia


Työ on vallannut Helven elämän niin, että usein työ ja vapaa-aika sekoittuvat iloisesti keskenään. Vapaa-ajalla häntä työllistävät lukuisat kotimaiset ja kansainväliset luottamustoimet. Kerran viikossa Helve pyrkii kuitenkin pitämään työstä vapaan päivän. Sen aikana voi tehdä kaikkea sellaista, mitä viikolla ei ehdi: lukea lehtiä, käydä elokuvissa tai tavata ystäviä. Kesäloma ja joulu ovat puolestaan rentoutumisen aikaa. Silloin ehtii tehdä matkan vaikka pohjoiseen. "Se on harrastus, jossa voi olla luonnossa, kävellä tai hiihtää. Talvella Lapissa on hienot ladut ja kaunista, kun puissa on lunta. Talven pimeys ja kesän valoisuus, niissä vain on jotakin."

Helena Helven elämän tärkeitä vaiheita ja ajankohtia

Nettiradio Mikaelin arkistosta:

Linkit:

Juttu on osa Euroopan unionin komission rahoittamaa Tiedesirkus-hanketta. Hanke on osa Tutkijan vuosi 2005 -kampanjaa, jonka tavoitteena on tuoda tutkijat lähelle kansalaisia, nostaa esiin tutkijoiden roolia sekä houkutella nuoria tieteelliselle uralle.