Sahatekniikan tutkija tarvitsee kuntoa ja vuorovaikutustaitoja

Kimmo Piispa. Copyright: Nina Kurki

Teoria ja käytäntö lyövät tiedemaailmassa kättä, kun yliopistolliset tutkimusyksiköt tarjoavat palveluksiaan enenevässä määrin myös yrityksille. Palvelututkimusten tekijöiltä vaaditaan paitsi rautaista oman alansa hallintaa, myös vuorovaikutustaitoja ja asiakaspalveluhenkisyyttä. Tämä on tuttua myös tutkija Kimmo Piispalle, sillä hän tekee erilaisia mittauksia sahoilla ympäri Suomea. Piispa työskentelee Lappeenrannan teknillisen yliopiston sahatekniikan laboratoriossa Mikkelissä.

Suomessa monet sahat pyörivät kannattavuutensa rajoilla. Tuotannon tehostaminen on ainoa keino, millä kovenevaan kilpailuun pystytään vastaamaan. Tutkija Kimmo Piispa kertoo, että tutkimuksen avulla voidaan etsiä keinoja tuotannon tehostamiseksi. "Jopa 70-80 prosenttia sahateollisuuden kustannuksista tulee raaka-aineista. Tämän vuoksi on tärkeää, että raaka-aine saadaan käytettyä tehokkaasti, ja että siitä saadaan mahdollisimman laadukasta sahatavaraa. Me tutkimme, kuinka sahoilla pystyttäisiin parantamaan laatua ja tuottavuutta tuotannon eri vaiheissa", hän tiivistää.

Lappeenrannan teknillisen yliopiston sahatekniikan laboratorio on toiminut Kasarmin kampuksella Mikkelissä parin vuoden ajan. Yksikön palveluja käyttävät niin suuret sahakonsernit kuin pienet yksityissahatkin sekä lisäksi sahakoneiden ja mittalaitteiden valmistajat. Pääosa yksikön tutkimuksesta tehdäänkin sahoilla ympäri Suomea. Laboratorio- tai perustutkimusta tehdään vain vähän. Piispan mielestä se ei ole ongelmallista, sillä tietämys karttuu myös tilaustöitä tehdessä. "Me saamme koko ajan hyvää käytännön tietoa monista sahateollisuuden asioista. Se voi auttaa mahdollisesti myös myöhempää perustutkimusta. Puhdasta perustutkimustakaan ei saisi unohtaa, sillä sieltä tulee niitä uusia innovaatioita ja keksintöjä", hän muistuttaa.


Soveltavan tutkimuksen ja perustutkimuksen ero?


Piispa näkee, että yksikön tekemä tutkimus- ja kehitystyö näkyy sahoilla ennen kaikkea tuotannon tehostumisena ja laadun paranemisena. Usein projektien aikana löydetään ratkaisuja myös sellaisiin pulmiin, joita ei ole alun perin lähdetty edes tutkimaan. "Esimerkiksi tukinpyörittäjän tarkkuutta mitatessa huomasimme, että tieto siirtyi liian hitaasti mittareilta koneille. Eräässä toisessa tutkimuksessa puolestaan havaitsimme, että kosteusmittarit näyttivät sahalla aika pahasti väärin. Tällaisia tilanteita on ollut useampia."

Puu haastoi tutkimaan

Vaikka luonto on kiinnostanut Kimmo Piispaa nuoresta pitäen, työ puun parista löytyi vahingossa. Lukion jälkeen hän kokeili ensin konetekniikan opintoja Lappeenrannan teknillisessä yliopistossa. Aihe ei kuitenkaan kiinnostanut riittävästi. Kun Lappeenrannassa alkoi sahatekniikan opetus, Piispasta tuntui heti, että siinä voisi olla ideaa. "Monimuotoisen ja hankalan luonnonmateriaalin tutkiminen kiinnostaa. Tässä voi olla myös pieni luontoa säästävä mahdollisuus: jos tukeista saadaan enemmän ja parempaa sahatavaraa, ehkä metsää voidaan hakata tulevaisuudessa hieman vähemmän", hän miettii.

Copyright: Lappeenrannan teknillisen yliopiston sahatekniikan laboratorio

Sahatekniikan laboratorion tutkijat tekevät monenlaisia sahan eri tuotantovaiheisiin liittyviä tutkimuksia. Tyypillisiä tutkimuksia ovat esimerkiksi tukinpyörittäjän toimintatarkkuuden selvittäminen tai sahatavaran kuivauskutistuman mittaukset.

Tukinpyörittäjät ovat laitteita, joilla tukki pyritään kiepauttamaan ennen sahausta sellaiseen asentoon, missä siitä saadaan mahdollisimman paljon ja mahdollisimman hyvälaatuista sahatavaraa. Mekaanisten tukinpyörityslaitteiden toimintatarkkuus on kuitenkin harmillisen heikko. Lisäksi jokainen puunrunko on erilainen ja enemmän tai vähemmän johonkin suuntaan vänkyrä. Piispa kertoo, että tukinpyörityksen tarkkuudessa on saatu aikaan hyviä tuloksia. "Olemme pystyneet parantamaan tukinpyörityksen tarkkuutta todella paljon monella eri sahalla. Todella paljon tarkoittaa sitä, että tukista saadaan ehkä muutamia prosentteja enemmän sahatavaraa. Kun tuotantomäärät ovat suuria ja tukkeja on paljon, muutama prosentti on rahassa mitattuna suuri summa vuosittain", Piispa kertoo.


Kaikille sahoille sopivaa yleisratkaisua ei ole olemassa
Tukinpyörityksen tutkimusmenetelmät ovat yksinkertaisia


Puu elää sään mukana: se turpoaa sateella ja kutistuu kuivuudessa. Tästä voi aiheutua harmia sahoille, sillä asiakas haluaa tilaamansa tavaran kuivana ja sovitun mittaisena. Jos kuivauksen aikainen kutistumahajonta ei ole tiedossa, raaka-aine saatetaan sahata varmuuden vuoksi liian leveäksi tai paksuksi. "Silloin hukataan arvokasta raaka-ainetta ja sahauksella on huonompi kannattavuus. Jos taas yritetään säästää raaka-ainetta ja sahataan ihan sinne alarajoille, puu voi kutistua pienempiin mittoihin, mitä asiakas on tilannut. Silloin on aika suuri todennäköisyys, että asiakas reklamoi, koska on saanut vääränlaista tuotetta. Siitä tulee sahoille ongelmia ja kustannuksia", Piispa selvittää.


Kuivauskutistumamittaukset lähellä perustutkimusta
Tutkimuksen tavoitteena on selvittää puun kuivauskutistuma ja sen hajonta


Tutkija tarvitsee asiakaspalveluhenkeä

Copyright: Lappeenrannan teknillisen yliopiston sahatekniikan laboratorio

Palvelututkimusten myötä tutkijoiden työnkuva on laajentunut ja monipuolistunut. Enää ei riitä, että on työssään pitkäjänteinen ja asialleen omistautunut. Nyt teorioiden, mittaustekniikoiden ja analysointimenetelmien rinnalla täytyy hallita myös vuorovaikutustaitoja, eikä asiakaspalveluhenkisyyskään olisi pahitteeksi.


Tutkijan on pysyttävä ajan tasalla


Kimmo Piispa arvelee, että hänen työnsä haastavimmat paikat ovat tulleet vastaan juuri ihmisten kanssa asioidessa. "Kun nuoret miehet menevät tutkimuslaitoksesta sahalle, heitä saatetaan katsoa alussa hieman kieroon, eikä ehkä oteta ihan vakavasti. Arvostus täytyy hankkia omalla tekemisellään. Lisäksi pitää olla ihmistuntemusta, jotta homma hoituisi molemmin puolin mukavasti. Tutkimuksen tekeminen menee tosi hankalaksi, jos ei olla sahan henkilökunnan kanssa väleissä."


Tutkijan työ on sosiaalista


Kimmo Piispa. Copyright: Nina Kurki

Piispa on työskennellyt sahatekniikan tutkijana viitisen vuotta. Vaikka työnantaja on vaihtunut välillä Mikkelin ammattikorkeakoulun YTI-tutkimuskeskuksesta Lappeenrannan teknilliseksi yliopistoksi, työnkuva on säilynyt pääpiirteissään hyvin samanlaisena. Normaaleja työpäiviä on kahdenlaisia. "Toinen tyypillinen työpäivä on sellainen, kun kierrämme sahoja omien mittalaitteidemme kanssa, teemme mittauksia ja keräämme tietoa. Toinen puolestaan on sellainen, kun istumme toimistolla, kirjoitamme raportteja ja katsomme, mitä niistä tiedoista saamme irti", Piispa kuvailee.

Piispan työssä vaaditaan kohtuullista fyysistä kuntoa, sillä sahoilla ohjelmassa on usein koekappaleiden eli lankkujen kantoa. Myös mittalaitteet ovat varsin painavia asentaa ja siirrellä. Välillä täytyy myös olla valmis painamaan pitkää päivää. Kiireisimpinä aikoina reissun päällä menee jopa kolme päivää viikosta. Vuosittain ajokilometrejä kertyy noin 50 000. "Kun olen sahalla, teen kovasti töitä ja pitkää päivää. Siten mittaukset saadaan nopeammin valmiiksi ja ne tuottavat sahoillakin vähemmän ongelmia", Piispa toteaa.


Tutkijan työ on itsenäistä


Kimmo Piispa arvostaa tutkijan työssä joustavuutta. Se on tärkeää, kun on muutakin elämää ja paljon aikaa vieviä harrastuksia. Piispan vapaa-aika kuluu perhokalastuksen, metsästyksen, telemarkin ja kestävyysurheilun parissa. Perhokalastuksesta on löytynyt lisäksi mahdollisuus pieniin sivuansioihin. "Kirjoitan jonkin verran lehtijuttuja, vedän kursseja ja annan kalastusopastusta. Toiminta on kuitenkin melko pienimuotoista, mutta pystyn kattamaan tuloilla osan harrastukseen menevistä kuluista", Piispa kertoo.


Perhokalastusta voi harrastaa monimuotoisesti
Etelä-Savossa vähän hyviä metsästyspaikkoja


Kimmo Piispan elämän tärkeitä vaiheita

Linkit:

Juttu on osa Euroopan unionin komission rahoittamaa Tiedesirkus-hanketta. Hanke on osa Tutkijan vuosi 2005 -kampanjaa, jonka tavoitteena on tuoda tutkijat lähelle kansalaisia, nostaa esiin tutkijoiden roolia sekä houkutella nuoria tieteelliselle uralle.