Professorilta vaaditaan monialaista osaamista

Mika Sillanpää. Copyright: Nina Kurki

Tiedemaailma tarjoaa lahjakkaalle ja ahkeralle tekijälle mahdollisuuden mielenkiintoiseen ja haastavaan työhön. Uran edetessä työ muuttuu usein asteittain vastuullisemmaksi ja monipuolisemmaksi. Professori Mika Sillanpää muistaa, että harppaus tutkijasta professoriksi muutti hänen työnkuvansa lähes täydellisesti. Sillanpää luotsaa parikymmenpäistä tutkijajoukkoa Kuopion yliopiston Soveltavan ympäristökemian laboratoriossa Mikkelissä.

Kuopion yliopiston Soveltavan ympäristökemian laboratorio perustettiin Kasarmin kampukselle Mikkeliin vajaat kaksi vuotta sitten. Yksikölle on kunnostettu hienot ja ajanmukaiset tilat Marsalkka Mannerheimin hevosen entiseen talliin. Laboratorion johtaja, professori Mika Sillanpää kertoo tyytyväisenä, että käynnissä on lukuisia eri yritysten kanssa yhteistyönä tehtäviä hankkeita sekä yrityksistä riippumatonta tutkimustyötä.

Laboratorio tekee yhteistyötä useiden paikallisten korkean teknologian yritysten - kuten Environicsin, Savcorin ja Platomin - kanssa. "Me tutkimme muun muassa myrkyllisten teollisuuskemikaalien ja sisäilman haitta-aineiden detektointia ja kehitämme ydinvoimalaitosten pesulavesien käsittelyä kemiallisen hapetuksen avulla. Sähkökemiallisten puhdistusprosessien alalta on tulossa myös maailmanhistorian ensimmäinen väitöskirja, jonka väitöstilaisuus tullaan pitämään Mikkelissä syksyllä", iloitsee Sillanpää.


Yksikössä käynnissä lukuisia eri hankkeita


Copyright: Nina Kurki

Sillanpää siirtyi Mikkeliin Oulun yliopistosta, missä hän toimi vesihuoltotekniikan professorina. Ennen professuurejaan Sillanpää työskenteli tutkijana muun muassa Teknillisessä korkeakoulussa, Suomen Akatemiassa ja Valtion teknillisessä tutkimuskeskuksessa eli VTT:ssä. Harppaus tutkijasta professoriksi muutti Sillanpään työnkuvan täydellisesti. "Olen sitä mieltä, että akateemisella uralla kaikista kivointa on olla tutkijana. Se on itsenäinen työ, missä pystyy keskittymään tutkimuksen tekemiseen ja sen eteenpäin viemiseen. Nykyinen työni on enemmän sellaista palokuntatyötä: paikasta toiseen juoksemista ja nopeasti tilanteisiin reagoimista. Sekin on erittäin haastavaa ja mielekästä, mutta täysin erilaista", hän pohtii.


Tutkijan työnkuva muuttuu uran edetessä


Ympäristökemialla pyritään puhtaampaan huomiseen

Soveltavan ympäristökemian laboratoriossa pyritään osaltaan vastaamaan ympäristöongelmiin, joita ihminen on aiheuttanut toimillaan. Yleisesti tunnettuja ympäristöongelmia ovat esimerkiksi vesistöjen pilaantuminen ja maa-alueiden saastuminen. Mika Sillanpää kertoo, että ympäristökemialla voidaan nähdä karkeasti kolme eri sovelluskohdetta: vähemmän saastuttavat kemikaalit, tehtaasta syntyvien jätteiden käsittely sekä jo saastuneiden alueiden käsittely.


Kemian menetelmiä voidaan soveltaa monipuolisesti


Copyright: Nina Kurki

Kemiallisilla menetelmillä tehtävät tieteelliset taiat voivat näkyä ihmisten arjessa esimerkiksi puhtaana, juoma- tai uimakelpoisena vetenä. "Hyvinkin pahoin sameutunut tai rehevöitynyt järvi voidaan ennallistaa hämmästyttävän kirkasvetiseksi ihan yksinkertaisen kemikaalikäsittelyn avulla", Sillanpää kertoo. Hän huomauttaa vielä, että vesikäsittelyssä joudutaan lähes poikkeuksetta käyttämään kemiallisia menetelmiä - olipa kyse puhtaan juomaveden tuottamisesta tai jätevesien käsittelystä.


Vettä voidaan puhdistaa esimerkiksi hapettamalla ja saostamalla


Suomessa arvioidaan olevan 20 000 pilaantuneeksi luokiteltua maa-aluetta, joiden joukossa on esimerkiksi huoltoasemia, vanhoja sahoja ja VR:n varikkoja. Pilaantuneita maa-alueita voidaan puhdistaa monilla eri menetelmillä, kuten pesemällä tai huokoisilmatekniikalla. Kemialliset menetelmät ovat maaperän puhdistuksessa kehityskelpoisia, uusia prosesseja. Sillanpään mukaan ne saattavat osoittautua jopa vanhoja menetelmiä kustannustehokkaammiksi, sillä ne mahdollistavat kunnostamisen paikan päällä. Sillanpää näkee, etteivät eri kunnostusmenetelmät kuitenkaan ole toistensa kilpailijoita vaan täydentäjiä.


Sähkökemialliset menetelmät soveltuvat esimerkiksi maaperän kunnostukseen


Työaika kahdeksasta neljään, kahdesti vuorokaudessa

Copyright: Nina Kurki

Parisenkymmentä henkilöä työllistävän tutkimusyksikön johtajalla ei juuri ole aikaa tehdä perustutkijan työtä, eikä ottaa kantaa laboratorion jokaiseen venttiiliin tai putkeen. Työnkuvaan kuuluu enemmän suuria linjanvetoja, verkostojen luomista ja projektien valmistelua. Oman aikansa haukkaavat myös väitöskirjantekijät, joiden työtä professori ohjaa ja kommentoi. Lisäksi professorin kalenteria täyttävät erilaiset alueelliset, valtakunnalliset ja kansainväliset asiantuntijatehtävät sekä ympäri maailmaa kuljettavat työmatkat. "Moniin asioihin haluaisi paneutua paljon paremmin, mutta aikaa tuntuu aina olevan liian vähän", Sillanpää huokaa.


Kärryillä on pakko pysyä, kiireessäkin
Väitöstöiden ohjaus on käytännössä opintojen suunnittelua ja tutkimusten seurantaa
Työmatkat ovat uuvuttavia mutta hedelmällisiä


Professorilla on monia työrooleja, jotka vaativat monialaista osaamista. Professori on paitsi oman alansa asiantuntija ja tutkija, myös opettaja, esimies, verkostojen luoja, neuvottelija ja rahakirstun vartija. Mika Sillanpää näkee, ettei koulutus aina vastaa kovin hyvin työelämän odotuksiin. "Riippuu myös aika paljon tutkijan profiilista, millaisia taitoja tarvitaan: jotkut ovat suuntautuneita kapealle sektorille ja toiset haluavat olla mukana vähän kaikessa. Näistä kahdesta professorin työ on luonteeltaan enemmän jälkimmäistä; se vaatii tekijältään asioiden leviämisen sietämistä."


Koulutus ei aina vastaa kaikkiin työelämän tarpeisiin


Kun työ on mielenkiintoista ja sitä on paljon, normaali virka-aika ei riitä alkuunkaan. Näin on asian laita myös Mika Sillanpään kohdalla. "Olen joskus sanonut, että olen kahdeksasta neljään töissä, mutta kaksi kertaa vuorokaudessa. Haluan kuitenkin omistaa tietyn ajan päivästä lasten kanssa leikkimiseen: sille on aikaa ensimmäisen työpäivän jälkeen, neljästä kahdeksaan. Kun lapset ovat menneet nukkumaan, aloitan toisen työpäivän ja jatkan niin kauan kuin bensaa riittää."

Linkki:

Juttu on osa Euroopan unionin komission rahoittamaa Tiedesirkus-hanketta. Hanke on osa Tutkijan vuosi 2005 -kampanjaa, jonka tavoitteena on tuoda tutkijat lähelle kansalaisia, nostaa esiin tutkijoiden roolia sekä houkutella nuoria tieteelliselle uralle.