Luomuprofessori edistää eläinten hyvinvointitutkimusta

Anna Valros. Copyright: Nina Kurki

Eläinten hyvinvoinnista käytävään keskusteluun liittyy voimakkaita mielipiteitä ja intohimoja. Tunteenpurkausten taustalta löytyy hyvin usein tietämättömyyttä. Professori Anna Valrosin mielestä eläinten hyvinvointia voitaisiin edistää lisäämällä tietoa, yhteistyötä ja asiallista keskustelua. Anna Valros hoitaa eläinten hyvinvoinnin professuuria Helsingin yliopiston Ruralia-instituutissa Mikkelissä.

Professori Anna Valros päätyi Ruralia-instituuttiin Mikkeliin ainutlaatuisen työmahdollisuuden perässä reilut puolitoista vuotta sitten. Valros hoitaa Helsingin yliopiston Eläinlääketieteellisen tiedekunnan Kliinisen eläinlääketieteen laitokselle perustettua eläinten hyvinvoinnin professuuria. Se on Suomen ainoa luomukotieläintuotantoon erikoistunut professuuri, jossa eläinten hyvinvointi mainitaan toimenkuvan määrityksessä.

Ruralia-instituutissa on käynnissä useita tutkimushankkeita, joissa pyritään edistämään eläinten hyvinvointia ja löytämään ratkaisuja luomukotieläintuotannon erityiskysymyksiin. Esimerkiksi suomalaisten luomukanaloiden tilannetta selvitetään hankkeella, jossa arvioidaan kanojen hyvinvoinnin tasoa, tuotantoympäristöä sekä kanoja tai elintarviketurvallisuutta uhkaavia tekijöitä. Tänä vuonna on lisäksi käynnistynyt uusi hanke, jolla selvitetään tuottajien ajatuksia eläinten hyvinvoinnista. "Tutkimme, kuinka suomalaiset tuottajat suhtautuvat eläinten hyvinvointiin ja sen edistämiseen. Katsomme lisäksi, kuinka tuottajien asenteet näkyvät tiloilla eläinten hyvinvoinnissa, tuotannossa sekä ratkaisuissa, joita eläintiloissa on tehty. Ehkä sitä kautta löytyvät ne hyvät tavat, joilla eläinten hyvinvointi saadaan kuntoon ilman, että tarvitsee tehdä kalliita investointeja", Valros summaa.


Suomalaisten luomukanaloiden tilannetta kartoitetaan


Copyright: Nina Kurki

Tieteen tekijän pitäisi olla objektiivinen ja perustaa näkemyksensä tosiasioihin. Valrosin mielestä tiedettä ei kuitenkaan pitäisi tehdä koskaan pelkästään tieteen vuoksi. Hän arveleekin, että yksi tutkijoiden motiiveista on halu parantaa maailmaa. "Sen takiahan tiedettä tehdään! En kuitenkaan usko, että tällä alalla on maailmanparantajia sen enempää kuin vaikka lääketieteen tutkijoissa. Varmasti heilläkin on kova palo löytää hoitokeinoja ja lisätietoja sairauksiin, ja sitä kautta parantaa ihmisten terveyttä. Myös täällä tutkijat ovat lähtökohtaisesti tutkijoita. Se, että he haluavat parantaa entisestään eläinten hyvinvointia, tekee työstä heille itselleen motivoivampaa", hän pohtii.

Eläinten hyvinvointi lähtee usein pienistä asioista

Kuluttajat ovat entistä kiinnostuneempia ostamiensa tuotteiden alkuperästä ja tuotantotavasta sekä eläinten hyvinvointiin liittyvistä kysymyksistä. Samanaikaisesti suurin osa suomalaisista ei ole ehkä koskaan käynyt sikalassa tai navetassa. Kun asioista ei tiedetä, niihin otetaan kantaa lähinnä tunnepohjalta. Myös eläinten hyvinvointia määritellään käytännössä hyvin monella eri tavalla. "Hyvinvointi ei voi koskaan olla täysin arvovapaata. Esimerkiksi luomussa käyttäytymistarpeiden tyydyttämistä pidetään hyvin tärkeänä osana hyvinvointia. Puhtaassa eläinlääketieteessä hygienia tai sairauksien vastustaminen ovat saaneet enemmän painoarvoa. Tämä on monesta tekijästä muodostuva käsite, mihin vaikuttavat sekä biologiset asiat että yhteiskunnan arvot ja eettiset näkemykset", Anna Valros kertoo.


Hyvinvointi = eläimen oma kokemus
Hyvinvointia voidaan mitata monella eri tavalla


Copyright: Katriina Partanen

Eläinten asiat ylittävät uutiskynnyksen yleensä silloin, kun sata tai tuhat eläintä on kuollut johonkin ikävään tapaturmaan. Traagiset eläinsuojelutapaukset ovat kaikessa ikävyydessään kuitenkin vain jäävuoren huippuja. Valrosin mielestä olisi tärkeää, että keskustelua eläinten hyvinvointiin liittyvistä asioista voitaisiin käydä myös kiihkottomasti ja asiapohjalta. "Eläinten hyvinvointi on paljon laajempi asia kuin yksittäiset eläinsuojelutapaukset. Hyvinvointitutkimuksen ja hyvinvoinnin edistämisen tulisi olla myös sitä, että suurien eläinmäärien oloista keskustellaan ja niitä pyritään parantamaan."


Hyvinvointitutkimus on laajempi asia kuin yksittäiset eläinsuojelutapaukset
Ennakkoluulot voivat murtua, kun asioista puhutaan asiallisesti


Eniten eläinten käyttäytymis- ja hyvinvointitutkimusta tehdään tuotantoeläinpuolella, sillä tuotantoympäristöä ja eläinten oloja parantamalla saadaan parempaa tuotosta ja sitä kautta enemmän euroja. Yksi alan suurimpia haasteita onkin löytää ratkaisuja, joilla eläinten hyvinvointia voitaisiin parantaa niin, että ne vaikuttaisivat positiivisesti tuotantoon ja työmotivaation ilman lisäkustannuksia. Joskus hyvin pieniltä tuntuvilla asioilla on suuri vaikutus eläimen hyvinvointiin. "Kourallinen olkia päivässä parantaa sian hyvinvointia verrattuna siihen, ettei sillä olisi mitään kuiviketta tai tongittavaa materiaalia. Lisäksi eläinten kanssa seurustelemalla - niitä rapsuttelemalla ja niille juttelemalla - saadaan helpommin käsiteltäviä eläimiä. Jo muutaman sekunnin käytöllä voi saada aikaan suuria vaikutuksia", Valros kertoo.


Tilakokojen suurenemisessa myös hyvät puolensa
Huonosti voiva eläin ei tuota, totta vai tarua?


Tutkijan työ voi olla myös liian mielenkiintoista

Anna Valros oli ainoastaan 30-vuotias alkaessaan hoitaa eläinten hyvinvoinnin professuuria. Valros arvelee, että iällä on vaikutusta hänen työhönsä sekä hyvässä että pahassa. "Aivan varmasti minulla olisi 10 vuoden kuluttua paremmat edellytykset tähän työhön, kun olisi enemmän kokemusta esimerkiksi opiskelijoiden ohjaamisesta. Myös keskustelu- ja yhteistyökyky kehittyy koko ajan iän myötä. Toisaalta näkisin positiivisena sen, että en ole ehtinyt vielä rutinoitua, vaan minulla on tarjota alalle uusia ideoita ja tapoja. Lisäksi olen hyvin avoin, ennakkoluuloton ja erittäin motivoitunut", hän kertoo.


Lisää valmiuksia hallinnollisten asioiden hoitoon


Valrosin työ on hyvin monipuolista ja vaihtelevaa. Opetus ja opiskelijoiden ohjaus vie suuren osan hänen työajastaan. Toimenkuvaan kuuluu myös tutkimuksen tekemistä, erilaisten tutkimusten ja projektien koordinointia sekä suunnittelua sekä yhteistyötä muiden tutkijoiden ja tutkimusyhteisöjen kanssa. Kolmas hyvin tärkeä osa Valrosin työtä on yhteiskunnallinen vaikuttaminen. "Kaikenlaiset työ- ja strategiaryhmät sekä erilaisten lausuntojen ja haastattelujen antamiset ovat lisääntyneet melko lailla sen jälkeen, kun aloin hoitaa tätä professuuria. Ja niin sen mielestäni kuuluukin olla, jotta tietoa saa kentälle ja suoraan hyödynnettäväksi."


Harppaus tutkijasta professoriksi


Anna Valros. Copyright: Nina Kurki

Professuurin muiden kiireiden vuoksi tutkimustyön tekemiseen ei ole yhtä paljon aikaa kuin halua. Valrosille tutkiminen ja uuden etsiminen ovat kuitenkin vahva osa identiteettiä, eikä hän ole valmis luopumaan siitä kokonaan. "Viihdyn erittäin hyvin tutkijana. Pidän käytännön hommista: kirjoittamisesta, suunnittelusta ja varsinkin tulosten pohtimisesta. Olen yrittänyt pitää kiinni siitä, että aina kun on menossa joku koe, osallistun siihen ainakin muutaman päivän ajan. Jonkin verran pystyn tekemään myös omaa kirjoitustyötä."


Millainen prosessi tutkimushankkeen läpivieminen on?


Anna Valros löytää työstään helposti monta asiaa, jotka pitävät hänen työmotivaationsa korkealla. Juhlahetkiä ovat muun muassa hyvät tutkimustulokset, tutkimusrahoituksen saaminen tai se, kun saa artikkelin julkaistuksi. Myös opiskelijoilta kurssin jälkeen saatu hyvä palaute lämmittää mieltä. Valros näkee, että mielenkiintoisessa työssä on myös omat vaaransa. "Kun alan kokee hyvin tärkeäksi, on suuri riski, että tekee liikaa ja lupautuu liian moneen. Pitäisi oppia delegoimaan ja luottamaan muihin, sillä kaikkea ei voi tehdä itse. Siinä riittää haastetta", hän pohtii.

Linkit:

Juttu on osa Euroopan unionin komission rahoittamaa Tiedesirkus-hanketta. Hanke on osa Tutkijan vuosi 2005 -kampanjaa, jonka tavoitteena on tuoda tutkijat lähelle kansalaisia, nostaa esiin tutkijoiden roolia sekä houkutella nuoria tieteelliselle uralle.