Naiset uusmediassa

Irina Kuoksa, terranovalainen
Marikki Hakola, mediataiteilija
Taru Virolainen, uuskäsityöläinen


Viime vuonna Suomessa toimi 330 uusmedia-alan yritystä, työllistäen parituhatta ihmistä, etupäässä Etelä-Suomessa. Tasa-arvoiseksi kutsutun alan tuottajista ja kuluttajista leijonaryhmän muodostivat alle kolmevitoset miehet, jotka rakastavat bittejä.

Niinpä Suomi on pakattu täyteen kuparilankaa ja kaapelia. Taivaalla killuu satelliitteja, ja tv-lähettimiä pitkin sinkoaa jos jonkinlaista dataa. Infrastruktuuri on tömäkkää ja maailmanlaajuisestikin runsasta.

Viime vuonna moni johtava uusmeedikko hönki, että nyt on rautaa, nyt täytyy alkaa tehdä sisältöjä. Kunnes joku keksi, että hei, tätähän voi tehdä langattomasti. Tällä hetkellä panostetaan kolmannen sukupolven langattomaan teknologiaan.

Entä ne sisällöt? Tv-kanavilla lähetetään halvalla ostettuja 70-luvun saippuasarjoja. Verkkoon siirretään olemassaolevaa materiaalia skannattuna ja koodattuna. Jokainen uskoo handlaavansa sisältötuotannon koukerot kuin itsestään, eikä sillä oikeastaan ole niin väliäkään. Tärkeintä on teknologia.

Bitti-insinöörien seassa pyörii muutama kunnianhimoinen nainen. He kutsuvat itseään käsityöläisiksi ja taiteilijoiksi, luoden mekaniikan ympärille sisältöjä tiiviiksi kokonaisuuksiksi. Taru Virolainen ja Marikki Hakola ovat löytäneet leipäpuunsa uusmediasta. Irina Kuoksa puolestaan hymähtää epäluuloille miehisestä alasta ja insinöörivetoisuudesta, eikä usko siihenkään, että naiset jäävät tietoyhteiskunnan ulkopuolelle.

Linkkejä aiheesta

© Nettiradio Mikaeli 2000