Verkkojournalismi hakee vielä muotoaan

Copyright: Sippo Seurujärvi

Verkkojournalismin mahdollisuuksia vasta kokeillaan ja testataan sekä Suomessa että ulkomailla. Journalismin tuottaminen yksinomaan verkkoon ei ole liiketaloudellisesti kannattavaa toimintaa, joten kokeilu- ja kehitystoimintakin etenee vielä varovaisin askelin. Lehtien verkkoversiot sisältävätkin lähinnä perinteistä journalismia, jossa verkon mahdollisuuksilla ei juurikaan herkutella.


Onko synti, että verkkojournalismi noudattelee pääosin perinteistä journalismia?


Multimediaalisuus, hyperlinkitys, vuorovaikutteisuus, globaalisuus, arkistomaisuus ja reaaliaikaisuus ovat termejä, jotka liitetään verkkoon ja verkkojournalismiin. Näiden ominaisuuksien kokeilu on kuitenkin varsin epätasaista, sillä kustannussyistä mediayritykset keskittyvät harvoin yksinomaan verkkojournalismin kehittämiseen. YTT Ari Heinonen Tampereen yliopiston Journalismin tutkimusyksiköstä arvelee, että journalismi on vain yksi osa uusien mediamuotojen kokeilutoimintaa.

Heinonen määrittelee kolme aluetta, joilla verkkojournalismia tänä päivänä erikoisesti kehitetään. Verkon nopeus on varsinkin sanomalehtiä kiinnostava alue. Uudet, kiinnostavat aiheet kun voidaan julkaista verkossa pikauutisina aivan tuoreeltaan. Myös vuorovaikutteisuuteen etsitään uusia muotoja. Alkeellisimmillaan vuorovaikutteisuus voi tarkoittaa yksinkertaista gallupia; kunnianhimoisemmat perustavat keskustelualueita, joilla luodaan uudenlaista yhteyttä toimittajien ja lukijoiden välille. Kolmas kokeilualue on multimediaalisten juttumuotojen kokeilu. Tällä tarkoitetaan esityksiä, joissa yhdistellään useampia ilmaisun elementtejä: tekstiä, kuvaa, ääntä ja mahdollisesti liikkuvaa kuvaa. Myös arkisto-ominaisuuksien hyödyntäminen kiinnostaa verkkojournalismin julkaisijoita.


Verkkojournalismin muoto?
Onko verkkojournalismi uskottavaa?
Kehitystrendejä?
Portaalistuminen


Internet on välineenä globaalinen, mutta Heinonen näkee, että Suomessa myös verkon paikallinen ulottuvuus on erityisen kiinnostava jo kielikysymyksenkin vuoksi.
"Suurin osa suomalaisten verkkojulkaisujen yleisöstä on varmasti suomalaisia. Globaalista yleisö on siinä mielessä, että ulkomailla asuvat suomalaiset voivat seurata niitä pitkin maailmaa ja näin myös tapahtuu."

Heinonen on itse ollut mukana Paikallisuus verkkomediassa -projektissa, jonka tärkeimpiä lähtökohtia olivat juuri paikallisuus ja kansalaislähtöisyys. Projektista jäi elämään verkkosivusto Mansetori, joka pitää sisällään tamperelaisten kaupunginosien, kansalaiskeskustelun sekä paikallisjournalismin sivuja.

Ari Heinonen. Copyright: Nina Kurki

Varsinkin kaupunginosien omat verkkosivut koettiin tärkeäksi informaatio- ja keskustelukanavaksi. Keskeisimmäksi ongelmaksi havaittiin uuden viestintätekniikan vieraus ja vaikeus. Projektin tekijät toteavat, ettei riitä että kansalaisille annetaan mahdollisuus paikallis- tai kansalaisviestintään, heille täytyy myös antaa todellinen mahdollisuus opiskella tekniikan edellyttämiä taitoja.

Tällä hetkellä Mansetoria ylläpidetään Tampereen yliopiston ja Tampereen kaupungin yhteistyönä. Heinonen kertoo, että sitä kehitetään edelleen osana Journalismin tutkimusyksikön Verkkoyhteisöjen kehittäminen -tutkimushanketta, jossa jatketaan ja syvennetään edellisen projektin tutkimusteemoja.


Paikallisuus globaalisuutta mielenkiintoisempaa
Kuka tahansa voi tuottaa verkkoon journalismia?


Nettiradio Mikaelin arkistosta:

Linkit:

Kirjallisuus:

Heinonen, Ari, Mäkinen, Maarit, Ridell, Seija, Martikainen, Ari, Halttu, Mika ja Sirkkunen, Esa (2000): Verkkotorilla. Internet kansalaisviestinnän ja paikallisen julkisuuden tilana. Paikallisuus verkkomediassa -projektin loppuraportti.