Arvojen jäljillä työelämässä

©Vesa Vuorela Harvoille tuottaa vaikeuksia julkaista mielipidettään silloin, kun kysytään, onko jokin asia tärkeä, hyvä tai suotava. Miksi sitten tuntuu niin juhlalliselta ja jäykältä, kun puhutaan osallistumisesta arvokeskusteluun? Kyse kun on samasta asiasta. Julkilausumat ja juhlapuheet ovat vain tiivistymä siitä, mitä todellisuudessamme lainehtii. Arvot näet kumpuavat ihmisten arkisista kannanotoista sekä sanoissa että teoissa. Seuraavassa tutkailemme työelämän arvoja viidestä eri vinkkelistä.

Vuoden 1998 työyhteisö -palkinnon saanut toimitusjohtaja Eero Santamäki:
Vastuu, vapaus ja viihtyvyys

SAK:n puheenjohtaja Lauri Ihalainen:
Ay-liikkeen arvot ja perheen paineet

Uudenmaan TE-keskuksen johtaja Elina Lehto:
Tehokkuus , luovuus ja johtamistaito

Lähihoitaja Sirkka Sikanen ja liinavaatevarastonhoitaja Pirjo Kähärä terveyskeskuksen Suonsaaren vuodeosastolta: Ihmisen arvokkuutta vaalien

Arvokeskustelu tuntuu kuuluvan vuosituhannen vaihteen muotisanoihin yhtä olennaisesti kuin koko millenium-vouhotuskin. Miksi arvot siis pulpahtelevat jatkuvasti esille? Eräs järkeenkäypä selitys löytyy nykymaailman monimutkaistumisesta ja moniarvoisuudesta.

Enää ei ole itsestään selvää, että samankaan yhteisön jäsenet vetäisivät yhtä köyttä tärkeiksi kokemiensa asioiden puolesta - koska he eivät enää koe samoja asioita tärkeinä. Toisaalta samakin sana saattaa tuoda ihmisten mieliin täysin erilaisia sisältöjä, jolloin keskustelussa ajaudutaan hakoteille ja puhutaan toisen ohi aivan tahattomastikin.

On vaikea vaihtaa mielipiteitä, jos yhteisistä merkityksistä ei ole sovittu. Mikä toiselle edustaa kaikkea hyvää, saattaa ollakin toiselle kirosanamainen ilmaus. Ajatelkaapa vaikka sanoja "talouskasvu" tai "kestävä kehitys"! Mitä abstraktimmista käsitteistä on kyse, sen epäselvemmiksi niiden sisällöt käyvät ihmisille. Ellei asioita puida ja tuuleteta - arvokeskusteluissa.

© Nettiradio Mikaeli 1999 / Auli Kekkonen