Työelämässä pitäisi puhua työn imusta ja voimavaroista

Copyright: Paivi Kapiainen-Heiskanen

Työuupumuksesta ja työelämän kurjuudesta puhujia riittää näinä aikoina. Työterveyslaitoksen tutkija, valtiotieteiden lisensiaatti Jari Hakanen kulkee vastavirtaan ja herättää keskustelua työn antamasta ilosta, imusta ja voimavaroista. Hänestä olisi tärkeää puhua siitä, että aikaansaamisen tunne antaa voimavaroja ja työn imu sitouttaa työhön. Tutkijoille hän kaipaa käsitteitä, joilla voidaan kuvata työelämän hyvinvointia ja työssä piileviä voimavaroja.

Työuupumuksesta puhuttaessa Hakanen herättelee miettimään, mikä oikeastaan uuvuttaa työelämässä. Onko se työ vai muu elämä? Onko tunnollisuus hyvän työntekijän ominaisuus vai pelkästään riskitekijä työuupumukseen sairastumiselle? Entä miten voi säilyttää työn imun kuormittavissakin olosuhteissa?

Hakanen määrittelee, että ihmistä uhkaa uupuminen, kun hän uhkaa menettää arvostamiaan voimavaroja eli työpaikka uhkaa mennä alta, työpaikalla suunnitellaan säästöjä tai työn ulkoistamista. Tai häntä pelkää menettävänsä omat voimavaransa, kun työssä on epävarmuutta ja työpaineet lisääntyvät. Lisääntyneiden vaatimusten keskellä ihminen saattaa panostaa työhön entistä kovemmin, vaikka saa siitä siitä itselleen entistä vähemmän. Uupumisessa ei olekaan oleellista tehtyjen työtuntien määrä, jos ihminen kokee saavansa työstään voimavaroja.


Oleellista on, miten vapaaehtoista työn tekeminen on


Hakala määrittelee toimivan työyhteisön tunnusmerkeiksi sen, että työyhteisön perustehtävä on selkeä, organisaatio ja johtaminen tukevat työntekoa, työt on järjestetty selkeästi, pelinsäännöt ovat yhteiset, vuorovaikutus avointa ja toimintaa arvioidaan jatkuvasti. Käytännössä työyhteisön kehittäminen on hänestä elämällä oppimista eli eletään ja tehdään työtä, pysähdytään välillä miettimään tekemistä, tutkitaan omaa toimintaa ja perustehtävää sekä onnistumisia ja epäonnistumisia, otetaan opiksi, sovitaan jatkosta ja eletään eteenpäin ja tehdään työtä. Turhia asioita ei kannata tehdä, mutta kehittämisen kannalta tärkeille asioille pitäisi yrittää löytää aikaa.


Arviointi ja dokumentointi ei voi olla työn keskeinen sisältö


Saadakseen aikaan ja jaksaakseen ihmisen olisi hyvä hahmottaa olennaisin, asettaa tehtävät tärkeysjärjestykseen ja tehdä tavoitteista kohtuullisia. Työelämässä olisi seurattava, kyseenalaistettava, joustettava ja kehitettävä työtään. Tärkeää olisi myös itsensä kuunteleminen ja kyky irrottautua työstä. Itsekin velvollisuudentuntoisena työntekijänä itseään pitävä Hakala on joutunut opettelemaan ei:n sanomisen.

Jari Hakanen. Copyright: Paivi Kapiainen-Heiskanen
Ei:n sanominen ei ole koskaan helppoa


Hakanen toivoo, että työelämän kehittämiskeskustelussa puhuttaisiin myös työn imusta eli siitä, että työstä saa myös huippuelämyksiä. Työn imu kuvaa myönteistä, suhteellisen pysyvää tunne- ja motivaatiotäyttymyksen tilaa, jolle on tyypillistä tarmokkuus, omistautuminen ja uppoutuminen. Tarmokkuus on tässä yhteydessä energisyyttä, halua panostaa työhön, sinnikkyyttä ja ponnistelun halua myös vastoinkäymisissä. Omistautuminen taasen on työn merkitykselliseksi ja haasteelliseksi kokemista, innokkuutta, työn inspiroivuutta ja ylpeyttä omasta työstä.

Työn imua koetaan tutkimusten mukaan silloin, kun haasteita on paljon, eivätkä tilanteet ole liian helppoja. Toisaalta ihmisellä pitää olla riittävästi taitoja ja osaamista kohdata haasteet. Työn imua tutkiessaan Hakala päätyi tuloksiin, että lapset ja perhe eivät vie työn imua, pikemminkin päinvastoin. Myös määräaikainen työntekijä voi olla yhtä motivoitunut kuin vakinainen. Työn imua kokevat ihmiset ovat aloitteellisia työssään ja kehittävät sitä. He pystyvät myös antamaan itselleen myönteistä palautetta. Hakalasta korostaakin, että olisi tärkeää ymmärtää että aikaansaamisen tunne on tärkeää, eikä silloin tuntuva väsymys ole sukua työuupumukselle. Hakanen kaipaisi enemmän käsitteitä kuvaamaan työelämän positiivisia piirteitä.


Väsymys ei ole vain negatiivinen asia


Hakalan mielestä työn imu toteutuu silloin, kun työ ei vie liian suurta osaa elämästä. Työssä saa olla rasitustakin, kun on voimavaratekijöitä. Ihminen jaksaa, kun kokee työnsä tärkeäksi. Siksi Hakalasta on tärkeää tehdä ero työn imun ja työholismin välille. Työholismi on lähes lakkaamatonta työn tekemistä ja työn ajattelemista muun elämän kustannuksella. Työholisti panostaa työhön enemmän kuin toimenkuva tai työn vaatimukset edellyttävät, eikä hän nauti työstään. Suuri kysymys Hakalan mielestä onkin, miten haasteita voisi olla sopivassa määrin. Tutkijoiden tiedossa on myös, että kun työ ei enää tarjoa uusia haasteita, se koetaan tylsäksi ja siitä voi seurata jopa apatiaa.


On pidettävä kiinni muun elämän asioista


Työyhteisön hyvinvointiin vaikuttaa johtamisen oikeudenmukaisuus. Hakala edellyttää päätöksentekoon reiluutta eli työntekijöillä on oltava oikeus tulla kuulluiksi itseään koskevissa asioissa, tehtyjen päätösten on oltava johdonmukaisia, päätösten pohjaksi on haettava mahdollisimman oikeaa tietoa, päätöksiä on voitava tarvittaessa korjata ja päätöksenteon sääntöjen on oltava mahdollisimman selkeät ja kerrottu asianosaisille. Reiluutta pitää olla myös kohtaamisessa eli esimiehen on kuunneltava henkilöstöä tärkeissä asioissa, oltava puolueeton, kohdeltava henkilöstöä ystävällisesti ja huomaavaisesti, kyettävä hallitsemaan omat ennakkoluulonsa, kunnioitettava työntekijän oikeuksia ja oltava luotettava.

Copyright: Paivi Kapiainen-Heiskanen

Hakanen summaa tutkimustensa opetukset niin, että työhyvinvoinnin edistämisen on oltava työpaikoilla samaan aikaan sekä entistä yhteisöllisempää että yksilöllisempää. Kehittäminen on suunnattava siihen, mikä työntekijöissä on hyvää ja vahvaa. Työpaikoille pitää myös luoda sellaiset olosuhteet, joissa työntekijä voi kokea saavansa tunnustusta ja arvostusta. Hänen on myös voitava kokea onnistumisia työhön sijoittamiensa voimavarojen vastineeksi.

Kaiken kaikkiaan työpaikoilla pitäisi pystyä synnyttämään myönteinen voimavarojen itse itseään ruokkiva spiraali. Jaksamispolusta pitäisi päästä motivaatiopolulle. Jos jaksamispolulla työn vaatimukset aiheuttavat uupumusta ja heikentävät terveyttä, niin motivaatiopolulla työn voimavaratekijät luovat työn imua ja työhön sitoutumista.

Nettiradio Mikaelin arkistosta: