Kai Laaksonen on ay-liikkeen kapinallinen

Kai Laaksonen. Copyright: Nina Kurki

Kai Laaksonen on Kavika Oy:n pitkäaikainen pääluottamusmies, Metallityöväenliiton kapinallinen ja kansalaisjärjestöaktiivi, joka tunnetaan myös tiukasta kritiikistään ammattiyhdistystoiminnan nykymuotoista menoa kohtaan. Laaksonen näkee, että ay-liike on politisoitunut ja siinä sivussa ovat unohtuneet ne vanhat kauniit arvot, joiden muodostamalle perustalle ay-liikettä on alun perin lähdetty rakentamaan.

Kai Laaksonen näkee, että ammattiyhdistysliikkeellä riittää haasteita nyt ja tulevaisuudessa. Yksi tärkeimmistä on hänen mielestään ihmisoikeuksien puolustaminen työpaikoilla. Hänen mukaansa ihmisoikeusrikkomukset ovat työpaikoilla yleisiä. "Ihmisiä työpaikkakiusataan, naiset kohtaavat seksuaalista häirintää ja nuorten kohdalla ei noudateta Suomen lakeja. Tämä koskee tietysti vanhempiakin ihmisiä, mutta varsinkin tämä koskettaa nuoria, joilla ei ole vielä tietoa työelämässä olemisesta ja niistä sopimuksista ja laeista mitä siihen liittyy."

Nykyisen yhteistoimintalain pahimmaksi epäkohdaksi Laaksonen näkee sen, ettei se anna minkäänlaista asemaa tai valtaa työntekijöille. Hän toteaakin puoliksi leikillään, että nykyisellään yt-laki antaa työntekijöille vain oikeuden kahvinjuontiin työnantajansa kanssa. Hänen mielestään olisikin tärkeintä, että työntekijöille palautettaisiin työnantajan kanssa tasavertainen neuvottelu- ja valta-asema neuvottelupöydässä. Laaksonen näkee myös, että työntekijät pitäisi ottaa nykyistä aktiivisemmin mukaan yrityksen kehittämiseen, sillä siitä hyötyisivät kaikki.


Kuinka uudistaisit nykyistä yt-lakia?
Yritysten irtisanomiset "puhdistuksia"


Kai Laaksosen mielestä työmarkkinajärjestöjen ja varsinkin työntekijöitä edustavien keskusjärjestöjen sananvaltaa ja painoarvoa yritetään musertaa valtiovallan taholta. Laaksonen näkeekin, että yksi ay-liikkeen haasteista on se, että ääni saataisiin jälleen kuulumaan. "Meidän täytyisi saada ihmiset taistelemaan niin, että myös maan hallitus joutuisi ottamaan Suomen suurimman kansalaisjärjestön, SAK:n, huomioon."


Massaa on, miksei ääni kuulu?


Copyright: Nina Kurki

Ay-liikkeen pitäisi pystyä pärjäämään myös Euroopan tasolla, missä Laaksosen näkemyksen mukaan esimerkiksi valmisteilla oleva uusi perustuslaki nakertaa työtä tekevän väestön asemaa ja antaa rahalle lisää valtaa. "Ammattiyhdistysliike on perinteisesti puolustanut sellaisia arvoja kuten solidaarisuus ja demokratia niin työelämässä kuin yleensä yhteiskunnassa. Ay-liikkeen ja työtä tekevän väestön ääni täytyisi saada kuuluviin siten, ettei rahan valta ohita ihmisarvoa ja demokraattista päätöksentekoa." Laaksonen lisäisi kansan valtaa myös järjestämällä nykyistä useammin kansanäänestyksiä, vaikka vähän pienemmistäkin asioista.


Yhteinen eurooppalainen ammattiyhdistysjärjestö voisi olla ihmisoikeuksien asialla


Itsekritiikkiin on syytä

Kai Laaksosen mielestä ay-liikkeellä on syytä itsekritiikkiin, sillä se on epäonnistunut niissä tehtävissään, mihin se on alun perin perustettu. Hän näkee, että ammattiyhdistystoiminnassa pitäisi olla ykkössijalla ihmisoikeuksien puolustaminen työelämässä eikä raha ja ahneus, kuten nykyisellään tuntuisi olevan. Laaksosen mielestä ay-liike onkin tullut nykymuodossaan tiensä päähän, koska työväenpuolueet pitävät ay-liikettä näpeissään ja ohjailevat sen päätöksiä omien tarkoituksiensa mukaisiksi. Laaksosen mielestä olisi tärkeää, että puoluepoliittinen sidonnaisuus poistettaisiin ja keskusjärjestöissä toimivien, puolueille sopivien henkilöiden tilalle valittaisiin ihmisiä, jotka tekisivät työtään pyyteettömästi kansalaisjärjestöhengessä. Uuden alun perustaksi hän tarjoaa niitä arvoja ja periaatteita, joiden päälle ay-liikettä lähdettiin Suomessa rakentamaan yli sata vuotta sitten.


Puoluepoliittinen sidonnaisuus poistettava
Vanhat arvot ovat edelleen kauniita ja arvokkaita


Laaksonen näkee, että vaikka ay-liike onkin hävinnyt usein taistelunsa työpaikkatasolla, siellä on sentään yritetty. Luottamusmiehet tekevät parhaansa työpaikoilla: taistelevat, uupuvat, menettävät työpaikkojaan tai pahimmassa tapauksessa ajautuvat paineen edessä jopa itsetuhoisiin ratkaisuihin. "Jäsenten ja luottamusmiesten voimat eivät ole riittäneet siihen, että olisimme pystyneet muuttamaan ay-liikkeen jälleen demokraattiseksi, sellaiseksi järjestöksi, joka taistelee ja puolustaa ihmisten oikeuksia työelämässä. Tässä me olemme epäonnistuneet ja työnantaja käyttää tilannetta armotta ja säälimättä hyväkseen", napauttaa Laaksonen.


Luottamusmiehet ovat kovilla


Copyright: Timo Juurinen

Ay-liikettä on syytetty ukkoutumisesta, koska tulevaisuuden kannalta niin tärkeää tuoretta verta ei saada houkuteltua riittävän tehokkaasti mukaan toimintaan. Kai Laaksonen löytää useita syitä siihen, miksei ammattiyhdistystoiminta kiinnosta nuoria: osakseen se johtuu tietämättömyydestä, osakseen siitä, että ay-liike on itse hallinnon tasolla mustamaalannut itsensä toimimalla väärien periaatteiden mukaan. Lisäksi hän vielä toteaa, että nuorille on toitotettu propagandamielessä, että ay-liike olisi osa kommunistista järjestelmää. "Ja sitten täytyy kyllä myöntää, että yhteiskunta on myös koventunut. Tämän päivän arvothan ovat sellaiset, että mitä rikkaampi on, sitä hienompana sellaista ihmistä pidetään. Solidaarisuus sekä toisten auttaminen ja tukeminen ovat hävinneet. Ne ovat kuitenkin ay-liikkeen perusarvoja." Laaksosen mielestä nuoret olisivat kuitenkin halukkaita lähtemään mukaan ammattiyhdistystoimintaan, jos he voisivat todeta sen tavoitteiden olevan hyvät ja toiminnan oikeaa ja tuloksia tuottavaa.


Miksi ammattiyhdistystoiminta ei kiinnosta nuoria?
Kansalaisjärjestötyyppinen toiminta kiinnostaisi nuoria enemmän


Kai Laaksonen uskoo, että yksikin ihminen voi vaikuttaa ja saada asioita aikaan. Kyse on lähinnä valinnoista ja uskosta. Kun tarpeeksi uskoo asiaansa ja näyttää muille esimerkkiä, muutkin voivat innostua. "Jos haluat jotain, tee se itse", Laaksonen tiivistää. Itse hän on uskonut asiaansa ja toiminut muille esimerkkinä sekä luottamustoimissaan että eri kansalaisjärjestöissä. Laaksosella on pitkä kansalaisjärjestötausta ja hän on ollut perustamassa muiden muassa Aseman Lapset ry:tä.

Ammattiliittoon liittyminen oli Laaksoselle itsestään selvä valinta heti työelämään mennessä. Nyt hän on mukana paitsi ay-kuvioissa, myös esimerkiksi Attackissa, Suomen sosiaalifoorumissa, Suomen Rauhanpuolustajissa sekä Aseistakieltäytyjäliitossa. Laaksonen näkee, että kansalaisjärjestöissä toimiminen tarjoaa hänelle itselleen monipuolista tietoa ja osaamista sekä laajan ihmissuhdeverkoston, johon turvautua, jos oma tietämys ja osaaminen loppuvat kesken.


Miksi ammattiliittoon pitää kuulua?


Copyright: Nina Kurki

Kai Laaksosta on kosiskeltu useaan otteeseen milloin minkäkin puolueen jäseneksi, mutta hän näkee, ettei puolue-elämä ole häntä varten. Hänen mielestään puolueet edustavat tänä päivänä ahneutta ja ne sanelevat jäsenilleen, mitä heidän täytyy asioista sanoa ja kuinka äänestää. Laaksoselle sananvapaus ja mielipiteen ilmaisuvapaus ovat tärkeitä, asioita, joita hän ei halua antaa pois. Mieli saattaisi muuttua vain, jos kansanedustajat saisivat todella olla kansan edustajia ja tehdä niitä päätöksiä, joita kansa haluaa. Nyt tilanne on hänen mielestään kuitenkin se, että todellista valtaa pitävät puoluejohtajat ja eduskuntaryhmän puheenjohtaja, eivät kansalaiset tai heidän edustajansa.


Miksi olet kieltäytynyt puolue-elämästä?


Haastattelu on tehty Mikkelissä 17.-18.6.2004 järjestetyssä Mikkelin kesäpäivät -työelämäseminaarissa.

Nettiradio Mikaelin arkistosta: