Voiko luonnontuotteilla tulla toimeen?

Keijukka Saari. Copyright: Kiteen Oppimiskeskus, Maaseutuopisto

Miksi meille tuodaan koivunlehtiä, mausteyrttejä ja marjoja, kun omatkin ovat vielä hyödyntämättä? Luonnontuoteala on Suomessa niin alkutekijöissään, että ensimmäiset ammattitutkintoon tähtäävät istuvat vielä koulun penkillä. Keruutuotetarkastaja Keijukka Saari selvittää, millaisia mahdollisuuksia luonnontuotteet tarjoavat työhön ja toimeentuloon.

Jos oivallusta riittää, luonnontuoteala ei käsitä vain marjanpoimintaa ja sammalien nykimistä koristeasetelmiin, vaan hyvin monenlaista toimintaa. Keijukka Saari näkee matkailuyritykset luonnontuotealan luontaisina verkottumiskumppaneina, sillä syömisien lisäksi luonnosta saa myös elämyksiä ja hoitoja. Ääritapauksena voi kuvitella, että matkailija viedään katsomaan tervankeittämistä ennen virkistävää suokylpyä, minkä jälkeen hänet ravittaisiin horsmakeitolla, mahlajuomalla ja pettuleivällä. Lopuksi tyytyväinen asiakas ostaisi mukaansa sienipikkelssiä, tyrnimakeisia ja kasvivärjättyjä lankoja.

"Niin kauan kuin on vain tämä harrastemittakaava, ei voida ajatella isoja kauppoja ulkomaille", toteaa Keijukka Saari. Raaka-aineiden myyntiin ei tule tyytyä, jos jatkojalostuksella saa tuotteesta halutumman - ja hintavamman. Keijukka Saari näkee alalla paljon tehtävää, mutta myös mahdollisuuksia. Ensin on saatava koulutuksen lisäksi koko tuotantoketju kuntoon. Keijukka Saari tähdentää, että ammattimaisuutta tarvitaan tuotteiden talteenoton lisäksi kuljetuksessa, varastoinnissa, jatkojalostuksessa ja tuotekehittelyssä ennen kuin päästään tekemään varteenotettavaa bisnestä. Turhasta käsityöstä pääsemiseksi tarvitaan myös alalle sopivaa laitteistoa.


Mihin luonnontuotealan ammattikoulutus tähtää?
Copyright: Suvi Härkönen Saako luonnosta muutakin kuin syötävää?


Jotta luonnontuotteista saadaan laadukkaita myyntiartikkeleita, Keijukka Saari painottaa koulutuksen merkitystä ja ammattiotetta ketjun kaikissa vaiheissa. Hygieenisyys ja tuotteiden laatu on otettava huomioon jo metsästä lähtien, kun toimitaan elintarvikkeiden kanssa. Tuotekehittelyä ja jatkojalostusta kaivataan, jotta saadaan 2000-luvun asiakkaille sopivia, mikrobiologisen tarkastelun kestäviä tuotteita. Markkinoinnissa on myös oltava huolellinen, etteivät asiakkaat saa erheellisiä mielikuvia esimerkiksi kasvien rohdosvaikutuksista silloin, kun tuotetta ei ole kliinisesti tutkittu.


Sama mustikka luonnontuotteena, rohdoksena ja elintarvikkeena
Suomalaisille oppia italialaisesta tattiteatterista


Keijukka Saari näkee luonnontuotteille menekkiä myös kotimaassa, kunhan tuotekehittely ja tietämys etenevät kuluttajien ulottuville saakka. Marjat, sienet ja yrtit ovat kevyttä, mutta ravinnearvoiltaan täysipainoista purtavaa. Tuotevalikoimaa tulee kehittää osaksi normaalia ruokavaliota kasvissyöjiä ja ruokavaliotaan keventäviä varten. Toisaalta on kehiteltävä erikoistuotteita niille, jotka ovat valmiita maksamaan vaikkapa sileästä, kivettömästä lakkakastikkeesta tai jauhetuista tyrninsiemenistä. Viime vuosien tattivillitystä Keijukka Saari pitää tervetulleena oppina niin kaupankäyntiin kuin kulutukseenkin:
"Meillä on maailman parhaat herkkutatit. Miksei laiteta niitä heille, jotka niistä nauttivat, ja opetellaan siinä sivussa maistelemaan itsekin."

Copyright: Nina Kurki

Osa luonnontuotteista on jokamiehenoikeudella kerättävää materiaalia, kuten marjat, sienet ja ruohovartiset kasvit. Sen sijaan esimerkiksi mahlaa, tuohta ja jäkälää saa ottaa ainoastaan metsänomistajan luvalla. Luonnontuotteiksi katsotaan myös viljellyt luonnonyrtit ja puoliviljellyt sienet.


Alan tulevaisuus on kiinni ilmoista ja valtiovallasta


Luonnontuotealan opetus on ollut lyhyiden kurssien varassa. Ammattitutkintoon tähtäävä koulutus aloitettiin Kiteen ammattioppilaitoksessa syksyllä 2001. Kouluttajana toimimisen lisäksi Keijukka Saari on ollut mukana valmistelemassa alan ammattitutkintoa ja kuulunut edustajana valtakunnalliseen luonnontuotealan teemaryhmään.

Nettiradio Mikaelin arkistosta:

Linkit: