Keski-iän tragedia:
Onko työelämä ainoa oikea elämä?

Copyright Erkki Valjakka

"Muutosvauhti on kiihtynyt yhteiskunnassa ja keski-ikäiset pelkäävät joutuvansa - jos ei nyt ikärasismin loukkuun - niin ainakin osaamisessa nuorempiensa jalkoihin. Keski-ikä on verrattavissa spitaaliin ikuista nuoruutta ja kauneutta ihannoivassa, supervauhtia pinnallistuvassa länsimaailmassa."

Näin väittää kypsällä iällä totaalisesti alaansa vaihtanut kauppatieteiden maisteri ja kuvataiteilija Kari Walden. Oltuaan 21 vuotta työelämässä talouselämän ja teollisuuden palveluksessa niin kotimaassa kuin ulkomaillakin, hän päätti tehdä harrastuksesta ammatin ja ilmoittautui vuonna 1983 Suomen kuvataideakatemiaan. Myöhemmin hän täydensi opintonsa kuvataiteiden maisterin (Master of Fine Arts) tutkinnoksi New York School of Visual Artsissa ja San Fransisco Art Institutissa.

"Kuka on tuo ihminen, jonka kanssa olen jakanut vuoteeni ja parhaat vuoteni? Ketä ovat nuo minua halveksivat lapset, jotka olen tänne siittänyt? Missä on se maailmanparantaja ja maailmoja syleilevä, kaikesta innostunut nuorukainen, jota mikään ei voinut pidellä?"



Miksi keski-ikäiset pelkäävät jäävänsä nuorten jalkoihin?


Keski-iän lähestyminen tuo tullessaan kysymyksiä, jotka herättävät pelkoa ja epävarmuutta. Yksi epävarmuutta aiheuttava tekijä on kasvavan sukupolven saapuminen työmarkkinoille parempine tietoineen ja taitoineen. Oman työmarkkina-aseman menettämistä pelätään erityisesti siitä syystä, että ihmisten omanarvontunto on kietoutunut vakiintuneen työpaikan ja aseman ympärille. Tästä seuraa, että esimerkiksi työpaikan menettämiseen suhtautuminen on ehkä raskaampaa kuin olisi suotavaa.

Kari Walden pyrkikin alustuksessaan pohtimaan keski-ikää sitä lähestyvien työntekijöiden hyvinvoinnin kannalta. Koska ihmisen hyvinvointi yhdellä elämän osa-alueella vaikuttaa myöskin toiseen alueeseen, tarkasteli hän myös muita keski-ikään liittyviä kriisejä; elämä on kokonaisuus ja työ vain yksi osa sitä.

"Halusin saada ihmiset erityisesti miettimään sitä, ettei esimerkiksi työ ja sen menettäminen toki ole ainoa asia, joka ratkaisee heidän koko elämänsä. Elämä pitää nähdä kokonaisuutena, josta työ on vain pieni osa", Walden toteaa.

Walden onkin sitä mieltä, ettei varttuneiden työntekijöiden kannata murehtia vanhenemistaan. Keski-iän mukanaan tuomat vaikeudet ovat voitettavissa. Kriisitilanteiden kohtaamista voi helpottaa kehittämällä omia elämäntaidollisia valmiuksiaan, mikä käytännössä tarkoittaa vastaan mahdollisesti tulevien tilanteiden läpikäymistä mielessään jo etukäteen. Näin on jo ikään kuin valmistautunut tilanteeseen, ja on olemassa jonkinlainen 'varasuunnitelma'.

Elämänhallinnassa ja elämisen taidoissa on siis tietyllä tavalla kyse oman suhtautumisensa varmistamisesta: eli miten esimerkiksi suhtaudut vaikkapa työpaikkasi menetykseen, vanhempiesi kuolemaan tai lastesi poismuuttamiseen. Toisaalta, jos jollakin elämän osa-alueella menee huonosti, on hyvä, että joillakin muilla alueilla menee paremmin. Hyvistä sosiaalisista suhteista ystäviin, aviopuolisoon tai lapsiin saa tukea esimerkiksi vanhempien kuollessa.


Millainen on tasapainoinen elämä?
Mitä tarkoitat elämänhallintataidoilla?

Takaisin

© Nettiradio Mikaeli / Petteri Piirainen 2000