Työ ja perhe eivät sulje pois toisiaan

Copyright: Nina Kurki

Työ ja perhe eivät muodosta mahdotonta yhtälöä, vaan vaikuttavat toisiinsa positiivisesti. Tutkija Riikka Kivimäki näkee, että henkilökohtaisessa elämässä ja perheellisenä opitut asiat voivat olla hyödyllisiä ja arvokkaita myös työssä. Elämä muodostaa kokonaisuuden, josta työ on vain yksi puoli. Usein kuitenkin unohdetaan, että työntekijää odottaa työpäivän päätyttyä aivan toisenlainen todellisuus. Unohdetaan, että ihminen on kokonainen eikä vain työtoveri tai esimies.´

Laman jälkeen työelämään on muodostunut korostetummin kahtiajakautunut tilanne, jossa joillakin aloilla ja joissakin asemissa työtä on ylen määrin, ja toisaalla taas on edelleen työttömiä sekä ihmisiä, joille työ on entistä epävarmempaa. Muutos näkyy perheissä siten, että hyvin työllistyneet, usein avainroolissa olevat, kantavat töitään kotiin, jolloin perheen yhteinen aika vähenee. Nuoremmalla - hyvinkin koulutetulla joukolla - on taas vaikeuksia päästä työelämään. Tämä näkyy siten, että perheen perustamista lykätään. Ne jotka ovat perheen jo perustaneet, eivät uskalla investoida esimerkiksi asuntoon.


Mistä työelämän paine johtuu?
Onko perhe jäänyt hunningolle?


Työelämä on yhä jakaantunut voimakkaasti yksityiseen ja julkiseen elämänalueeseen. Kivimäki arvelee, että tietyssä määrin raja onkin hyvä pitää, mutta tarpeen tullen pitäisi myös kuunnella mitä toinen puoli elämässä vaatii.
"Yksityisyys ihmisten elämässä pitäisi nähdä arvokkaana, ja työyhteisöjen tukea kokonaisuuden rakentamista. Työn ja perheen yhteensopiminen auttaa työntekijän työkykyyn ja jaksamiseen. Se tarkoittaa myös sitä, että työntekijä tekee hyvin työtä", pohtii Riikka Kivimäki Tampereen yliopiston Työelämän tutkimuskeskuksesta.


Miksi työn ja perheen yhteensovittamista tutkitaan konfliktiteorian avulla??
Mitä siirräntäteorialla tarkoitetaan?
Tutkimuksissa kerrotaan siirrännästä yleensä vain negatiiviset vaikutukset.


Pelkästään se, että työntekijällä on mahdollisuus vaikuttaa omiin työaikoihinsa, helpottaa työn ja perheen välillä tasapainottelua. Kivimäki näkee, että missä tahansa työpaikassa olisi mahdollista tehdä työaikasuunnitelma, joka joustaa työntekijöiden elämänvaiheiden mukaan. Perheystävälliset käytännöt eivät kuitenkaan synny itsestään, vaan vaativat pitkän prosessin, jossa yrityksen ja erehdyksen kautta päästään kaikkia miellyttävään olotilaan.


Mistä Perheystävälliset käytännöt työelämässä -tutkimuksessa on kyse?
Onko naiselle juuri alan perheystävällisyys yksi peruste valita työ?


Kivimäki näkee myös perusluottamuksen luomisen työpaikoille tärkeäksi. Kun työpaikalla on avoin ilmapiiri, jossa voidaan keskustella ja tuoda esiin ongelmia, työntekijätkin jaksavat paremmin.
"Totta kai pitää huolehtia myös itse itsestään, ja asettaa rajat sen mukaan mitä arvostaa. Eli ei esimerkiksi venytä työpäiviä liian pitkiksi, vaikka tuntuisi siltä, että työ jää tekemättä. Työpaikalla pitää pystyä keskustelemaan sillä tavalla, ettei tällaista tilannetta tule, ja että perheelle jää sille kuuluva oma aika."

Copyright: Nina Kurki

Perhevastuu tasaantuu hitaasti mutta vääjäämättömästi

Koti ja lapset ovat mielletty perinteisesti naisen työmaaksi. Vastasyntyneitä lapsia jää hoitamaan kotiin yleensä äiti, tosin nykyään myös isät ovat entistä halukkaampia osallistumaan lasten hoitoon. Myös isyysvapaasta on tullut sosiaalisesti ja yhteiskunnallisesti hyväksytty. Kivimäki kuitenkin arvelee, ettei varsinkaan miesvaltaisilla työpaikoilla välttämättä edes tiedetä, että isällä on oikeus yhtä suureen tai suurempaankin osuuteen vanhempainlomasta kuin äidillä. Hoitovapaaosuuden miehet voisivat halutessaan ottaa kokonaan, näin ei usein kuitenkaan tapahdu.
"Hoitovapaita käsittelevässä tutkimuksessani naiset ilmoittivat halunneensa jäädä vapaalle, tai että miehen työpaikka oli esteenä muille järjestelyille. Heille se oma työpaikka ei niinkään ole este. Miehet taas vastaavat omien työasioidensa olevan esteenä hoitovapaalle jäämiselle sekä myös sen, että äiti on luonnollinen hoitaja. Naisilla ei ole todellista valinnanmahdollisuutta niin kauan kuin vanhat sukupuoliroolit elävät."


Mitä haittoja siitä on, että väestön lisääntyminen on naisten ja naisvaltaisten alojen harteilla?
"Perhevelvollisuudet koskevat lähes yksinomaan naistyöyhteisöjä."
Mitä hyötyjä siitä olisi, että isä pitäisi perhevapaansa?


Riikka Kivimäki näkee, että vanhempien vastuu on tasaantumassa ainakin siten, että isät huolehtivat yhä enemmän lasten hoidosta: he leikkivät lastensa kanssa, vievät harrastuksiin ja osallistuvat läksyistä huolehtimiseen. Myös isyysvapaata käytetään paljon, ja nuoret isät tuntuvat haluavan kokea isyyden aivan eri tavalla kuin isät vaikka kaksikymmentä vuotta sitten. Sukupuolten välisen työnjaon tasaantuminen onkin vääjäämättömästi edessä, vaikka kehitys on hidasta. Yliopistomaailma on avautunut naisille noin sata vuotta sitten, ja monet johtotehtävät vasta parin kolmen viime vuoden aikana. Naiset ovat jo nuorissa ikäluokissa koulutetumpia kuin miehet.
"Tämä johtaa siihen, että naiset ovat näkyvillä paikoilla työelämässä. Vääjäämättä se tarkoittaa myös sitä, että miesten osa perhevastuusta tulee kasvamaan ja mielestäni nuoret miehet ovat siihen myös ihan halukkaita."

Takaisin