Hausmill kannattaa ennakkoluulotonta työllistämistä

Tapani Happonen ja Eija Kaskinen tekevät elementtiä. Copyright: Yrjö Ruotsalainen

"Ei täältä mitään töitä saa." Savonlinnassa pessimismi ei valitettavasti ole aivan aiheetonta, sillä työttömyysaste on siellä melkein 19 prosenttia. Työpaikan löytyminen ei ainakaan helpotu, jos sattuu olemaan yli viisikymppinen ja pitkäaikaistyötön. Yritykset suhtautuvat usein varauksellisesti työttömien palkkaamiseen, mutta savonlinnalainen puuelementtitehdas Hausmill on poikkeus säännöstä. Kokemustensa perusteella toimitusjohtaja Matti Mäkelä uskaltaa suositella ennakkoluulotonta rekrytointia muillekin.

Korkean työttömyysasteen alueella savonlinnalainen puuelementtitehdas Hausmill Oy on erikoinen tapaus: 19 henkilöä työllistävä yritys kurssitti kevättalvella 2001 kaksitoista uutta elementtiasentajaa, joista jokainen sai kurssin päätteeksi vakituisen työpaikan. Työllistyneiden joukossa on myös pitkään työttömänä olleita; ikäjakauma on kahdestakymmenestä yli viiteenkymmeneen vuoteen. Koulutus toteutettiin yhteistyössä työvoimatoimiston kanssa.

Uusien työpaikkojen taustalla uudenlainen liimapuutekniikka
Toimitusjohtaja Matti Mäkelä kertoo, että jo tehtaan suunnitteluvaiheessa eri vaihtoehdot harkittiin tarkkaan: kannattaako lähteä etsimään ammattilaisia vai kouluttamaan heitä itse?
"Hyvin nopeasti oli selvää, että meidän kannattaa kouluttaa itse, koska tämän alan ihmisiä ei oikeastaan ole tarjolla", kertoo Matti Mäkelä.


Millainen työntekijöiden valintaprosessi oli?
Ennakkoluuloja työttömien palkkaamista kohtaan?


Mäkelä tietää, että monet yritysjohtajat suhtautuvat pitkäaikaistyöttömien palkkaamiseen, jos eivät suoranaisesti kielteisesti, niin ainakin varautuneesti. Hänen omat kokemuksensa ovat kuitenkin myönteisiä: Hausmill löysi sopivat ja motivoituneet työntekijät.
"Ratkaisuun vaikutti sekin, että meillä oli varaa valita. Työvoimatoimisto teki esivalinnan ja 46:stä esivalitusta 12 valittiin koulutukseen. Tiesimme, että näin monesta hakijasta löytyvät sopivat", Mäkelä huomauttaa.


Rajoituksia pitkäaikaistyöttömän tai iäkkään työntekijän palkkaamiselle?
Mitä hyvää yli viisikymppinen työntekijä voi tuoda yritykseen?


Ennakkoluuloton ammatinvalinta kannatti

Savonlinnan seudulla, kuten monissa muissa pikkukaupungeissa, on kuultu runsaasti synkkiä uutisia muuttotappiosta ja työpaikkojen menetyksistä. Painostava tunnelma tuntuu myös nuorten odotuksissa: monen mielestä muutto työn perässä Etelä-Suomeen on ainoa todellinen vaihtoehto.


Nuorten työllisyystilanne Savonlinnan seudulla, Eija Kaskinen?


Kaksikymppinen nuori nainen, jolla on ammatti ja vakituinen työpaikka. Nykyajan työmarkkinoilla tämä ei ole kovin tavallista, sen on savonlinnalainen Eija Kaskinen huomannut itsekin. Hän ehti jo tehdä päätöksen, että syksyllä on muutettava työn perässä muualle, jos Savonlinnan seudulta ei niitä löydy. Työpaikka kuitenkin onneksi löytyi.

Elementtiasentaja ei ole perinteinen "tyttöjen" toiveammatti, mutta Eija Kaskinen on aina tuntenut vetoa puualalle. Jo pikkutyttönä hän oli mukana rakennushommissa, kun kotona maalla rakenneltiin grillikatosta, laajennettiin taloa ja sen sellaista. Sukulainen oli töissä puuelementtitehtaalla ja innosti Kaskisenkin kolme kuukautta kestäneelle, työvoimakoulutuksena järjestetylle elementtiasentajan kurssille.


Voitko suositella ammattia naisille?
Mitä taitoja tarvitaan, jos haluaa töihin puualalle?


Timo Lötjönen. Copyright: Yrjö Ruotsalainen

Välillä jo hirvitti

Timo Lötjönen myöntää, että kolmen vuoden työttömyyden aikana välillä jo hirvitti. Häntä painoi ajatus, että tähänkö sitä nyt jämähtää loppuiäksi? Muutama vuosi sitten Lötjönen teki rohkean ratkaisun ja jätti puhelinasentajan työt melkein 30 vuoden työuran jälkeen. Nyt hän sanoo, että jälkikäteen katsoen ratkaisu oli turhankin rohkea.
"Tuli vain mitta täyteen sitä alaa. Halusin alkaa tekemään jotain muuta."

Työnjohtajanakin työskennelleestä puhelinasentajasta tuli lopulta elementtiasentaja, joten alan vaihto onnistui. Ennen elementtiasentajan koulutusta Lötjönen haki oppia parilta työnhakukurssilta.


Mitä neuvoja annat muille alan vaihtoa suunnitteleville?


Jos Lötjönen olisi ollut halukas jättämään hyvästit Savonlinnan seudulle ja muuttamaan Etelä-Suomeen, työpaikka olisi varmasti löytynyt nopeammin.
"Olen minä välillä harkinnut lähtöä, mutta kun ei Etelä-Suomi kiinnosta. Onhan tämä vielä ihmisten asuinaluetta", Lötjönen nauraa rämäyttää.
"Nyt näyttää tulevaisuus vähän valoisammalta. Kyllä minä tosin koko ajan uskoin, että töitä löytyy. Sitä en aivan arvannut, että tällaiseen hommaan rupeaisin", hän jatkaa.

Keikkatyöläisellä ei ole varaa stressata

Savonlinnalainen Jouko Innanen ei ole koskaan ollut kokonaan työttömänä. Reissuhommia riitti, mutta jossain vaiheessa hän alkoi saada niistä kyllikseen.
"Ikä alkoi painaa, ei jaksanut enää kulkea."

Innanen on aina tarttunut ennakkoluulottomasti työhön kuin työhön. Kun koneasennusalalta ei löytynyt töitä, hän kokeili montaa muuta hommaa. Yrittäminen yleensä lopulta palkitaan. Näillä näkymin puuelementtitehdas tarjoaa pysyvän työpaikan.
"Sen olen oppinut, että ei töistä pidä ottaa etukäteen stressiä. Männessä näkkee", Innanen kuittaa monivaiheisen työhistorian tuomalla kokemuksella.


Millaista asennetta keikkatöihin sopeutuminen vaatii?


Nettiradio Mikaelin arkistosta:

Linkit: