Työnantajajärjestöt pakoilevat vastuutaan irtisanomistilanteissa

Jorma Rusanen. Copyright: Nina Kurki

Toisin kuin monissa muissa EU-maissa, työnantajalla ei ole Suomessa minkäänlaista velvoitetta laillisin perustein irtisanotun työntekijänsä jälkihoitoon. Palkansaajajärjestöjen mielestä työnantajajärjestöt pakoilevat vastuutaan irtisanomisasioissa, mistä saatiin viimeisin todiste, kun yhteistoimintamenettelyn kehittämistä pohtinut kolmikantainen, ns. Wallinin työryhmä luovutti raporttinsa helmikuussa. SAK:n vastaava lakimies Jorma Rusanen moittii työryhmän tulosta suorastaan anorektisen laihaksi: työnantajajärjestöt eivät olleet valmiita ottamaan edes pieniä askelia työntekijöiden turvallisuudentunteen lisäämiseksi.

Työelämän muutostilanteiden parempi hallinta ja työntekijöiden turvan vahvistaminen olivat SAK:n keskeisiä tavoitteita jo vuoden 2002 sopimuskierroksella. Tuolloin oli esillä muutosturvarahan ohella yhteistoimintamenettelyn kehittäminen. Muutosturvarahan osalta ei tuolloin menestytty, mutta vuosien 2003 - 2004 tulosopimuksessa asetettiin kolmikantainen työryhmä selvittämään, kuinka yhteistoimintamenettelyä voitaisiin kehittää yritysten muutostilanteissa. Samalla oli tarkoitus miettiä, millä tavalla irtisanottujen uudelleentyöllistymistä voitaisiin helpottaa.

Tähän liittyen myös työvoimatoimistojen toimintaa oli tarkoitus kehittää niin, että työvoimahallinto tulisi entistä tehokkaammin ja entistä aikaisemmassa vaiheessa mukaan ihmisten työllistämiseen. "Ensimmäiset kuukaudet työsuhteen päättymisen jälkeen ovat ratkaisevimmat. Jos silloin ei päästä etsimään työpaikkaa tai kynsiä teroittamaan on uhkana, että työttömyys pitkittyy. Siihen liittyen oli tarkoitus kehittää työvoimatoimiston roolia. Tässähän tarvitaan myös erilaisia tukia, joita on olemassa tällä hetkellä työministeriön ja koulutusrahaston kautta. Niiden soveltamisalan laajentaminen näihin tilanteisiin on ollut esillä", SAK:n vastaava lakimies Jorma Rusanen kertoo.


Millaisia tavoitteita SAK:lla oli?


Kaksi kertaa lisäaikaakin saanut, työministeriön kansliapäällikkö Markku Wallinin johtama työryhmä jäi kuitenkin erimieliseksi kaikissa toimeksiantonsa keskeisissä osissa. Rusanen toteaakin, että oli pettymys, etteivät työnantajat tarttuneet mahdollisuuteen hälventää työntekijöiden turvattomuuden tunnetta ja pelkoa työpaikkojensa säilymisestä. "Työryhmän tulos oli aivan anorektisen laiha. SAK:n kannalta myönteistä oli ainoastaan se, etteivät työnantajajärjestöt vastustaneet työvoimahallinnon suunnitelmia tehostaa työvoimapoliittisia toimenpiteitä, mitkä hallinto olisi tehnyt joka tapauksessa."


Mistä tällainen laiha tulos mielestänne kertoo?
Kaikki kehittämistoimet jäivät työhallinnon niskoille
Yhteistoimintamenettelyn kehittämiseen ja muutosturvaan palataan vielä


Wallinin työryhmän toimeksiannon keskeisiä tavoitteita olivat yhteistoimintamenettelyn kehittäminen sekä irtisanottujen jälkihoidon suunnitelmallistaminen. Yhteistoimintamenettelyn osalta SAK:n tavoitteena oli paitsi varmistaa, että yhteistoimintamenettely toteutuu nykyisen lain puitteissa myös pohtia, kuinka irtisanomisten vaikutuksia voitaisiin lieventää. Tähän liittyen SAK tavoitteli yrityskohtaisia ja henkilökohtaisia työllistymisohjelmia. Niissä on kyse jokseenkin samasta asiasta kuin sosiaalisuunnitelmissa, jotka ovat jo käytössä monissa Euroopan maissa. Pakolliset sosiaalisuunnitelmat ovat käytössä esimerkiksi Saksassa, Ranskassa ja Belgiassa.


Kuinka yhteistoimintamenettelyä haluttiin kehittää ja tehostaa?


SAK tavoitteli viime tulopoliittisella kierroksella myös muutosturvarahaa, jolla tuettaisiin uuden työpaikan hankkimista tai esimerkiksi uudelleentyöllistymistä edistävää koulutusta tai kurssitusta. Muutosturvarahassa ei kuitenkaan ole välttämättä kyse yksittäisille työnantajille lankeavista maksuista, vaan kyseeseen voisi tulla myös työnantajien yhteinen rahasto, josta irtisanottujen uudelleensijoittumista tuetaan.

Julkisuudessa on ollut esillä myös niin sanottu irtisanomisraha, joka eroaa muutosturvarahasta siinä, että se on työnantajan suoraan irtisanotulle maksama kipukorvaus, joka pehmentää ja helpottaa siirtymistä työttömyysturvajärjestelmään. Rusanen näkee, että työnantajille lankeavilla irtisanomisrahoillakin olisi puolensa. "Voisi pohtia, pitäisikö irtisanomisraha ottaa käyttöön sen vuoksi, että irtisanominen tulisi taloudellisesti epäedulliseksi, jolloin työnantaja ehkä vahvemmin harkitsisi muita vaihtoehtoja." Rusasen mielestä irtisanomisrahat voisivat olla paikallaan myös siksi, että suomalainen työttömyysturvajärjestelmä on jäänyt ajastaan ja Euroopan kärkimaiden tasosta jälkeen. "Jos irtisanominen Suomessa on laillinen, työttömyysturvajärjestelmä hoitaa jälkihoidon. Euroopan maissa yrityksillä on laillisissakin irtisanomisissa sosiaalinen vastuu työntekijöiden asemasta myös työsuhteen päättymisen jälkeen. Tämä hoidetaan sosiaalisuunnitelmilla ja näillä erilaisilla erorahoilla."


Muutosturvaraha vs. irtisanomisraha


Linkit:

Takaisin