Kunnon kalamies tunnistaa ottavan katiskan

Copyright: Matti Markkanen

Isän aikanaan kätevästi tekemät katiskat muistuivat mieleen Reino Laitiselle, kun hän vaimoineen muutti Mäntyharjun Huuhilolle työttömänä Helsingistä. Ensimmäiset kuusi vuotta eleltiin syrjäkylällä ilman sähköjäkin. Kokeilemalla syntyi oma tuntuma katiskoiden tekemiseen, ja nyt katiskat ovat tuoneet elannon jo neljännesvuosisadan ajan.

Kala-Eemelin katiskoita syntyy parhaimmillaan 25 kappaletta päivässä. Katiskoiden tarveaineet tilaillaan tehtailta, ja luksusmalli on nykyään ruostumattomista raaka-aineista pyöräytetty katiska. "Sen ostaja ei yleensä hintaa kysele, mutta yksi huono puoli siinä on, se varastetaan rannasta useammin", Laitinen naureskelee.

Reino Laitisen haastattelu nettivideolla.


56k modeemi/ISDN (160x120, 50 Kbps)
ADSL (320x240, 225 Kbps)


Nettivideo kestää noin 8 minuuttia. Katsominen vaatii RealPlayer-ohjelman (versio 8) ja vähintään ISDN-liittymä on suositeltava. Videon kuvasi Matti Markkanen ja toimitti Päivi Kapiainen-Heiskanen.

Katiskojen lisäksi Laitinen pyöräyttelee mertoja, loukkuja ja pyydyksiä myös mallin mukaan. Laitinen on vakuuttunut, ettei perinteinen tavara voi enää kilpailla tuontitavaran kanssa, ellei oma tuote ole uutuus tai jotakin sellaista, mitä muilta ei saa eikä sitä tungeta ulkomailta meille halvalla. Kala-Eemelin markkina-alue löytyy lähikunnista. Parhaina vuosina katiskoita on valmistunut jopa 2500 kappaletta. Yhtenä vuonna tilauskanta oli niin hirmuinen, että peräti 5000 katiskaa enemmänkin olisi mennyt jälleenmyyjille.

Hän etsii markkinarakoja katiskoilleen toreilta ja markkinoilta. Kunnon kalamiehen tunnistaa kuulemma jo torin laidalta oikeasta astunnasta, eikä arvio yleensä mene pieleen. Toreilla katiskakauppaa tehdessä hänellä on ollut kesäisin myös ylivertainen myyntiartikkeli, onkimadot, joita kesässä menee 35000-50000. Matoja varten pidetään talon lähimailla palstoja, joilta madot kaivellaan talikolla ylös. Madot ovat myös ainut artikkeli, josta onnelliset ostajat jättävät "juomarahaakin", kun arvaavat matobisneksen olevan kovaa hommaa. Onpa matobisneksellä hämmästytetty amerikkalaiset dollarimiljonääritkin perusteellisesti Norjan-reissulla, kun he arvuuttelivat suomalaisyrittäjän varallisuuden perustaa.

Reino Laitinen. Copyright: Matti Markkanen

Pienyrittäjän on tärkeää minimoida kiinteät kulut. Laitinen on käyttänyt verstainaan pihan ulkorakennuksia. Yhdessä syntyy yksi työvaihe, toisessa toinen. "Jos Mäntyharjun keskustasta olisi otettu teollisuushallista tilaa, niin oltaisiin jo kanttuvei". Tärkeimmät investoinnit hintoineen ovat vieläkin mielessä ja käytössä: kirjoituskone 40 markkaa ja laskukone 30 markkaa. Niillä ja puhelimella homma pyörii edelleen.

Laitinen on vähitellen jättämässä katiskayrittämisen, sillä mittarissa alkaa olla seitsemänkymmentä vuotta. Hän toivoisi työlleen jatkajaa, joka ehtisi seurata hommaa vaikka vuodenkin ajan. Valmiit kontaktit ja ostajatkin löytyisivät. Näppärä, työteliäs käsityöläinen kun ilmaantuisi, niin "kyllä sen oikean tekijän tunnistaisi jo olemuksestakin".