Kotimaiset koristekasvit nostavat egoaan

Copyright: Mervi Sensio

Kauniin kukkasen tai asetelman ostaja toivonee, että kodinkaunistuksen lisäksi vehka hivelee mieltä. Tähän ajatukseen takerrutaan entistä enemmän kukka-alalla, sillä kotimaisten koristekasvien toivotaan valtaavan markkinoita tuontitavaralta. Kotokukkiin ja villin luonnon huikeisiin mahdollisuuksiin uskovat toivovat kuluttajien vaativan kotimaista, sillä vasta sitten tukut ja kukkakaupat saavat kipinän lähteä panostamaan kotimaiseen tarjontaan. Tuoreet yrittäjät, alan kouluttaja ja opettaja kertovat, miten he auttavat kukka-alan kotimaistumista.

Suomalaisen kukkatuotannon kotimaisuusasteesta voidaan vääntää erilaisia lukuja, sillä missä kotimaisuuden raja kulkee? Onko vehka kotimainen, jos siemen tai sipuli on tuotu ulkoa ja kasvi on kasvatettu Suomessa kasvihuoneessa, jonka kuluttama energia on ostettu rajojen takaa? Se on kuitenkin selvää, että Suomessa viljellään kukkia. Leikkokukista tulppaanit ja liljat, ruukkukasveista saintpauliat, esikot ja ruusut ja jopa jotkut saniaiset ja traakkipuut kasvavat täällä. Samoin ulos istutettavat ja etenkin kesäkukat ovat melko varmasti kotimaista tuotantoa. Mutta siihenpä se tuotanto tahtoo sitten jäädä. Hollanti, Belgia ja Tanska ovat tällä hetkellä vahvimpia tuontimaita ja tulevaisuudessa vahvoiksi nousevat vielä todennäköisesti Viro ja Puola. Rekkaralliin osallistuvat myös ulkomaiset koristetavaran toimittajat. On vaikea ymmärtää, miksi havuja, käpyjä, koivun tuohta ja kiviä kuskataan Suomeen tuhansien kilometrien päästä. Muitakin mahdollisuuksia löytyisi, tietävät alan ihmiset.

Kuka kerää luonnon luomat?
Kiinnostus ekologisesti kestävään koristekasvien ja -materiaalien käyttöön kasvaa Suomessa. Ongelma on vain, kuka hienot luonnon luomat kerää, toimittaa eteenpäin ja kuka tämän vaivan nähneelle vielä maksaa. Yritysneuvoja, keruutuotetarkastaja Leena Torssosen mukaan ongelman ratkaisemiseen tarvitaan politiikkaa. Kotimaan tuotoksia voisi käyttää paremmin hyödyksi myös etsimällä lajikkeita, joita voisi viljellä pelloilla.

Kukkaa peltoon ja pois
Kotimaistuakseen kukka-ala tarvitsee ainakin ennakkoluulottomuutta, tahtoa ja yritysmaailman asiantuntemusta, Susanna Seppänen sanoo. Hän on tuore luomutilallinen, joka kasvattaa luomukukkia ja myy niitä osin suoraan pellosta. Erikoisia ja uusia ideoita kukkaviljelijällä on muitakin.

Copyright: Mervi Sensio

Kukkayrittäjä tykkää puuhastella
Arja Lipsanen kuljettaa Juvalta Mikkeliin kukat, sammalet, mustikanvarvut, kivet, oksat, kävyt ja lukuisat muut luonnon aarteet, joista hän valmistaa koristuksia koteihin. Jokainen Lipsasen käsistä lähtenyt komistus tuntuu vähintäänkin omatekemältä ja joskus niillä on jopa sielu. Puuhasteluksikin kutsuttu yrittäminen elättää Lipsasen, eikä työstä saa edes stressiä aikaiseksi.

Mikä on ekoihmisen valinta?
Kuluttajan kannalta paras vaihtoehto on kotimainen kukka. Se säilyy ja viihtyy Suomessa hyvin, ja sen voi ostaa tuoreena läheltä kasvatuspaikkaa. Lyhyt kuljetus ei saastuta luontoa, vaikkakin kylmässä pohjolassa kasvatettu vehka vie vierustovereineen energiaa kypsyessään kasvihuoneessa. Mikä rasittaa eniten luontoa, mikä on ekologisesti kestävää? Millaisen kukan ekoihminen valitsee? Sitä pohtii ekoinnostunut dendrologi Kalervo Valo.

Nettiradio Mikaelin arkistosta:

Linkki: