Maailma on erilainen yrittäjän silmin

Copyright: Nina Kurki

Yrityksen pääasiallinen tehtävä on tuottaa voittoa, ilman sitä toiminta ei kannata. Pitääkseen toiminnan kannattavana, yrittäjä joutuu välillä hyvinkin vaikeiden päätösten eteen: esimerkiksi lomauttamaan tai irtisanomaan työntekijöitä. Irtisanomiset saavat lehdistä reilusti palstatilaa, kun taas työllistämistä ei yleensä noteerata lainkaan.
Moni asia näyttää bisneksen pyörittäjän silmin toiselta kuin vaikka duunarin. Eimo Oyj:n hallituksen puheenjohtaja Jalo Paananen jos kuka tietää tämän, sillä hänellä on reilun 35 vuoden kokemus yrityksistä ja yrittämisestä.

Kun Suomessa laaditaan lainsäädäntöä ja työehtosopimuksia, ne räätälöidään lähinnä suurten yritysten - kuten Nokian ja Rautaruukin - tarpeisiin. Pääosa yrityksistä on kuitenkin aivan toista kokoluokkaa. Muutaman palkollisen nyrkkipajoissa ei ole mahdollisuutta eikä aikaa tutustua tuhansiin sivuihin erilaisia työehtosopimuksia, työlainsäädäntöä ja työsuojeluohjeita tai verolainsäädäntöä.
"Usein pienyrittäjä ei tunne niistä pykälän pykälää. Jos päättää ottaa niistä selvää, saa sanoa hyvästit yrittämiselle. Kaikenlaiseen epäolennaiseen ei pienyrittäjällä riitä aikaa. Riskinotto vastaa hyvin ylinopeudella ajamista kahden promillen humalassa pimeällä ilman valoja. Moraalitonta! Ei vain ole muuta mahdollisuutta", jyrähtää Jalo Paananen Mikkelin 23. Kesäpäivillä.

Paananen toteaa, että vaikka yritystoiminnan onnistuminen mitataankin rahassa, on yrittäjä epäkypsä, mikäli tämä yrittää ainoastaan rahan vuoksi senkin jälkeen, kun on hankkinut ensimmäisen miljoonansa. Paananen näkee, että yrittäjän motiivi on ennemminkin itsensä toteuttaminen, jonka onnistumista vain mitataan rahalla.
"Tietysti yrittäminen antaa elämyksiä ja mahdollisuuksia tehdä erilaista elämää. Onnistuminen mitataan kuitenkin tuloslaskelman viimeisellä rivillä. Tavoitteet ovat erilaisia ja onnistuminen mitataan rahalla", Paananen summaa.


Pääosa yrittäjistä Koskelan Akseli -tyyppiä
"Perusyrittäjän tie ei ole koskaan ollut lyhyt ja nopea."


Jalo Paanasen mielestä yrityksissä ei tarvita ulkopuolisia tarkkailijoita, koska koko järjestelmä perustuu avoimuuteen, säännönmukaisuuteen ja jatkuvaan kontrolliin.
"Meillä on lainsäädäntö, tilintarkastuskäytäntö, verontarkastus, työsuojelutarkastus ja luottamusmiesjärjestelmä. Koko toimintaympäristö on kontrolloitu. Onko mitään muuta yhteisöä, joka olisi yhtä hyvin kontrolloitu kuin yritysyhteisöt ovat?", kysyy Paananen.

Hetken pohdittuaan Paananen löytää kuitenkin yhden ulkopuolisen, jonka äänen pitäisi kuulua enemmän yrityksissä: omistajan.
"On äärettömän hankalaa jos omistajan ääni ei kuulu, eikä omistajan kontrollia ole olemassa. Perheyhtiöissä, joita Suomessa yrityksistä on suurin osa, omistajan ääni on joskus ehkä liiankin kuuluva eli jopa harhaanjohtava. Siellä omistaja tosin onkin usein sama kuin toimitusjohtaja."


Yksi syy IT-kuplan puhkeamiseen ulkopuolisen valvonnan puute...


Paananen näkee modernin yrityksen avoimena työyhteisönä, missä epäkohtia uskalletaan tuoda julki muutoinkin kuin kaljatuopin ääressä työpäivän päätyttyä. Kaikkialle avoimuus ei ole tosin levinnyt vielä 2000-luvullakaan. Paananen uskoo kuitenkin, että vanhakantaiset toimintatavat alkavat olla häviävä luonnonvara.


Onko yrityksissä areenaa kriitikoille?


Copyright: Timo Juurinen

Jalo Paananen pitää lyhyen kansantalousteoreettisen luennon kysyttäessä mikä on yrityksen vastuu työntekijöistään. Hän puhuu kolmikulmaisesta yhtälöstä: pääomasta, luonnosta ja työstä.
"Pääomaa tarvitaan toiminnan pyörittämiseen, luonnonvaroja tuotteiden ja välineiden valmistamiseen sekä työvoimaa pitämään tuotantoa yllä. Nämä kaikki ovat yrityksen kannalta teoriassa ostettavia tuotteita, joilla on hinta. Luonnonvaroja ja pääomaa on joka puolella maailmaa erittäin paljon, mutta pullonkaulaksi muodostuu työpanoksen hankkiminen oikein toimivana. Työ on erittäin herkkä instrumentti ja ainoa asia, missä yritykset poikkeavat toisistaan."


"Työ on erittäin herkkä instrumentti"


Kun yrityksessä aloitetaan yt-neuvottelut ja lomautetaan tai irtisanotaan työntekijöitä, uutisoidaan tapauksesta herkästi, varsinkin jos kyseessä on suuri yritys. Paanasta kismittää, ettei työntekijöiden palkkaamisen kaltaista sankaritekoa huomioida yleensä millään tavalla.
"Työvoimaa voi käyttää vain sen verran kuin tarvitsee. Meidän täytyy automaattisesti hyväksyä työvoiman vaihtuvuus. Jos me emme sitä hyväksy ja ajattelemme, että työvoima on vakio, meidät perii hukka. Sitten me teemme tässä maassa vain sellaisia tuotteita, joissa on kova pääomapanos ja kaikki muu tuotetaan ulkoa", napauttaa Paananen.


Milloin lomautukset ovat perusteltuja?
Vastuuyhteiskunnan huolehdittava kaikista ihmisistä


Paananen tahtoo korostaa sitä, että suurin osa suomalaisista on upeita, aktiivisia ihmisiä, jotka kantavat oman kortensa hyvinvointiyhteiskunnan kekoon. On kuitenkin myös huolestuttavan suuri joukko ihmisiä, jotka vaativat ja vaativat, mutta eivät ole valmiita tekemään mitään elintasonsa eteen.
"He syövät toisten kartuttamaa leipää. Jotkut toiset ovat hankkineet tämän hyvinvoinnin ja he ovat vain kakkua jakamassa. Korostan, että he eivät ole sairaita, lapsia, vanhuksia tai opiskelijoita, vaan työkykyisiä, jotka voisivat tuoda tänne aktiivipanoksensa."


Yksilölle ja perheelle lisää vastuuta
Mitä yksilön vastuu sitten pitäisi sisällään?


Nettiradio Mikaelin arkistosta: