Nettiradio Mikaeli
Toimintakertomus 2002

ESIPUHE

Vuosi 2002 oli Nettiradio Mikaelille norppien, projektirahoituksen päättymisen ja ensimmäisten televisiojuttujen vuosi. Nettiradio Mikaeli päätti projektirahoituskautensa kesäkuun lopussa 2002. Projektikaudella kudottiin verkkoja Itä-Suomessa ja laajemminkin, ylläpidettiin freelance-toimittajille hautomotoimintaa, puhallettiin henkeä alueellisiin mediapajoihin ja pidettiin huoli valtakunnallisesti kiinnostavan journalistisesti toimitetun verkkomediajuttupaketin syntymisestä joka viikko. Yhteistyökumppanina jatkoivat Yleisradion Multiradio (1.1.2003 alkaen Multifoorumi) ja innokkaiden verkkomediaihmisten muodostama itäsuomalainen verkosto. Uusia kumppanuuksia syntyi muun muassa Inariin ja Tampereelle.

Videotuotannoilla oli näyttävä rooli toimintavuoden ajan. Vuoden alusta saakka jatkettiin viikoittain yhden videojutun tuottamista sekä toteutettiin Mikkelin ammattikorkeakoulun IMT-keskuksen kanssa useita mediavirtaa webissä - lähetyksiä, joiden myötä katsojat pääsivät Internetin välityksellä seuraamaan luonnon tapahtumia, mm. norppakivellä, kalasääsken pesällä tai huuhkajan talvikodissa. Toki tarjolla oli myös useita perinteisiä asiapitoisia seminaarilähetyksiä. Keväällä syntyi myös ensimmäinen tunnin televisio-ohjelma - Nuori kulttuuri Kotkassa - Yle Teemalle.

Yhteistyösopimukset tärkeiden yhteistyökumppaneiden, kuten Yleisradion, Joensuun yliopiston Savonlinnan kampuksen ja Mikkelin ammattikorkeakoulun kanssa takasivat toiminnalle tukevan jalustan. Uusista sopimuskumppaneista Pohjois-Karjalan koulutuskuntayhtymä etsi sopivia yhteistyön muotoja Lieksassa ja Outokummussa. Helsingin kauppakorkeakoulun Pienyrityskeskus lähti mukaan rahoittamaan yhteistuotantoja. Uusia kiinnostavia kumppaneita yhteistuotantoihin löytyi vuoden mittaan myös Inarista ja Tampereelta.

Helmikuussa järjestetty mediaseminaari keräsi Mikkeliin noin 160 ihmistä. Nettiradio Mikaelin verkosto kokoontui vuoden mittaan myös vapaamuotoisissa tapaamisissa ja seminaareissa.

Verkkomedian rahoituspohjana oli puolet toimintavuodesta Uusmedian sisältöohjelman kehyksestä myönnetty ESR-rahoitus (2.2. osaamisen kehittäminen). Sen lisäksi Savonlinnan kampuksella käynnistyi oma Kääntäjän ja tulkin AV-viestintähanke, jonka yhtenä osa-alueena ovat verkkomediaan liittyvät koulutukset ja yhteistuotannot.

Toimitus jatkoi viikoittaisia juttupäivityksiä toimintavuoden ajan ilman taukoja. Uusia ääntä, kuvaa, tekstiä ja nettivideoita sisältäviä juttukokonaisuuksia siirtyi Nettiradio Mikaelin sivustoille 3-6 joka viikko. Jutut syntyivät ydintiimin, yhteistyökumppaneiden, toimitusharjoittelijoiden ja maaliskuun loppuun saakka myös palkkiopohjaisten avustajien voimin.

Toimintavuonna Nettiradio Mikaelin toiminta verkostoitumis- ja koulutushankkeena päättyi ja painopiste siirtyi valtakunnallisesti kiinnostavan verkkomedian tuottamiseen olemassa olevin resurssein. Yhteys Yle Multifoorumiin tiivistyi entisestään vuoden loppua kohden, kun tuotantoon tulivat viikoittaiset puolen tunnin puheohjelmat Multifoorumin nettiradioon.

Uusi vuosi tuo mukanaan tuttuja haasteita. Verkkomedian kehittäminen, alueellisten kumppaneiden sitouttaminen ja toiminnan vakiinnuttaminen ovat isoja haasteita Nettiradio Mikaelin valmistautuessa toukokuisiin 5-vuotissyntymäpäiviin.

Mikkelissä 24.1.2003

Päivi Kapiainen-Heiskanen

Kannen valokuvat: Päivi Kapiainen-Heiskanen

SISÄLLYSLUETTELO

ESIPUHE

1.         Taustatiedot
1.1.      Taustatietoa rahoituksesta
1.2.      Itäsuomalainen, opinnollinen verkkomediaverkostohanke (ESR)
1.2.1.   Itäsuomalainen verkostoituminen
1.2.2.   Sisällöntuotanto
1.2.3.   Sisällöntuottajien kouluttaminen ja managerointi
1.2.4.   Oppilaitosten viestinnän koulutusten kehittämisen tukeminen
1.2.5.   Viestinnän yliopistollisen koulutuksen kehittämisessä mukana olo
1.2.6.   Työelämätoimijoiden sekä järjestöjen viestinnän tarpeisiin vastaaminen

2.         Hallinto
2.1.      Itäsuomalainen verkosto
2.2.      Ohjausryhmä 2002
2.3.      Yhteistyösopimukset
2.3.1.   Joensuun yliopisto
2.3.2.   Mikkelin ammattikorkeakoulu
2.3.3.   Pohjois-Karjalan koulutuskuntayhtymä

3.         Toimitus
3.1.      Juttu- ja nettivideotuotanto
3.1.1.   Viikoittainen nettivideotuotanto sekä televisiotuotanto
3.1.2.   Mediavirtaa webissä -lähetykset
3.2.      Koulutukset
3.3.      Ydintoimitus
3.4.      Palkkiopohjaiset avustajasopimukset
3.5.      Yle Multiradio (nyk. Multifoorumi)
3.6.      Budjetti
3.7.      Markkinointi ja tiedotus
3.7.1.   Mediaseminaari
3.7.2.   FreePress-tiedotetietokantapalvelu
3.8.      Tutkimus
3.9.      Käyttäjät

4.         Toiminta-ajatus
4.1.      Lähetysvirrasta yksilölliseen palveluun
4.2.      Yhdensuuntaisesta vuorovaikutteiseen
4.3.      Äänimaailmasta myös kuvaa ja tekstiä hyödyntäväksi
4.4.      Aikaansidotusta ajankohdasta riippumattomaan
4.5.      Paikallisesta maailmanlaajuiseen
4.6.      Teknologiapainotteisesta tutkipalveluihin

5.         Ohjelmisto

6.         Yhteistyöhankkeet
6.1.      Joensuun yliopiston Savonlinnan OKL ja KVL
6.2.      Mikkelin ammattikorkeakoulu
6.2.1.   MAMK:n metsätalouden koulutusyksikkö (Nikkarila)
6.2.2.   MAMK:n kulttuurin ja nuorisotyön koulutusyksikkö
6.3.      Paltamon viestintälukio
6.4.      Pohjois-Karjalan koulutuskuntayhtymä
6.5.      SAK

7.         Kansainvälisyys

Tapahtumakalenteri
Freeseminaarin 8.2.2002 ohjelma
Avustajien ja harjoittelijoiden omia tarinoita
Liite: Kävijäseuranta


1. Taustatiedot

Nettiradio Mikaeli toimii puolet toimintavuodesta verkostoitumis- ja koulutushankkeena, joka toimitti itäsuomalaista, opinnollista, ei-kaupallista verkkomediaa oppilaitos- ja järjestötoimijoiden sekä yhteistyöverkoston kanssa (http://www.yle.fi/mikaeli/). Aihealueita ovat mm. opetus, tutkimus, yrittäjyys, työelämä, maaseudun kehittäminen, arvot ja kulttuuri.

Nettiradio Mikaelin ydintoimitus sijaitsee Mikkelissä Mikkelin kaupungin hallinnoiman Otavan Opiston keskustan koulutustilojen yhteydessä. Tiloissa sijaitsee monipuolinen digitaalisen äänen, kuvan ja videon editoinnin mahdollistava pienimuotoinen harjoitustoimitus, jossa toimitusharjoittelijat ja avustajat pääsevät työskentelemään osana osana ydintoimituksen arkea.

Laajemman kouluttautumisen mahdollistavat eteläsavolaiset mediapajat toimivat Savonlinnan yliopistokampuksella ja MAMK:n metsätalouden koulutusyksikössä Pieksämäen Nikkarilassa.

Lisäksi Nettiradio Mikaelilla on yhteistyöverkostoa neljässä itäsuomalaisessa maakunnassa niin, että toiminta tukee alueellista viestinnän koulutusta ja uusien koulutusmallien kehittämistä. Kunkin maakunnan toimijat ovat määritelleet omat tavoitteensa ja varmistavat rahoituspohjan mediapajojensa toiminnalle. Toimintavuonna päästiin käynnistämään konkreettinen yhteistyö myös tamperelaisten ja inarilaisten toimijoiden kanssa.

Yleisradion multiradio takasi toiminnalle edellytykset tarjoamalla valtakunnallisen jakelukanavan, teknistä tukea, koulutusta, verkostoitumista sekä lisäsi mukanaolollaan alueellista näkyvyyttä (http://www.yle.fi/multifoorumi/).

1.1. Taustatietoa rahoituspohjasta

Nettiradio Mikaeli käynnistyi Yleisradion opintoradiotoiminnan ja Etelä-Savon monimediaverkoston - ESMOn - yhteistyöhankkeena 26.5.1998. Alkuvaiheessa tavoitteena oli toimia eteläsavolaisten tietoyhteiskuntahankkeiden tiedotus- ja markkinointikanavana. Tuotannollisissa linjauksissa lähdettiin heti alusta alkaen tavoittelemaan alueellisesti toteutettuja, valtakunnallisesti kiinnostavia aihepiirejä. Hanke sai rahoitusta konseptin kehittämiseen ja verkkomedian toimittamiseen vuosina 1998-1999 Tavoite 6 -ohjelmasta (2.3. osaamista edistävän yhteistyön ja verkostoitumisen kehittäminen).

Joulukuun lopussa 1999 Nettiradio Mikaeli sai EAKR-rahoituksen, jonka varassa pystyttiin investoimaan riittävään tuotantolaitteistoon ja ohjelmistoihin sekä perustettua mediapaja Savonlinnan yliopistokampukselle. Samaan aikaan rahoituksen sai myös Mikkelin ammattikorkeakoulun metsätalouden koulutusyksikkö Nikkarila Pieksämäelle oman mediapajansa perustamiseen ja ns. Digimetsä-koulutusmallin luomiseen. Vuonna 2001 EAKR-rahoitusta riitti Savonlinnan yliopistokampuksen mediapajan vetäjän palkkaukseen syyskuun loppuun saakka.

Vuoden 2000 aikana esitettiin toiveita, että Nettiradio Mikaeli muuttuisi konseptin levittämishankkeeksi ja mukaan tulisivat muut itäsuomalaiset maakunnat. Idea ns. itäsuomalaisesta hankkeesta hyväksyttiin ISMO-työryhmän kokouksessa, jonka jälkeen verkostoitumishankkeen suunnittelu pääsi alkamaan. Tavoitteena oli yhteisen koulutus- ja tuotantomallin kehittäminen sekä viestinnän koulutusten suunnittelun ja toteutuksen tukeminen niin, että Itä-Suomeen viestinnän koulutustarjonta monipuolistuisi.

Maaliskuun lopussa 2000 jätettiin Tavoite 1 -ohjelmaan ESR-rahoitusanomus, ja siihen saatiin rahoituspäätös marraskuun lopussa. ESR-rahoitus takasi itäsuomalaisen verkostoitumistyön käynnistymisen. Samalla mukaan tulivat viikoittainen nettivideotuotanto ja suorat nettivideon lähetyskokeilut. Videotuotantojen myötä tekninen yhteistyö ja tiedottaminen muuttuivat tiiviiksi käytännön yhteistyöksi MAMK:n IMT-keskuksen kanssa.

Syksyllä 2001 jätetty jatkorahoitusanomus ei puolestaan koskaan edennyt maakunnan yhteistyöryhmän käsittelyyn, vaan hanketta hallinnoiva Mikkelin kaupunki veti sen takaisin toukokuussa 2002.

Rahoituskausi päättyi kesäkuun lopussa 2002, jolloin toiminta jatkui Ylen Multiradion ja Otavan Opiston yhteisellä rahoituksella. Alueellisia kumppanuuksia etsitään vuonna 2003.

1.2. Itäsuomalainen, opinnollinen verkkomediaverkostohanke (ESR)

Itäsuomalainen neljän maakunnan yhteinen verkostoitumis- ja koulutushanke sai rahoituspäätöksen 29.11.2000. "Neljän maakunnan opinnollinen ei-kaupallinen verkkomedia - Nettiradio Mikaeli" -hanke ajoittui rahoituspäätöksen mukaan ajalle 1.4.2000-30.12.2001 Itä-Suomen Tavoite 1 -ohjelmaan, toimenpidekokonaisuuteen 2.2., osaamispääoman kehittäminen. Hanke käynnistyi täysimittaisesti 1.12.2000 rahoituspäätöksen varmistuttua.

Nettiradio Mikaelin tavoitteena oli tuottaa viikoittain päivitettävään verkkomediaan (http://www.yle.fi/mikaeli/) 3-6 uutta ohjelmakokonaisuutta (ääntä, tekstiä, kuvia, nettivideota ja hypermedian ominaisuuksia hyödyntäen). Sisällöntuottajina toimivat itäsuomalaisessa verkkomediaverkostossa mukana olevissa oppilaitoksissa sijaitsevat mediatyöpajat neljän maakunnan alueella, avustajat, toimitusharjoittelijat sekä ydintiimi. Toiminta on osa oppilaitosten viestinnän koulutustarjontaa ja se tarjosi projektikaudella "learning-by-doing" -koulutusmuodon ja palkkiopohjaisia toimeksiantoja freelancetoimittajiksi ja sisällöntuottajiksi aikoville aikuisille tietotyöläisille.

Savonlinnassa ja Mikkelissä toimituksellisena infrastruktuurina hyödynnetään EAKR-projektilla luotua laite- ja ohjelmistokantaa. Teknisessä tuotekehitystyössä nojaudutaan Ylen opintoradion tuotekehitystyöhön sekä hyödynnetään synergioita MAMK:n IMT-keskuksen kanssa.

1.2.1. Itäsuomalainen verkostoituminen

Projekti koostui opinnollisen ei-kaupallisen verkkomedian tuottamisesta kiinnostuneiden itäsuomalaisten toimijoiden vapaamuotoisesta verkostosta, jossa kullakin oli oma vastuualueensa ja Nettiradio Mikaeli toi mukaan oman lisäarvonsa, portaalipalvelut, journalistisen portinvartijuuden, luodun brandin ja jakelukanavan. Itäsuomalainen verkosto rakentuu eteläsavolaisten toimijoiden kokemusten pohjalta ja kattaa kaikki neljä maakuntaa.

1.2.2. Sisällöntuotanto

Journalistinen verkkomedian sisällöntuotanto lisäsi omalta osaltaan itäsuomalaista näkyvyyttä tietoverkoissa. Verkkomedian toiminta-ajatuksena on käsitellä paikallisia aiheita valtakunnallisesti kiinnostavasti. Erityisen mielenkiinnon kohteena ovat Itä-Suomessa tehtävä soveltava tutkimus sekä verkko-oppimisympäristöihin tuotetut sisällöt.

Tekninen tuotekehitys- ja sovellustyö on toteutettu yhteistyössä Yleisradion kanssa niin, että Mikkelin ammattikorkeakoulun IMT-keskuksen synergioita on pyritty hyödyntämään mm. suorien videolähetysten toteuttamisessa.

1.2.3. Sisällöntuottajien kouluttaminen ja managerointi

Sisällöntuottajien koulutus ja managerointi edesauttoivat uuden ammattikunnan muodostumista ja paransivat koulutettujen ihmisten kilpailukykyä (ks. liitteenä olevat avustajien omat tarinat). Projektin luoman sateenvarjon alla kypsyi yrityspohjaista sisällöntuotantoa myös valtakunnallisille toimeksiantajille, kuten Ylelle ja aikakauslehdille. Avustajien omien palautteiden mukaan Nettiradio Mikaeli toimii heitä palvelevana freelancetoimittajahautomona.

1.2.4. Oppilaitosten viestinnän koulutusten kehittämisen tukeminen

Itä-Suomessa ei ole varsinaista journalistikoulutusta, vaikka lähivuosina eri mediat arvioivat tarvitsevansa alalle runsaasti uusia ihmisiä. Hanke tuki oppilaitosten viestintäkoulutusten kehittämistyötä mediapajaverkoston sekä luodun koulutusmallin avulla. Tässä kehitystyössä olivat mukana mm. Joensuun yliopiston Savonlinnan kampus, Mikkelin ammattikorkeakoulun metsätalouden koulutusyksikkö Pieksämäellä, Paltamon viestintälukio, Pohjois-Karjalan koulutuskuntayhtymä sekä Otavan Opisto.

1.2.5. Viestinnän yliopistollisen koulutuksen kehittämisessä mukana olo

Maakunnassa ei ole yliopistollista journalistikoulutusta, vaikka tarvetta sille onkin. Projekti pyrki osaltaan tuomaan yhteen toimijoita, joiden yhteistyönä uusia koulutusmalleja voisi syntyä. Yhteistyö Savonlinnan opettajankoulutuslaitoksen ja kansainvälisen viestinnän laitoksen kanssa sekä Tampereen yliopiston mediakasvatuksen opintokokonaisuuteen liittyivät tähän verkostoitumistyöhön.

1.2.6. Työelämätoimijoiden sekä järjestöjen viestinnän tarpeisiin vastaaminen

Hanke pyrki vastaamaan työelämätoimijoiden sekä järjestöjen viestinnällisiin koulutustarpeisiin sekä sisällöntuotantoon liittyviin kehitystarpeisiin. Yhteistyökumppaneina olivat mm. SAK ja TT sekä Joensuun yliopiston avoin yliopisto omien erillissuunnitelmiensa pohjalta.


2 HALLINTO

Nettiradio Mikaelia hallinnoi Mikkelin kaupunki osana Otavan Opiston hankkeita. Projektin toimintatason on mahdollisti tuki Ylen Multiradiolta. Nettiradio Mikaelin itäsuomalaisella verkostolla oli omat kokouskäytäntönsä, joka koostuivat kahdenvälisistä neuvotteluista 1-2 vuodessa sekä yhteisistä, vapaamuotoisista tapaamisesta ja seminaareista.

2.1. Itäsuomalainen verkkomediaverkosto

Vuonna 2002 verkkomediaverkostossa oli toimijoita kaikista neljästä itäsuomalaisesta maakunnasta. Yhteistyössä olivat mukana käytännön tasolla:

Kainuu:

Pohjois-Karjala:

Pohjois-Savo:

Etelä-Savo:

2.2. Ohjausryhmä 2002

Ohjausryhmässä toimi Etelä-Savon maakunnan edustajina Yleisradion ja Nettiradio Mikaelin yhteistyökumppaneita, kuten Joensuun yliopiston Savonlinnan opettajankoulutuslaitoksen sekä kansainvälisen viestinnän laitoksen edustaja ja Mikkelin ammattikorkeakoulun metsätalouden koulutusyksikkö, Nikkarilan (Pieksämäki) edustaja.

Erityistä painoa projektissa oli yhteistyöllä työelämätoimijoiden - järjestötasolla mm. SAK:n, MTK:n ja TT:n - kanssa, mikä näkyy myös ohjausryhmän koostumuksessa. Yleisradiota edusti ohjausryhmässä Multiradion nimeämä henkilö.

Ohjausryhmä valitsi keskuudestaan puheenjohtajan, varapuheenjohtajan ja sihteerin. Ryhmä voi halutessaan kutsua mukaan lisää jäseniä ja yhteistyökumppaneita. Ohjausryhmän kokouksissa oli mukana Yleisradion multiradiota koordinoiva henkilö samoin kuin Nettiradio Mikaelin toimituksen edustaja. Ohjausryhmä kokoontui kaksi kertaa vuonna 2002: maaliskuussa ja toukokuussa Mikkelissä. Toukokuun kokouksessa oli mukana myös itäsuomalaisen verkoston edustajia.

Ohjausryhmään kuuluivat:

Ohjausryhmän tehtäviksi päätettiin 15.2.2001 ohjausryhmän kokouksessa:

Ohjausryhmän sihteerinä toimii Otavan Opiston tehtävään nimeämä henkilö. Pöytäkirjat toimitettiin yhteistyöosapuolille mahdollisimman nopeasti postitse.

2.3. Yhteistyösopimukset

2.3.1. Joensuun yliopisto

Yhteistyösopimus Joensuun yliopiston kanssa allekirjoitettiin 24.2.2000 Savonlinnassa, ja se on voimassa toistaiseksi. Sopimuksen sisältönä oli sopia Ylen multiradion, Savonlinnan yliopistokampuksen sekä Nettiradio Mikaelin välisestä opinnollisen journalistisen aineiston tuottamisesta ja välittämisestä Internetin kautta eri kohderyhmille Suomessa ja ulkomailla. Sopimuksella määritellään mediapajan toimintaa osana Savonlinnan yliopistokampuksen viestinnän koulutuksia sekä verkkomedian kehittämistoimintaa.

Sopimuksen allekirjoittivat Joensuun yliopiston rehtori Perttu Vartiainen, radiojohtaja Tapio Siikala, Savonlinnan opettajankoulutuslaitoksen johtaja Jorma Enkenberg, Kansainvälisen viestinnän laitoksen johtaja Sonja Tirkkonen-Condit ja Otavan Opiston vararehtori Matti Laitsaari Nettiradio Mikaelin puolesta.

2.3.2. Mikkelin ammattikorkeakoulu

Yhteistyösopimus Mikkelin ammattikorkeakoulun kanssa allekirjoitettiin 15.3.2000, ja se on voimassa toistaiseksi. Sopimuksen sisältönä on sopia opinnollisen journalistisen aineiston tuottamisesta Nettiradio Mikaeliin ja sen välittämistä Internetin kautta eri kohderyhmille sekä koulutukseen liittyvästä yhteisestä kehitystyöstä.

Nettiradio Mikaeli sitoutuu julkistamaan Mikkelin ammattikorkeakoulun metsätalouden koulutusyksikössä Nikkarilassa Digimetsä-hankkeessa toimitetun aineiston, kun se täyttää sovitut sisällölliset ja journalistiset kriteerit. Allekirjoitustilaisuudessa olivat paikalla Pieksämäellä opintoradiotoiminnan päällikkö Jorma Pilke, Otavan Opiston va. rehtori Kaisa Lindström ja metsätalouden koulutusyksikön johtaja Jukka Mäntylä.

Joulukuussa 2001 Mikkelin ammattikorkeakoulun IMT-keskuksen johtaja Ilkka Liljander ja Otavan Opiston johtaja Hannu Linturi allekirjoittivat yhteistyöasiakirjan, jonka mukaan vuoteen 2003 mennessä toimijoiden väliset sisällöntuotantoon ja tekniseen toimintaympäristöön liittyvät synergiaedut hyödynnetään käytännön tasolla.

Toimintavuoden kevät käytiin rahoittajien kannustamina neuvotteluja Nettiradio Mikaelin siirtymisestä toimimaan osana IMT-keskuksen tiloja ja paikallista rahoituspohjaa. Keskusteluavaukset etenivät MAMK:n johtoon saakka, mutta eivät tuottaneet tuloksia.

Toimintavuoden aikana yhteistyö Mikkelin ammattikorkeakoulun IMT-keskuksen kanssa virisi niin, että yhdessä toteutettiin viisi suoraa videostriimauslähetystä. Seminaarilähetyksissä työnjakona oli, että Nettiradio Mikaeli ideoi lähetyksen, hankki kameramiehet sekä ohjauksen. Ylen multiradio mahdollisti Yleisradion serverin käytön näissä lähetyksissä, ja IMT-keskus antoi käyttöön StreamGenie-lähetysteknologian sekä sen käyttämiseen perehtyneet opiskelijaresurssit. Nettiradio Mikaeli huolehti tiedottamisesta, ja IMT-keskus tiedotti puolestaan MAMK:n sisäisen tiedotuksen kautta yhteistyölähetyksistä. Kokemukset yhteistyöstä olivat erittäin positiivisia.

Kaksi lähetyksistä tuli seminaareista: Nettiradio Mikaelin mediaseminaarista ja Itä-Suomen lääninhallituksen 5-vuotisjuhlaseminaarista. Kolme lähetyksistä tuli luonnosta, jolloin hyödynnettiin web-kameraa ja langatonta puhelinyhteyttä mm. norpan lekottelukiveltä, kalasääsken pesältä ja kesyn huuhkajan kotikuusesta.

Vuoden mittaan vakiintui myös käytäntö, että Nettiradio Mikaelissa vierailleet ihmiset ja opiskelijaryhmät tutustuivat samalla myös IMT-keskuksen toimintaan. Tällaisia vierailijoita olivat mm. Ylen eOppimisen kehityspäällikkö Anne Vähäpassi, Yle Teeman tuottaja Anni-Elina Karvonen ja helmikuisen mediaseminaarin alustajat. Opiskelijaryhmistä IMT-keskukseen kävivät tutustumassa huhtikuussa mm. Pohjois-Karjalan ammatillisen aikuiskeskuksen media-assistenttiopiskelijat Lieksasta.

Digimetsässä Pieksämäellä syntyi vuoden mittaan muutamia juttuja ja pieksämäkeläiset järjestivät syksyllä saunaillan omalla kampuksellaan.

2.3.3. Pohjois-Karjalan koulutuskuntayhtymä

Pohjois-Karjalan koulutuskuntayhtymän kanssa solmittiin joulukuussa 2001 yhteistyösopimus, joka on voimassa toistaiseksi. Sopimuksen sisältö noudatti Joensuun yliopiston ja Mikkelin ammattikorkeakoulun kanssa solmittujen sopimusten sisältöpainotuksia. Pohjois-Karjalan koulutuskuntayhtymässä sopimus ulottuu Outokummun oppimiskeskukseen ja Pohjois-Karjalan ammatillisen aikuiskoulutuskeskuksen Lieksan yksikköön.

Sopimuksen allekirjoittivat johtaja Ilkka Pirskanen ja suunnittelujohtaja Veli Mäkinen Pohjois-Karjalan koulutuskuntayhtymästä, varatoimitusjohtaja Seppo Härkönen Yleisradio Oy:stä sekä kaupunginjohtaja Jyrki Myllyvirta ja hallintojohtaja Tapio Hauvala Mikkelin kaupungista.

Toimintavuonna syntyivät ensimmäiset opiskelijajutut Lieksasta. Lisäksi Matti Markkanen ja Päivi Kapiainen kävivät kouluttamassa opiskelijoita maaliskuussa, ja opiskelijaryhmä vieraili Mikkelissä huhtikuussa.

Outokummun oppimiskeskuksessa osallistui koulutuksiin ja kokouksiin Jari Fagerlund.


3 TOIMITUS

Nettiradio Mikaeli jatkoi toimintavuonna verkkomedian tuottamista niin, että viikoittain tietoverkkoon päivitettiin 3-6 journalistisesti toimitettua ns. on demand -juttukokonaisuutta, joita voi selata, kuunnella ja katsella oman aikataulunsa mukaisesti arkistoa hyödyntäen. Juttuja tuottivat ydintiimin jäsenet, toimitusharjoittelijat, mediapajojen opiskelijat ja opettajat sekä palkkiopohjaiset avustajat. Nettiradio Mikaelin ydintoimitus sijaitsi Otavan Opiston keskustan yksikön yhteydessä Porrassalmenkatu 18:ssa. Toimituksessa työskenteli vuonna 2002 Mikkelissä useita kymmeniä henkilöitä; ydintiimin jäseniä, toimitusharjoittelijoita, media-assistentteja sekä muita työelämään tutustujia.

Savonlinnan yliopistokampuksen EAKR-rahoitteinen mediapaja sijaitsi Kansainvälisen viestinnän laitoksella, ja sen toiminnasta vastasi tuottaja-toimittaja Minna Surakka. Pajassa perehtyi verkkomedian tuottamiseen opettajankoulutuslaitoksen ja kansainvälisen viestinnän laitoksen opettajia, opiskelijoita ja henkilökuntaa.

Mikkelin ammattikorkeakoulun metsätalouden koulutusyksikkö hyödynsi Nettiradio Mikaelista saatavia synergisiä etuja, mm. jakelukanavaa, koulutusmallia soveltuvin osin sekä yhteistyöverkostoa sekä toimi Otavan Opiston kansainvälisessä Grassroots-hankkeessa mukana. Yhteyshenkilöinä toimintavuonna jatkoivat viestinnän opettaja Johanna Jalkanen sekä atk-tukihenkilö Vesa Tossavainen.

Ylen multiradiosta toimituksellisessa ja strategisessa suunnittelutyössä olivat ohjelmapäällikkö Jorma PIlke ja kuvaaja-ohjaaja Matti Markkanen TV2:sta. Yle osallistui myös tiimin teknisen tukihenkilöstön resurssointiin. Toimituspäällikkö Päivi Kapiainen-Heiskanen siirtyi Ylen määräaikaiseksi työntekijäksi elokuun alussa.

Loppuvuodesta digitaalisen äänenkäsittelyn harjoittelun aloitti kokenut äänitarkkailija Tuula Pylkkänen, jonka tehtävänä oli koostaa puolen tunnin radio-ohjelmia Multiradion nettiradiota varten. Tavoitteena on vuoden 2003 aikana tuottaa yksi pitkä radio-ohjelma viikossa.

3.1. Juttu- ja nettivideotuotanto

Nettiradio Mikaeli tuotti toimintavuonna viikoittain yhden laajan jutun, joka koostui n.2-6 haastattelusta. Aihepiireihin kuuluivat arvot, kulttuuri, maaseudun kehittäminen, opetus, tutkimus, työelämä ja yrittäjyys. Yrittäjyysteemaa pyrittiin tuomaan vuoden mittaan korostetusti esille. Samoin maakunnan kehittämiseen, kuten IMT-keskukseen, IT-yrittäjyyteen ja maaseutuyrittämiseen, liittyviä juttukokonaisuuksia tuotettiin runsaasti.

Luonto oli esillä erityisesti nettivideoissa ja suorissa nettivideolähetyksissä, joita tuotettiin kevyen kenttälaitteiston avulla kolmen viikon ajan norpan lekottelukiveltä, kalasääsken pesältä ja kesyn huuhkajan talvikuusesta.

Nettiradio Mikaelin teostietokannassa oli vuoden 2002 lopussa kaikkiaan 1200 itsenäistä verkkomediakokonaisuutta, jotka koostuivat 1-7 erillisistä sivusta, äänistä, kuvista, linkityksistä ja vuorovaikutteisista palveluista. Kuvatietokannassa oli vuoden lopulla 5200 valokuvaa. Lisäksi Nettiradio Mikaelin kehittämät nettipäiväkirja, netti- ja nettinovellisivustot olivat käytössä toimintavuonna.

3.1.1. Viikoittainen nettivideotuotanto sekä televisiotuotanto

Viikoittain syntyi 3-13 minuutin pituinen nettivideo Matti Markkasen ohjauksessa. Nettivideoita tuotettiin tiimissä, jossa kuvaajina olivat alkuvuoteen 2002 saakka Jaakko Oranen ja Jouko Teräs. Toimittajan kuvaamista nettivideoista saatiin myös kokemuksia, kun Päivi Kapiainen-Heiskanen kuvasi Brysselin ja Berliinin matkoilla haastattelujen teon lomassa nettivideoita.

Matti Markkasella oli lisäksi useita erillishankkeita, joista syntyi nettivideoiden lisäksi muita versioita, mm. mikkeliläisorkesterin Egyptin matkalta ja Vienan Karjalan runokyliin tehdyiltä matkoilta.

Ensimmäinen tiimin tuottama pitkä televisio-ohjelma syntyi, kun Matti Markkanen ja Päivi Kapiainen-Heiskanen toimittivat tunnin mittaisen kulttuuriohjelman - Nuori kulttuuri Kotkassa - Yle Teemalle ja uusittavaksi TV2:ssa. Mukana tuotannossa oli Ylen ulkotuotantoryhmä.

Sadas nettivideo valmistui huhtikuussa 2002. Tapahtuman kunniaksi järjestettiin lehdistötilaisuus.

3.1.2. Mediavirtaa webissä -lähetykset

Nettiradio Mikaeli oli mukana ideoimassa ja toteuttamassa viittä mediavirtaa webissä -lähetystä yhdessä Mikkelin ammattikorkeakoulun IMT-keskuksen kanssa. Reaaliaikaisia videokuvan siirtoja Internetiin toteutettiin helmikuussa Nettiradio Mikaelin järjestämästä mediaseminaarista MAMK:n auditoriosta ja Itä-Suomen lääninhallituksen 5-vuotisjuhlaseminaarista MAMK:n KNY:stä.

Lisäksi toteutettiin kolme luontoaiheista suoraa lähetysjaksoa, joiden aikana kuvaa lähetettiin luonnosta kahden tunnin ajan päivässä noin viikon ajan. Lähetyksistä eniten julkisuutta tai norppakiveltä tehty ensimmäinen lähetysjakso toukokuussa. Kalasääksen pesän lentoharjoituksia pääsi seuraamaan Internetissä elokuun alussa ja marraskuussa kuvaa lähetettiin luontokuvaaja Juha Taskisen pihapiirissä hoidossa olevan kesyn huuhkajan talvisesta elosta.

Lähetystekniikkaa saatiin Mikkelin ammattikorkeakoulun IMT-keskukselta samoin kuin teknistä henkilökuntaa. Lähetysten journalistinen osaaminen, kuvaus ja ohjaus olivat Nettiradio Mikaelin videotiimin harteilla. Yleisradio ja MAMK antoivat käyttöön oman serverinsä jakelukanavaksi. Lähetyksiä seurasi Nettiradio Mikaelin sivustojen kautta arviolta 300-500 henkilöä kerrallaan.

Mediavirtalähetykset kiinnostivat tiedotusvälineitä. Lähetyksistä tekivät juttuja mm. Ylen televisiouutiset, Kotimaa.nyt-ohjelma, Savon Sanomat, Länsi-Savo ja monet muut maakuntalehdet. Lisäksi lähetyksistä kerrottiin useissa www-palveluissa, kuten WWF:n ja Ylen ympäristöportaalin sivuilla.

3.2. Koulutukset

Koulutustoimintaa ajettiin alas alkuvuoden 2002 aikana projektikauden loppuessa.

Avustajille järjestettiin tapaaminen helmikuussa. Kaikille avoimia koulutustilaisuuksia olivat mm. helmikuussa järjestetty mediaseminaari sekä lokakuussa Savonlinnassa Kansainvälisen viestinnän laitoksen järjestämä Tekijänoikeusseminaari. Myös lääninhallituksen syyskuussa järjestämään viestintäaiheiseen juhlaseminaariin osallistui avustajakunnan jäseniä.

Muihin koulutustapahtumiin kuuluivat mm. Lieksassa järjestetty ohjelmien toimittamiseen liittynyt koulutus media-assistenteille ja Tampereen yliopistossa Päivi Kapiaisen pitämä luento Nettiradio Mikaelin journalistisesta tuotannosta.

3.3. Ydintoimitus

Ydintoimituksella tarkoitetaan Mikkelissä sijaitsevaa verkkomediatoimitusta, joka koordinoi journalistista tuotantoa ja verkostomaista toimintaa. Toimituksessa keskityttiin toimintavuonna ylläpitämään journalistisen tuotannon taso projektirahoituksen ja sitä kautta avustajabudjetin hiipuessa. Nettiradio Mikaelin järjestyksessä toisena toimitussihteeri-kouluttajana toimi Tiina Toivakka ja häntä sijaisti kesällä kolmen kuukauden ajan Nina Kurki.

Nettiradio Mikaelin Mikkelin ja Savonlinnan mediapajoissa työskentelivät toimintavuonna:

ESR-hankkeessa kertyi puolen vuoden projektikaudella 2241 työpäivää. Tyypillistä hankkeen työsuhteille on ollut se, että työsuhteita on ollut vähän, ja rahoituspohjasta johtuen ne ovat osa-aikaisia sekä määräaikaisia. Toimitusharjoittelijat ovat lisäksi olleet palkattomassa harjoittelussa.

Juttuja tuottivat ydintiimin ja avustajien lisäksi eri mediapajat niin, että esimerkiksi Savonlinnassa syntyi 22, Lieksassa 4 ja Pieksämäellä 3 uutta nettiradiojuttua omien ohjaajien ja NRM:n ydintiimin ohjaamina. Tampereella paikallisen yhteistyökumppanin rahoittamana syntyi kaksi laajaa avustajajuttua ja Inarissa ideoituja juttuja tuotettiin 4. Syntyneet jutut löytyvät kätevästi NRM:n kotisivulta yläpalkista klikkaamalla kyseisen paikkakunnan nimeä.

3.4. Palkkiopohjaiset avustajasopimukset

Nettiradio Mikaelin avustaja on yleensä kirjoittamisesta ja/tai kuvaamisesta nauttiva tietotyöläinen, jolla ei lähtötilanteessa ole ollut liiemmin kokemusta ammattimaisesta toimitustyöstä eikä vakinaista työsuhdetta alalla. Nettiradio Mikaeli tarjoaa avustajakunnalle learning-by-doing-koulutusta, jonka lisäksi järjestetään myös yhteisiä koulutuksia. Alkuun päästään ns. nettiradiojutun tekemisen teemakoulutuksissa, joissa perehdytään juttujen tekemiseen: taustatyö, aineiston keruu, haastattelut ja kuvaus, käsikirjoittaminen ja koostaminen.

Nettiradio Mikaelin käsitys avustajakunnan koulutuksesta perustuu räätälöityihin työpajoihin ja henkilökohtaiseen, tarvittaessa päivittäiseen, ohjaukseen. Ohjausta on saatavilla ideoinnista ja tietojen keräyksestä alkaen aina tekniseen toteutukseen. Toimitus pyrkii myös antamaan tekijöille juttukohtaista palautetta.

Koulutusjaksojen ja mediapajoissa oppimisen jälkeen avustajat voivat tarjota omia aiheitaan ja tuottaa juttuja itsenäisesti sekä osaamisen karttuessa myös hankkia itselleen ostajakuntaa muista joukkotiedotusvälineistä. Juttuja ostetaan kustannussopimuspohjaisesti ja vain tilauksesta. Avustajat laskuttavat juttunsa Nettiradio Mikaelilta. Toimitussihteeri määrittelee jutun editoinnin jälkeen sen toteutuneen laajuuden ja vahvistaa palkkion suuruuden.

Avustajille järjestettiin alkutalvesta yksi yhteinen tapaaminen sekä useita koulutustilaisuuksia, kuten seminaareja.

Kun projekti aloitti 1998, yksikään avustajista ei toiminut yrittäjämäisesti. Vuoden 2001 aikana monet siirtyivät vakituisiin työtehtäviin, ja uusista avustajista monet löysivät yrittäjämäisen toimintatavan. Projektin kokemuksen mukaan kuluu vähintään noin kaksi vuotta ensimmäisten freelance-juttujen tekemisestä ennen kuin kypsyyttä riittää yrittäjämäiseen toimintaan.

Nettiradio Mikaeli oli merkittävä alueellinen sisällöntuotannon ostaja. Projektikaudella eli kesäkuun 2002 loppuun mennessä palkkiopohjaisia juttuja ostettiin kustannussopimusten perusteella seuraavilta avustajilta ja heidän yhtiöiltään:

Avustajien kirjoittamia tarinoita omasta taustastaan ja journalistisesta työprosessistaan Nettiradio Mikaelissa liitteenä. Tarinat ovat osa tutkimusaineistoksi kerättyä materiaalia. (s. 27-47).

3.5. YLE Multiradio

Yhteistyösopimusta Yleisradion kanssa jatkettiin keväällä 2001. Yleisradio on mukana nettiradiotoiminnassa saadakseen kokemuksia alueellisesta multiradiotoiminnasta. Samalla YLE pyrkii löytämään toimintamalleja uuteen DAB-radioverkkoon, digitaalisen television vuorovaikutteisiin palveluihin ja verkkomediaan.

Toisaalta Yle tukee kansalaisten elinikäistä opiskelua multiradion avulla. Ylen Multiradio (1.1.2003 alkaen Multifoorumi) vastaa olemassa olevien alueellisten multiradioiden koordinaatiosta, tuotekehityksestä ja jakelutekniikkaan liittyvistä asioista. Kunkin toiminnassa olevan multiradion ohjelmistorakenteen painotukset päätetään alueellisesti ja ohjelmistosuunnittelusta vastaavat eri yhteisöjen edustajista koostuvat toimitusneuvostot. Nettiradio Mikaelin osalta toimitusneuvosto muuttui vuoden 2001 alussa ohjausryhmäksi, joka jatkoi toimintaansa projektikauden eli kesäkuun 2002 loppuun saakka.

YLE Multiradion yhteistyöverkostoon kuuluivat mm. Radio Kantti Kuopiossa, Radio Aurora Turussa, Radio Masto Lahdessa sekä Nettiradio Mikaeli, joka ensimmäisenä lähti hyödyntämään Internetiä jakelukanavanaan. Radio Kirjo syntyi vuonna 2000 Kuopioon seniorikansalaisten tarpeisiin jakelukanavinaan Radio Kantin taajuus ja omat Internet-sivustot.

Vuosi 2002 oli suorien mediavirtaa webbissä -kokeilujen vuosi, jolloin syntyi myös ensimmäinen pitkä televisio-ohjelma Yle Teemalle.

YLEn Multiradiosta Nettiradio Mikaelin kehittämistyössä olivat tiiviisti mukana:

YLEn kuvaaja-leikkaaja Matti Markkanen (TV2:sta) vastasi vuoden 2002 aikana liikkuvan kuvan kokeiluista sekä toimi digitaalisen videotuotannon koordinaattorina. Hän myös vastasi yhteistyösuhteista Mikkelin ammattikorkeakoulun IMT-keskukseen ja YLEn tekniikkaan.

Yhteistyö YLE Teeman kanssa haki muotoaan. Projektisuunnittelija Anni-Elina Karvonen ja eOppimisen kehityspäällikkö Anne Vähäpassi kävivät Mikkelissä tutustumassa toimintaan.

3.6. Budjetti

Nettiradio Mikaelin rahoitus koostui alkuvuonna 2002 projektirahoituksesta. Kaikkiaan käytettävissä oli 2000 loppuvuodesta kesäkuuhun 2002 kaikkiaan 298 604 euroa Euroopan sosiaalirahastolta. Projektin kokonaisbudjetti oli 770 281 euroa yksityisen rahoituksen, tulojen ja kuntarahoituksen ym. yhteistuotantopanosten myötä.

Yhteistuotantoihin lähti mukaan joitakin yhteistyökumppaneita. Helsingin kauppakorkeakoulun Pienyrityskeskus tuotti muutamia yrittäjyysaiheisia juttukokonaisuuksia tilaamalla juttuja yhdeltä yrittäjäpohjalta toimineelta avustajalta.

SAK:n Etelä-Savon aluepalvelukeskus tuki yhtä avustajaa tuottamalla yhden laajan juttukokonaisuuden kuukaudessa ja SAK:n Pirkanmaan aluepalvelukeskus tuotti muutaman työelämäaiheisen juttukokonaisuuden vuoden aikana.

3.7. Markkinointi ja tiedotus

Nettiradio Mikaelin tunnettavuus valtakunnallisesti lisääntyi toimintavuoden aikana. Hanke järjesti tapaamisia, mediaseminaarin, kutoi verkkoja sekä osallistui markkinointitapahtumiin. Tarkemmin toimintavuoden tapahtumista tapahtumakalenterissa, joka löytyy toimintakertomuksen liitteistä.

Media noteerasi erityisesti suorat videolähetykset seminaareista ja luonnosta. Tärkeimmistä tapahtumista tehtiin tiedotteita STT:lle ja lähetettiin suoraan eri medioihin joko telefaksilla tai sähköpostitse. Tiedotustilaisuuksia järjestettiin 100. nettivideon valmistuessa. Mediaseminaari veti paikalle noin 160 osallistujaa, jotka edustivat merkittävää joukkoa itä- ja eteläsuomalaisia tiedottajia ja toimittajia sekä alan opiskelijoita ja opettajia. Myös avoimet ovet järjestettiin kaksi kertaa vuodessa Mikkelissä.

Huhtikuussa 2001 käyttöön otetussa FreePress-tiedotetietokantapalvelussa oli mukana 77 tiedottajaa ja liki 119 toimittajaa. Palvelun kautta tiedotettiin mm. mediaseminaarista, Bongaa norppa -videolähetyksestä, kalasääsken pesän lentoharjoitukset -videolähetyksestä, Olli-Pekka Heinosen alustuksen lähettämisestä Itä-Suomen lääninhallituksen juhlaseminaarista suorana videolähetyksenä ja kesyn huuhkajan talvieloa -videolähetyksestä.

Huhtikuussa osallistuttiin myös etäopetuksen ykköstapahtumaan, ITK-messuille Hämeenlinnaan tekemällä juttuja ja marraskuussa Päivi Kapiainen kävi Online Educa Berlin -messuilla tekemässä juttuja etäopetuksen uusista tuulista.

Tuotettuja juttuja linkittivät avautumaan omiin kehyksiinsä Ylen Multiradion lisäksi mm. Yle Teeman Opinportti sekä terveys- ja ympäristöportaalit (http://www.yle.fi/terveys/ ja http://www.yle.fi/ymparisto/). Linkitysmahdollisuudesta sovittiin myös Sitran Kärkiverkoston kanssa (http://karkiverkosto.sitra.fi/). Luonnosta lähetetyt suorat videolähetykset saivat tilaa WWF:n www-palvelussa.

Maakuntalehti Länsi-Savo ryhtyi julkaisemaan Nettiradio Mikaelin viikoittaisten juttutuotantojen ohjelmatietoja sivuillaan lokakuussa 2001 ja Etelä-Savon Radiolle ryhdyttiin toimittamaan viikoittaista yhden jutun äänipuffia marraskuusta 2002 alkaen.

Nettiradio Mikaeli toimitti viikkotiedotetta, jonka tilanneet saivat sähköpostiinsa tiedot uusista jutuista ja muista tapahtumista. Viikkotiedotteen tilaajia oli toimintavuonna yli 300. Hankkeen tuottamat toimintasuunnitelmat, toimintakertomukset ym. materiaalit ovat saatavilla sähköisessä muodossa kotisivuilla.

Hanke ei uudistanut toimintavuonna painettuja markkinointimateriaalejaan, mutta toimitti uuden huuhkaja-aiheisen postikortin loppuvuodesta 2002. YLEn Multiradion rahoittamana saatiin käyttöön kangasniemeläisyrittäjän tekemiä kynttilöitä, joita jaettiin yhteistyökumppaneille joululahjoiksi.

3.7.1. Mediaseminaari

Helmikuussa järjestettiin Mikkelissä laaja Mediaseminaari, joka kokosi liki 160 osallistujaa etupäässä Etelä-Savosta ja Helsingistä. Seminaarissa alustivat muun muassa Yle Teeman ohjelmapäällikkö Leena Pasanen, päätoimittaja Kaisa Peutere Pirkasta, kehityspäällikkö Roope Pajasmaa mainio.net-portaalista ja Susamuru Oy:n toimitusjohtaja Kari Voutila Kuopiosta. Lisäksi puheenvuoron esittivät useat järjestöjen edustajat, eteläsavolaiset freelance-toimittajat ja mediayrittäjät. Seminaarin puheenjohtajana toimi Journalisti-lehden toimittaja Pekka Vehviläinen.

Seminaaria kuuntelemassa oli alueen tiedottajia, toimittajia, alan opettajia sekä opiskelijoita. Seminaariohjelma löytyy toimintakertomuksen liitteenä.

Osallistujapalautteessa toivottiin seminaareja järjestettävän jatkossakin. Syyskuussa 2002 ideoitiin seuraava mediaseminaari, joka toteutetaan helmikuussa 2003 Mikkelin sanomalehtimiesyhdistys ry:n johdolla. Vuoden 2002 seminaariohjelma liitteenä (s.24).

3.7.2. FreePress-tiedotetietokantapalvelu

Hanke ideoi huhtikuussa 2001 FreePress-tiedotetietokantapalvelun, joka nopeuttaa tiedotteiden kulkua monesti kotonaan työtä tekeville toimittajille ja freelancetoimittajille. Alkuun mukaan oletettiin lähtevän hankkeen avustajakunnan.

Palvelu julkistettiin 18.4.2001, ja hyvin nopeassa aikataulussa sen käyttäjiksi rekisteröityi yli 60 ammattimaista tiedottajaa pääosin Etelä-Savosta. Tiedotteilta on edellytetty, että niiden sisällön pitäisi kiinnostaa valtakunnallista mediaa.

Toimittajia palveluun ilmoittautui mukaan liki 100 eri puolilta maata. Mukana olevat toimittajat edustavat hyvin erilaisia tiedotusvälineitä: sanomalehtiä, aikakauslehtiä, verkkomediaa, radioita ja TV-yhtiöitä.

Palvelu oli toimintavuoden ajan maksuton.

3.8. Tutkimus

Toimintavuoden aikana pyrittiin virittelemään myös tutkimusta. Savonlinnan opettajankoulutuslaitoksen koordinoima kansainvälinen Tepid-hanke hyödynsi Nettiradio Mikaelin kokemuksia osana tutkimusaineistoaan. Myös Otavan Opiston johtaja Hannu Linturi ja opetusministeriön neuvotteleva virkamies Juha Mäntyvaara valmistelevat väitöskirjojaan, joissa aineistoina hyödynnetään myös Nettiradio Mikaelin kokemuksia.

Toimituspäällikkö Päivi Kapiainen käynnisti syksyllä 2002 oman pro gradu -työnsä, jossa pohdiskellaan Nettiradio Mikaelin journalistista työprosessia toimittajan näkökulmasta. Lisäksi valmistui MAMK:n kulttuurin ja nuorisotyön koulutusyksikön opiskelija Susanna Pajalan opinnäytetyö, jossa hän kartoittaa Nettiradio Mikaelin jutun tekemistä oman työprosessinsa kautta.

3.9. Käyttäjät

Nettiradio Mikaelin kävijäseurantaa tehtiin Ylen käyttöön ottaman Red Sheriff -järjestelmän avulla.

Mittausjärjestelmän mukaan kävijämäärä on yli kaksinkertaistunut edellisvuoteen mennessä ja toukokuussa rikottiin 20 000 yksittäisen kävijän raja. Sivulatausten määrä oli syyskuussa peräti liki 73 000. Kävijätilastojen yhteenvedot liitteenä (ks. liite 1).

Videostriimauslähetysten seuraajia oli useita satoja. Kerrallaan suorat videolähetykset vetivät noin 300-500. Kyse on siis vielä varsin marginaalisesta ilmiöstä, jonka mahdollisuudet ovat kuitenkin edelläkävijöille kiehtovia hyödyntää.

Nettiradio Mikaeli teki myös pienimuotoista kuuntelijatutkimusta Internetissä. Tutkimustulosten mukaan kävijöiden tyytyväisyys säilyi ennallaan. Nettiradio Mikaelin käyttäjät toivovat löytävänsä sivuiltamme ajankohtaista ja myös paikallista tietoa. Kokonaisuutena sisältötarjontaan ollaan tyytyväisiä, ja ulkoasun uudistuksen myötä sivuilta on aikaisempaa helpompi etsiä tietoa.

Postituslistalle liittyneiden 300 henkilön kotipaikkaa selvitettiin 11.10.2002 tilanteen pohjalta. Kaikkiaan 90 liittyneistä oli Mikkelistä, 29 Helsingistä, 27 Savonlinnasta, 11 Joensuusta, 5-6 Pieksämäeltä, Kuopiosta, Tampereelta tai Mäntyharjulta. Yksittäisiä ilmoittautuneita oli eri puolilta maata sekä mm. Berliinistä ja Roomasta. Tämä pienimuotoinen otos tukisi käsitystä, että Nettiradio Mikaelin tarjonnan innokkaimmat seuraajat löytyisivät Itä-Suomesta. Toisaalta käyttäjätutkimuksiin osallistuneista alle puolet ilmoittaa olevansa kotoisin Itä-Suomesta. Ehkäpä tulosten perusteella voisi kuitenkin arvioida, että verkkomediajuttumme kiinnostavat valtakunnallisesti, vaikka tuotannossa onkin vahva itäsuomalainen pakkausleima.


4 TOIMINTA-AJATUS

Nettiradio Mikaeli toimii itäsuomalaisena, ei-kaupallisena, opinnollisena verkkomediaverkostona, joka tuottaa monipuolista, journalistista työelämään liittyvää aineistoa erilaisiin oppimistilanteisiin. Nettiradio Mikaelin jutuissa on mukana ääntä, kuvaa, tekstiä sekä nettivideoita. Kokeilun kohteena on suorien videolähetysten lisäarvo Internetissä.

Nettiradio Mikaelin verkkomediatuotannon suunnittelussa otetaan huomioon seuraavat seikat:

Nettiradio Mikaelin kaltainen verkkomedia tuo mukanaan uudenlaisen määrittelyn radiolle:

4.1. Broadcasting - on demand
(yhtenäisestä lähetysvirrasta yksilölliseen palveluun)

Nykykuuntelijat ja verkon käyttäjät vaativat yksilöllistä palvelua. Radion on oltava mielenkiintoinen, joustava, utelias, laadukas ja helposti saatavilla. Verkkomedia pystyy palvelemaan erilaisista asioista kiinnostuneita kuuntelijoita samanaikaisesti. Verkkomedia myös takaa juttujen saatavuuden ajasta ja paikasta riippumatta. Lisäksi jutut on kätevää arkistoida myöhempiä käyttötarkoituksia varten.

Esimerkiksi Nettiradio Mikaelissa maaseudun kehittämisestä kiinnostuneet voivat tutkailla kyläprojekteista kertovia roolimallijuttuja samaan aikaan kun yrittäjyydestä kiinnostunut ihminen osallistuu etätyökyselyyn, koululainen kuuntelee ihmeissään työelämässä mukana olevien aikuisten tarinoita, ikäihminen surffailee kuunnellen kiinnostavia sotajuttuja ja työtön miettii osuuskuntaan liittymistä tutkaillessaan aiheesta kertovaa juttukokonaisuutta ja linkityksiä.

"Puhtaita" nettiradioita, jotka lähettävät ohjelmavirtaa, on maailmassa tuhansia ja ne ovat hyvinkin tarkkaan profiloituneita palvelemaan kapeita kohderyhmiä, esimerkiksi erikoisalan musiikkia kuuntelevia ihmisiä. Toisaalta monet mediat tuottavat rinnallaan verkkomedioita. Nettiradio Mikaeli on ns. puhdas verkkomedia, jonka tuotantoja ei kuulla sellaisenaan analogisilla kanavilla. Juttuaineistoja on versioitu lähetysvirtaradioihin erillispalkkioiden pohjalta.

Nettiradio Mikaelin kävijät ovat alusta saakka voineet valita, mitä äänitiedostoja he kuuntelevat ja milloin osana muuta päiväohjelmaansa Internet-verkon kautta. Kuuntelijalle Nettiradio Mikaeli on henkilökohtainen, aikaa säästävä ja edullinen joukkotiedotusväline, jonka käyttö ei ole paikkaan sidottua.

Vuoden 2002 loppupuolella ryhdyttiin tuottamaan ns. pitkiä, puolen tunnin radio-ohjelmia Ylen Multifoorumin nettiradion jakeluun. Kyse on käytännössä juttujen versioinnista eli aiheista löytyy perinteinen verkkomediaversio ja raakamateriaalista on lisäksi toimitettu pitkä, perinteinen radiojuttu.

4.2. One way - both ways
(yhdensuuntaisesta vuorovaikutteiseen)

Vuorovaikutteisuus eli katsojien ja kuuntelijoiden ottaminen mukaan lähetyksiin on lisääntynyt viime vuosikymmeninä. Nettiradio Mikaelissa vuorovaikutteisuus hyödyntää tietoverkkojen ominaisuuksia; gallupit, keskustelupalstat, sähköpostipalautteet sekä mahdollisuus osallistua juttujen tekemiseen ovat arkipäivää. Ohjelmistomme tavoitteena on myös palvella erityisesti aikuisten opinnollisia tarpeita.

Vuorovaikutteisuutta ja yhteistoiminnallista oppimista ovat myös tiiviit työpajat, joissa journalistiseen työprosessiin tutustutaan oman ja yhdessä tekemisen kautta. Esim. KYP-projektin väki työsti omia kotisivujaan tekemällä toimituksellisia juttuja yhdessä toimituksen kanssa tiiviissä viikonloppupajassa. Savonlinnan OKL:n opiskelijat ja opettajat ovat tuottaneet juttuja opettajuuden muutoksesta sekä laitoksella meneillään olevasta tutkimus- ja tuotekehitystyöstä niin, että aineistoja voidaan hyödyntää myös pedagogisiin tarkoituksiin. Otavan Opiston tiedotus- ja viestintälinjan opiskelijat ovat päässeet kokeilemaan siipiään ja testaamaan, kantaisivatko ideat freelancetoimittajana.

Vuonna 2001 vuorovaikutteisia palveluja kehitettiin lisää, kun nettipäiväkirja ja nettinovellit saivat omat sivustonsa. Nettipäiväkirja sai uuden kirjoittajan syksyllä 2002, kun mikkeliläisabi Liisa Ahonen ryhtyi pitämään kirjaa opintojen ja kansalaisjärjestöissä toimimisen yhdistämisestä.

4.3. One media - three medias
(äänimaisemasta myös kuvaa ja tekstiä hyödyntäväksi mediaksi)

Viestintäguru Marshall McLuhan on kuvannut radiota kuumaksi ja televisiota kylmäksi välineeksi. Hänen mukaansa radio ei passivoi, vaan radion äänielementit edesauttavat kielen kehittymistä. Kieli taas aikoinaan erotti ihmiset eläimistä, joten radiolla on katsottu olevan oma merkityksensä myös ihmiskunnan kehittymiselle.

Perinteistä radiolähetystä kutsutaan sen jakelutekniikan mukaisesti analogiseksi. Nettiradio Mikaeli on seuraavan sukupolven edustaja eli ns. digitaalinen, Internetissä toimiva verkkomeida, jossa voi kuunnella äänitiedostoja, lukea tekstejä sekä katsella kuvia tai videoita Internetin välityksellä.

Tulevaisuuden visioissa puhutaan median konvergenssista eli siitä, kuinka erilaiset välineet ovat sulautumassa toisiinsa: radio ja televisio lähenevät toisiaan, ehkä sulautuvatkin ajan myötä. Internet ja televisio ovat jo nyt käyttäjän kannalta varsin liki toisiaan. Langattomuus tuo omat lisämausteensa myös radiotoimintaan digitaalisen radion vastaanotinten kehittyessä ja halventuessa vauhdilla.

Nettiradio Mikaeli seuraa mielenkiinnolla, mitä uusia kehitysnäkymiä Mikkelin ammattikorkeakoulun IMT-keskuksen teknologia tuo mukanaan journalistiselle tuotannolle nyt kun Nettiradio Mikaelin yhteistyökumppanina on digitaalisesta televisiotoiminnasta vastaava Yle Teema -kanava.

4.4. Time dependent - timeless
(aikaansidotusta ajankohdasta riippumattomaan)

Radion kuuntelijat ovat tottuneet siihen, että tietyllä kellonlyömällä kannattaa avata vastaanotin, mikäli haluaa kuunnella maakuntaradion uutisia tai lauantain toivottuja. Radion ohjelmatiedot kuuluvat sanomalehtien vakioaineistoon. Toisaalta esimerkiksi Helsingin Sanomat noteeraa jo nettiradioita ja verkkomedioita omilla tv- ja radiosivustoillaan.

Nettiradio Mikaeli ei kompastele lähetysaikataulujen kanssa. Internetin kautta ohjelmia voi hyödyntää haluamanaan aikana, kunhan käytössä on tietokone, jossa on äänikortti sekä kaiuttimet (kuulokkeet) ja kuuntelun edellyttämä ohjelma, esim. RealPlayer. Lisäksi NRM:n kautta käytettävissä on koko Internet-verkko, jonka kautta löytyvä tienviitat myös tavoitteellisen opiskelun maailmaan. Kohtaamiset aikuisryhmien kanssa ovat vahvistaneet, ettei aikuisväestöllä vielä ole käytössään riittäviä laitteita tai taitoja etsiä Internetistä haluamiaan palveluja.

Toimintavuonna kokeiltiin myös lähetysaikaan sidottuja tuotantoja, kun keväisestä norppaseminaarista ja syksyisestä energiaseminaarista lähetettiin Internetiin suorana usean tunnin mediavirtaa webissä -lähetys yhteistyössä Mikkelin ammattikorkeakoulun IMT-keskuksen kanssa.

4.5. Local - global
(paikallisuudesta maailmanlaajuiseen)

Digitaalinen verkkomedia eroaa alueellisesta ja kansallisesta radiotoiminnasta mm. siinä, että aineistoja on mahdollista lukea, kuunnella ja katsella maailmanlaajuisesti tietoverkkoja hyödyntäen. Nettiradio Mikaelin juuret ovat tiukasti itäsuomalaisessa mäntykankaassa, mutta ohjelmistokokonaisuudet rakennetaan niin, että jutut kiinnostaisivat myös valtakunnallisesti ja palvelisivat omalta osaltaan myös ulkosuomalaisia.

Internet ja sitä kautta myös Nettiradio Mikaeli tuo valtaisat mahdollisuudet vähemmistökieliin kuuluville ihmisille näkyä, kuulua ja kehittää kulttuuriaan. Esimerkiksi Ruotsinsuomalaisten keskusliitolla on intressi kouluttaa järjestötoimijoitaan tuottamaan Nettiradio Mikaelin formaatin mukaisia juttuja antaa ihmisille mahdollisuuden tehdä haluamiaan kokonaisuuksia. Myös suomenruotsalaisella kansanopistokentällä on ajoittain herännyt toiveita yhteistyöstä ja versioinneista.

Nettiradio Mikaeli pyrkii palvelemaan myös muita kuin suomenkielisiä kävijöitä tarjoamalla sivuilla esittelyjuttuja ja taustatietoja englanniksi.

4.6. Front end - back office
(teknologiapainotteisuudesta tukipalveluihin)

Radiotuotanto ja webbituotanto ovat huomattavasti edullisempi kuin tv-lähetysten tekeminen. Digitaalisen äänen, kuvan ja videon editointi on mahdollista hyvinkin keveiden tietokonepohjaisten editointiyksiköiden kautta. Myös toimenkuvat ovat muuttuneet mediataloissa viime vuosina teknologioiden muuttuessa helppokäyttöisemmiksi.

Nettiradio Mikaelin tiimi on osoitus monimediaosaamisesta. Toimittajat ja avustajat editoivat itse juttujensa äänimateriaalit ja kuvat sekä koostavat halutessaan jutun valmiiksi toimituksen juttupohjalle. Toimitus tarjoaa tarvittavan laite- ja ohjelmistokannan, kehittää käyttöliittymää ja ylläpitää sivustoja sekä tuottaa tukipalveluja. Vaikka kullakin tiimin jäsenellä on omaa erityisosaamista, tehtävänkuvat ovat myös lomittaisia.


5 OHJELMISTO

Nettiradio Mikaelin ohjelmiston peruspilareita ovat työelämä, maaseudun kehittäminen, järjestöt, yrittäjyys, tutkimus, opetus, kulttuuri ja arvot. Viikoittain Ylen serverille päivitetään 3-6 uutta juttua ns. demoympäristöstä, joka sijaitsee identtisenä Otavan Opiston serverillä. Siirtoon käytetään ftp:tä. Videoista tuli vuonna 2001 viikoittainen osa uutta juttutuotantoa ja suorien videolähetysten toteuttamiseen saatiin rautainen rutiini toimintavuoden aikana. Myös ensimmäisen pitkän, tunnin televisio-ohjelman valmistuminen oli merkittävä tapahtuma.

Kutakin ohjelma-aluetta varten on pyritty hankkimaan erityisosaamista aihealueen toimijoilta. Esimerkiksi työelämäosiota toimitetaan yhteistyössä SAK:n Etelä-Savon aluepalvelukeskuksen kanssa niin, että paikallinen freelance-toimittaja toimittaa työelämän ajankohtaisista ilmiöistä kerran kuukaudessa journalistiset kriteerit täyttävän juttukokonaisuuden ja laskuttaa juttupalkkion SAK:lta. Yhteisesti sovittujen pelinsääntöjen mukaan jutut eivät liity järjestökentän tiedotus- tai edunvalvontaan, vaan tavoitteena on tuottaa aikuisille, työelämässä mukana oleville kiinnostavia paikallisia sisältöjä tietoverkkoon.

Edellä kuvattua ns. luottotoimittajamallia käyttää myös Helsingin kauppakorkeakoulun Pienyrityskeskus. Mallia pyritään levittämään jatkossa myös muiden yhteistyökumppaneiden suuntaan. Mallin avulla voitaneen osin turvata monipuolinen juttutarjonta myös silloin, kun toiminta ei ole projektirahoitteista.

Opetukseen ja tutkimukseen liittyvien juttukokonaisuuksien tuotantovastuu on Savonlinnan yliopistokampuksen mediapajalla. Kulttuuri-, yrittäjyys- ja maaseutuaiheisia juttuja on tuotettu tiimin voimin. Yrittäjyysteema näkyi korostetusti toimintavuonna ja se saa jatkossa entistä enemmän painoa.


6 YHTEISTYÖHANKKEET

Nettiradio Mikaelin syntyhistoria liittyy tiiviisti eteläsavolaisiin IT-hankkeisiin. Verkostoitumishankkeen taustalla on itäsuomalaisten maakuntaliittojen asettaman ISMO-työryhmän ajatus luodun tuotantokonseptin levittämisestä muihin maakuntiin. Yhteistyökumppanuudet ovat olemassa myös Mikkelin ammattikorkeakoulun IMT- ja Mikpoli -hankekokonaisuuden kanssa sekä useiden oppilaitos- ja järjestötoimijoiden kanssa. Helsingin kauppakorkeakoulun Pienyrityskeskus lähti toimintavuonna mukaan rahoittamaan yhteistuotantoja.

Muilta osin eteläsavolaisen verkostoitumisen rinnalle on muodostunut verkkomedian kehittämisestä innostunut vapaamuotoinen itäsuomalainen verkkomediaverkosto, jonka toimintaa kuvataan ohessa. Nettiradio Mikaelissa vieraili paljon vieraita eri puolilta maata. Erityisesti itäsuomalaisen verkoston väki kävi aktiivisesti vierailuilla toimintavuonna.

6.1. Joensuun yliopiston Savonlinnan opettajankoulutuslaitos ja Kansainvälisen viestinnän laitos

Savonlinnassa yhteistyö keskittyi Joensuun yliopiston Kansainvälisen viestinnän laitoksen Kääntäjän ja tulkin AV-hankkeeseen. Mediapajassa journalistisesta verkkomediatuotannosta ja sen ohjauksesta vastasi Minna Surakka. Hanke järjesti myös lokakuussa tekijänoikeusseminaarin.

Erillishankkeen ohjausryhmän kokousedustajina kävivät toimintavuonna Jorma Pilke ja Päivi Kapiainen-Heiskanen.

6.2. Mikkelin ammattikorkeakoulu

Yhteistyö Mikkelin ammattikorkeakoulun kanssa tiivistyi entisestään toimintavuoden aikana. Edellä on kuvattu yhteistyötä IMT-keskuksen kanssa mediavirtaa webissä -lähetyksissä. Tuotannoissa olivat lisäksi tiiviisti mukana metsätalouden koulutusyksikkö Nikkarila Pieksämäeltä sekä Paukkulan mäeltä MAMK:n kulttuuri- ja nuorisotyön koulutusyksikön opiskelijat. Oman lopputyönsä teki Nettiradio Mikaeliin liittyen Susanna Pajala ja kesätoimittajaharjoittelijana oli kahden kuukauden ajan mikkeliläinen Esa Hakkarainen.

6.2.1. MAMK:n metsätalouden koulutusyksikkö (Nikkarila)

Metsätalouden koulutusyksikön painopistealueet ovat työnantajalähtöinen toiminta, markkinointi sekä viestintä. Ammatillisina erikoistumisopintoina järjestetyn digitaaliseen viestinnän opiskelijapaikkoja ei ollut käytettävissä vuonna 2002. Viestinnän koulutusmallien kehittämistä kuitenkin jatkettiin, ja mediapajaa hyödynnettiin osana viestinnän opetusta. Yhteistyömalli Nettiradio Mikaelin kanssa on vakiintunut ja sitä on hyödynnetty yksikön toiminnassa.

6.2.2. MAMK:n kulttuurin ja nuorisotyön koulutusyksikkö

Kulttuurin ja nuorisotyön koulutusyksikön opiskelijoita on ollut Nettiradio Mikaelissa avustajina, kesätoimittajina ja toimitusharjoittelijoina. Toimintavuoden aikana toimitusharjoittelussa oli Esa Hakkarainen, joka viritteli syksyllä yhteistyösuhteita oman opinahjonsa suuntaan sekä oli mukana opiskelijatuotannoissa. Hänen tavoitteenaan on tehdä vuoden 2003 aikana lopputyönsä digitaaliseen videoon liittyen.

Kevään ja syksyn aikana käytiin neuvotteluja yksikön johtaja Kalevi Niemen kanssa yhteistyön tiivistämisestä jopa niin, että KNY:llä olisi Paukkulan mäellä jatkossa oma mediapaja tai Nettiradio Mikaelin ydintoimitus siirtyisi työskentelemään ko. yksikön tiloihin projektirahoituksen loppuessa. Neuvotteluja käytiin hyvässä hengessä, mutta ne jäivät konkretisoitumatta toimintavuoden aikana.

Nettiradio Mikaelin vieraille kerrottiin Paukkulan mäellä tapahtuvista koulutuksista, ja syksyn mittaan mm. Yle Teeman vierailijat ja Lieksan media-assistenttiopiskelijat kävivät tutustumassa kulttuurin ja nuorisotyön koulutusyksikön toimintaan.

Opiskelijoiden aloittamista lopputöistä valmistui ensimmäinen, Susanna Pajalan työ ja Esa Hakkaraisen työ lähti liikkeelle.

6.3. Paltamon viestintälukio

Paltamon viestintälukiolaisten kanssa toimintavuosi oli hiljainen johtuen tutun ohjaajan, Lea Ahon äitiyslomasta. Paltamon viestintälukio sai kuitenkin loppuvuodesta asianmukaisen editointiyksikön Ylen Multiradion myötävaikutuksella, joten vuodesta 2003 odotetaan jo vilkkaampaa.

Paltamon lukiossa viestintäpainotteisuus on työpajatyöskentelyssä tuonut digitaalisen radion käyttöön kokemusta, jota on pidetty esillä kaikille opiskelijoille ja opettajille. Radiotoiminta, taittotyöskentely Kainuun Sanomien kanssa ja Ylen multiradio ja sen tavoitteellinen markkinointi monimuoto-opiskelun ja etäopiskelun oheismateriaalina ovat vahvistaneet toisiaan paltamolaisten näkökulmasta. Paltamolaiset ovat olleet näkyvästi mukana itäsuomalaisen verkoston tapaamisissa.

6.4. Pohjois-Karjalan koulutuskuntayhtymä

Pohjois-Karjalan koulutuskuntayhtymään kuuluvat Outokummun oppimiskeskus ja Pohjois-Karjalan ammatillisen aikuiskoulutuskeskuksen Lieksan osasto ehdottivat loppuvuonna 2001 yhteistyösopimuksen laatimista. Sopimus allekirjoitettiin joulukuussa, ja sen sisältönä on luoda raamit yhteiselle verkkomediatuotannolle.

Outokummun oppimiskeskuksessa syntyi luovan kirjoittamisen opiskelijoiden tekemiä nettinovelleja oli esillä Nettiradio Mikaelissa. Lisäksi opiskelijoita koulutettiin tekemään nettiradiojuttua. Käytännön ohjelmakokeilut rajoittuivat kuitenkin yhteen laajaan radiojuttuun.

Oppilaitoksen monipuoliset viestinnän koulutusohjelmat ja innostunut opetushenkilöstö mahdollistavat jatkossa tuoreiden tuotantokonseptien kehittämisen ja yhteistuotannot. Esillä on ollut myös toimitustilojen digitalisointiin liittyvä käytännön neuvonta ja rahoitusmallien kartoittaminen.

6.5. SAK

Yhteistyötä SAK:n kanssa kuvaa toimittaja Auli Kekkonen näin: "Työelämäjuttujen tuotannollinen yhteistyö SAK:n Etelä-Savon aluepalvelukeskuksen kanssa jatkui neljättä vuottaan yhden jutun kuukausivauhtia.

Juttuaiheita on ideoimassa ammattijärjestöjen edustajista koostuva nettiradiotyöryhmä aluejohtaja Paula Kivivuori-Meren johdolla. Työelämäviestintään osallistuivat vuonna 2002 seuraavat SAK-laiset jäsenliitot: AKT, Kemianliitto, KTV, Metalliliitto, Palvelualojen ammattiliitto, Puu- ja erityisalojen liitto, Sähköliitto ja Teva.

Juttutarjonnassa on tuotu esiin eri ammattien lisäksi erilaisia ajankohtaisteemoja, joita ovat olleet esimerkiksi aikuisten työntekijöiden osaamisen lisääminen ja pätkätöiden problematiikka. Työelämän kehittämistä on käsitelty muun muassa selvittelemällä hyvän työyhteisön tuntomerkkejä, yhteistoiminnan kysymyksiä ja vuorovaikutuksen merkitystä.

Haastattelupaikkojen valinnassa on pidetty silmällä maakunnallisuutta. Eteläsavolaista työtä on esitelty Mikkelin lisäksi seuraavilta paikkakunnilta: Ristiina, Haukivuori, Punkaharju, Pieksämäki ja Savonlinna. Asiantuntijoiksi on kelpuutettu ulkosavolaisiakin.

Työelämäjuttujen markkinointia järjestön jäsenille on vuoden mittaan kehitetty siten, että jutuista on myös saatu tuoreeltaan linkitys SAK:n pääportaaliin."

Eteläsavolainen juttutuotanto herätti kiinnostusta myös Tampereella. SAK:n Pirkanmaan aluepalvelukeskuksen edustajat aluepalvelukeskuksen aluejohtaja Teuvo Pernu ja järjestölehden toimittaja Jouko Erkkola käynnistivät verkkomediatuotannon niin, että Nettiradio Mikaelin pitkäaikainen kesätoimitussihteeri Nina Kurki tuotti yrityslaskutuksena heille kaksi laajaa työelämäaiheista juttukokonaisuutta.


7 KANSAINVÄLISYYS

Kansainvälisyys oli toimintavuonna edellisvuosia enemmän esillä. Kansainvälisiin vierailijoihin kuuluivat mm. China Fujian TV Stationin johtaja Yan Ping Pingin juttumatka toukokuussa. Päivi Kapiainen-Heiskanen puolestaan tutustui europarlamenttiin Itä-Suomen edustaja Riitta Myllerin järjestämällä matkalla huhtikuussa. Marraskuussa Jorma Pilke ja Päivi Kapiainen-Heiskanen kävivät nuuhkimassa etäopetuksen uusia trendejä Online Educa Berlin -konferenssissa.

Englanninkielisyys näkyi erityisesti videotuotannoissa, joissa useat haastateltavat puhuivat englantia.


Nettiradio Mikaelin tapahtumakalenteri 2002

Tammikuu:

3.-4.1.Kehittämispäivät Otavan Opiston henkilöstöllä Hankasalmella.
7.1.Ylen Multiradion ohjelmapäällikkö Jorma Pilke neuvottelumatkalla Mikkelissä.
7.1.Neuvottelut MAMK:ssa rehtorin toimistossa.
10.1.Kansainvälisen viestinnän laitoksella käynnistyi Kääntäjän ja tulkin AV-viestintähanke.
10.1.Rahoitusneuvottelut lääninhallituksessa Anne Haakanan kanssa.
14.1.YLE Teeman tuottaja Anni-Elina Karvonen neuvottelumatkalla Mikkelissä.
17.1.RaJuPuSu:n maaseudun kehittämissuunnitelmaa laativan työryhmän kokous Juvalla. Kapiainen.
18.1.Sippo Seurujärvi lopetti toimitusharjoittelijana ja siirtyi projektisihteeriksi Enter Net Stopiin.
23.1.Iloiset selviytyjät -ryhmä tutustumassa toimintaan.

Helmikuu:

8.2.Mediaseminaari MAMK:n pääkampuksen auditoriossa. Osallistujia yli 150. Tilaisuudesta lähetettiin suorana lähetyksenä kaksi tuntia Internet-verkkoon.
14.2.Tapaaminen maaherra Pirjo Ala-Kapeen kanssa.
15.2.Ylen radiotoimialan johtaja Seppo Härkösen kanssa tapaaminen Helsingissä. Maakuntajohtaja Hannu Vesa, taloussuunnittelija Markku Aholainen, Otavan Opiston johtaja Hannu Linturi ja Päivi Kapiainen.
20.-21.2.eOppimisseminaari Kuhmossa sekä esittelystandi. Juttumatkalla Päivi Kapiainen.
22.2.Avustajatapaaminen Nettiradio Mikaelissa.
22.2.Mikkelin sanomalehtimiesyhdistys tutustui toimintaan ja piti vuosikokouksensa toimituksen tiloissa.

Maaliskuu:

6.3.MAMK:n KNY:n opiskelija Susanna Pajala aloittaa päättötyöhankkeensa, johon liittyy laajan jutun tuottaminen Nettiradio Mikaelin formaattiin.
7.3.MAMK:n mediatreffit KNY:n Artiumissa. Markkanen, Toivakka, Kapiainen.
12.3.Mäntyharjulainen Hannu Mäkeläinen Mikkelin ammattioppilaitoksesta aloitti harjoittelunsa, joka päättyi 12.4.
13.3.Turun SAK:n vieraat miettimässä yhteistyömahdollisuuksia.
13.3.Ylen multiradion ohjelmapäällikkö Jorma Pilke Mikkelissä.
14.3.Ohjausryhmän kokous Mikkelissä.
15.3.Yhteistyöneuvottelut MAMK:n KNY:ssä Kalevi Niemen kanssa.
21.3.Radio Auroran mediasuunnittelija Katja Mäkelä käymässä Mikkelissä.
25.3.Opetusministeriön rakennerahastojen päällikkö, neuvotteleva virkamies Juha Mäntyvaara tekemässä haastattelua väitöskirjaansa, jonka aiheena on eteläsavolaisten 6-ohjelman aikana käynnistyneiden tietoyhteiskuntahankkeiden vaikuttavuus.
25.-26.3.Lieksassa kouluttamassa media-assistentteja Matti Markkanen ja Päivi Kapiainen.

Huhtikuu:

2.4.Mikkeliläinen Maija Ripatti aloitti kuvaajaharjoittelijana. Harjoittelu kestää toukokuun loppuun.
3.4.Yhteistyöneuvottelut MAMK:n KNY:ssä. Kalevi Niemi, Hannu Linturi, Jorma Pilke, Päivi Kapiainen.
8.4.Kansanedustaja Olli Nepponen vieraili toimituksessa haastateltavana.
8.4.Itä-Suomen lääninhallituksen 5-vuotisjuhlaseminaarin toimikunnan kokous. Kapiainen.
10.4.Joensuun yliopiston kansainvälisen viestinnän laitoksen Kääntäjän ja tulkin AV-viestinnän hankkeen ohjausryhmän ensimmäinen kokous. Kapiainen.
12.-15.4.Brysselissä juttumatkalla Päivi Kapiainen. Lomamatka.
15.4.Mikkeliläinen Ville Häkkinen aloitti toimitusharjoittelijana tehtävänään tuottaa englanninkielisiä juttuja monikulttuurisista aiheista.
17.-18.4.Hämeenlinnassa ITK-messuilla juttumatkalla Tiina Toivakka, Matti Markkanen, Jaakko Oranen ja Päivi Kapiainen.
19.4.Lieksasta media-assistenttiopiskelijat olivat Mikkelissä Nettiradio Mikaelin vieraina. Vierailuohjelmassa oli myös tutustuminen MAMK:n IMT-keskuksen ja Ylen Etelä-Savon Radion toimintaan.
22.4.Ylen eOppimisen kehityspäällikkö Anne Vähäpassi oli Nettiradio Mikaelin vieraana Mikkelissä. Vierailuohjelmassa oli tutustuminen myös MAMK:n IMT-keskukseen sekä KNY:n Artiumiin.
22.4.Kansanedustaja Jari Leppä haastateltavana ja tutustumassa toimintaan Mikkelissä.
23.-24.4.Outokummun Oppimiskeskuksessa kouluttamassa viestinnän opiskelijoita Päivi Kapiainen.
24.4.Aluetietokantahankkeen vetäjät vierailulla toimituksessa. Toivakka.

Toukokuu:

6.5.Kansanedustaja Jouni Backman haastateltavana ja tutustumassa KVL:n mediapajan toimintaan.
7.5.Pieksämäen liiton tiedottaja Kauko Hirvonen tutustumismatkalla toimituksessa.
8.5.Yhteistyöneuvottelut TE-keskuksen tiedottaja Jorma Vilhusen kanssa. Kapiainen.
10.5.Jouko Teräs lopettaa videokuvaus- ja editointiharjoittelijana.
13.5.RaJuPuSu-yhtymän maaseudun kehittämissuunnitelmaa laativan työryhmän kokous Juvalla. Kapiainen.
13.5.Tuula Pylkkänen aloitti kolmiviikkoisen harjoittelujakson toimituksessa.
15.5.Itä-Suomen virtuaaliverkon kokous Mikkelissä.
16.5.Internetixin järjestämä pedagogiikkaseminaari Helsingin yliopiston kasvatustieteiden laitoksella. Toivakka, Ripatti, Pylkkänen juttumatkalla.
17.5.China Fujian TV stationin johtaja Yan Ping Ping tekemässä televisio-ohjelmaa Nettiradio Mikaelista.
17.5.MAMK:n KNY:n opiskelija Susanna Pajalan päättötyöhön liittyvä juttukokonaisuus valmistui ja päivitettiin verkkoon.
20.5.Bongaa norppa livenä -hanke käynnistyi klo 9. Länsi-Savon ja Etelä-Savon Radion toimittajat vierailivat toimituksessa.
20.5.Lääninhallituksen viisivuotisseminaarin valmistelutyöryhmän kokous. Kapiainen.
23.8.Asko Lintunen MAI:sta aloittaa työharjoittelun tehtävänään musiikin säveltäminen sekä kuvien ja sivujen editointi.
24.-25.5.Nuori kulttuuri -tapahtumassa juttumatkalla Matti Markkanen ja Päivi Kapiainen. Multiradion ja YLE Teeman yhteistuotanto.
27.5.Kääntäjän ja tulkin AV-viestinnän koulutushankkeen ohjausryhmän kokous Savonlinnassa. Kapiainen.
28.5.Yhteistyöneuvottelut MAMK:n kulttuurin ja nuorisotyön koulutusyksikössä. Pilke, Linturi, Toivakka, Kapiainen.
28.5.Itäsuomalaisen verkostohankkeen viimeinen ohjausryhmän kokous klo 14 Mikkelissä.
29.5.Avoimet ovet EnterNetStopissa ja Nettiradio Mikaelissa.
31.5.TV2:n Kotimaa.nyt-ohjelmassa juttua Nettiradio Mikaelin toiminnasta.

Kesäkuu:

1.6.Nina Kurki aloitti kesätoimitussihteerinä, Suvi Härkönen valokuvaajaharjoittelijana ja Esa Hakkarainen kesätoimittajana.
3.-5.6.Nuori kulttuuri Kotkassa -televisio-ohjelman editointi Pasilassa. Markkanen, Kapiainen.
24.6.Juho Fröjd aloitti kesäharjoittelun.

Heinäkuu:

31.7.Ville Häkkinen lopettaa toimitusharjoittelijana.

Elokuu:

1.8.Päivi Kapiainen aloittaa Ylen multiradion määräaikaisena työntekijänä.
5.8.-9.8., 13.8.Suora nettivideolähetys kalasääsken pesän lentoharjoituksista klo 10-11 ja 14-15. Markkanen.
15.8.Eero Mattila työstämässä lentämisaiheista videokokonaisuutta Mikkelissä.
21.8.Yleisradiossa neuvottelumatkalla. Kapiainen.
23.8.Savonlinnan opettajankoulutuslaitoksen Tepid-hankkeen haastattelijat Mikkelissä. Kapiainen.
23.8.Alustus suomalaisesta mediamaisemasta kansainvälisen Grassroots-projektin väkelle MAMK:n IMT-keskuksen luokassa. Kapiainen.
26.8.Tapaaminen MAMK:n rehtori Erkki Karppasen kanssa. Kapiainen.
27.8.Tapaaminen MAMK:n IMT-keskuksen Teemu Kiijärven kanssa. Kapiainen, Laitsaari.

Syyskuu:

5.9.Itä-Suomen lääninhallituksen 5-vuotisjuhlaseminaari MAMK:n Artiumissa, josta lähetettiin suoraa nettivideolähetystä televisiotoimialan johtaja Olli-Pekka Heinosen ja tutkija Jaana Lähteenmaan alustuksista.
5.9.Saunailta Pieksämäen Nikkarilassa. Yhteistyökumppanit, Jorma Pilke ja tiimi.
6.9.Yhteistyöneuvottelut Hannu Linturi, Jorma Pilke, Kalevi Niemi ja Matti Laitsaari. Markkanen, Kapiainen.
12.9.Helsingissä Jormaa Pilkettä tapaamassa. Markkanen, Kapiainen.
15.9.Nuori kulttuuri -televisio-ohjelma lähetettiin Yle Teemassa ja uusintana 20.9. TV2:ssa.
17.9.Juttumatkalla Pieksämäellä. Toivakka, Markkanen, Kapiainen.

Lokakuu:

7.10.Yhteistyöneuvottelut TV2:ssa Rita Trotschesin kanssa (ympäristö- ja terveysportaalit)
7.10.Arto Moilanen ja Jyri Alanne Otavan Opiston tv-linjalta tulivat viikon harjoitteluun.
11.10.Valtakunnallisilla kyläpäivillä juttumatkalla Kapiainen.
17.-19.10.Neuvottelu- ja juttumatkalla Inarissa. Pilke, Markkanen, Kapiainen.
30.-31.10.Jorma Pilke neuvottelumatkalla Mikkelissä ja Savonlinnassa.
31.10.Kansainvälisen viestinnän laitoksella tekijänoikeusseminaari. Pilke, Markkanen, Kapiainen.

Marraskuu:

2.11.Otavan Opisto täytti 110 vuotta.
5.11.Timo Juurisen mediakurssi alkoi KNY:ssä.
13.11.Luento Nettiradio Mikaelista Tampereen yliopistossa verkkomaisteri- ym. opiskelijoille Paavo Koli -salissa. Kapiainen.
15.11.Suvi Härkönen lopetti harjoittelun ja siirtyi opiskelemaan Digipajaan.
18.11.Tuula Pylkkänen aloittaa harjoittelun äänieditoijana.
19.11.Yhteistyöneuvottelut MAMK:lla tiedotukseen liittyvästä yhteistyöstä. Rehtori Erkki Karppanen, Kati Hoffrén, Tiivi Ylijoki. Toivakka, Kapiainen.
20.11.Matti Markkanen yhteistyöneuvotteluissa Savonlinnassa.
21.11.Matti Markkanen Lappeenrannassa neuvotteluissa.
21.11.Nettiradio Mikaelin pikkujoulut Tieto-Graanin saunassa.
22.11.Timo Juurinen opiskelijoiden kanssa käymässä editoimassa.
25.11.-28.11.Suora nettivideolähetys huuhkajan talvielosta klo 11-14. Markkanen.
27.-29.11.Etäopetuksen ammattilaisten konferenssi Online Educa Berlin. Pilke, Kapiainen.

Joulukuu:

2.12.Yhteistyöneuvottelut TV2:ssa Ari Meriläisen kanssa Tampereella. Pilke, Kapiainen.
4.12.Joensuun yliopiston Savonlinnan kansainvälisen viestinnän laitoksen Kääntäjän ja tulkin AV-hankkeen ohjausryhmän kokous. Kapiainen.
5.12.Avoimet ovet glögitarjoilun kera.
9.12.Yhteistoimintaneuvottelut Ylellä johtaja Ismo Silvon ja multiradion väen kanssa. Markkanen ja Kapiainen.
19.12.Tiina Toivakka lopettaa työskentelyn Nettiradio Mikaelissa.
21.12.Etelä-Savon Radion pikkujoulut Kaihun laavulla. Markkanen, Kapiainen.


Nettiradio Mikaelin mediaseminaari

Perjantaina8.2.2002 klo 9 - 16.30
Paikka:Mikkelin ammattikorkeakoulun kampus, Patteristonkatu 3

klo 9.00Tervetuloa, puheenjohtaja Pekka Vehviläinen, Journalisti-lehti

9.00-10.30Toimittaja yrittäjänä paikalliset caset
 Kirsti Vuorela / Media Mea
 Arja Mesimäki / Ipafakta
 Juha Taskinen / T:mi Juha Taskinen Luontokuvat
 Keskustelua

10.30-11.45Tiedottaminen ja toimittaminen - eturistiriitoja?
 Teollisuusasiamies Jarmo Immonen / TT
 Aluejohtaja Paula Kivivuori-Meri / SAK
 Puheenjohtaja Jarkko Wuorinen / Suomen yrittäjät, Etelä-Savo
 Järjestöagrologi Pirkko Hämäläinen / MTK
 Keskustelua

11.45-13.00Lounas, mahdollisuus tutustua IMT-keskuksen laboratoriotiloihin pienryhmissä

13.00-14.30Uusien jakelukanavien haasteet ja mahdollisuudet
 Ohjelmapäällikkö Leena Pasanen, YLE Teema
 Toimitusjohtaja. Kari Voutila, Susamuru Oy, Kuopio
 Keskustelua

 Kahvitauko

14.45-16.00Minkälaisia juttuja haluaisin ostaa Itä-Suomesta?
 Päätoimittaja Kaisa Peutere / Pirkka
 Kehityspäällikkö Roope Pajasmaa / mainio.net
 Keskustelua

16.-16.15Puheenjohtajan päätössanat

 Seminaarin järjestää Nettiradio Mikaeli yhteistyössä Mikkelin ammattikorkeakoulun IMT-keskuksen ja Yleisradion Multiradion kanssa.


AVUSTAJIEN OMAT TARINAT

Kahden tyttären äitinä ja lähes kolmen vuoden kotiäitivuoden jälkeen pohdin pääni puhki, lähes paniikissa, mitä elämässäni tekisin. Olin ennen lapsia hankkinut maatalousalan koulutusta, olin käynyt yrittäjäkurssia, tietokonekursseja ja ollut työelämässä eri aloilla. Kaipasin jotain, mutten tiennyt, mitä. Jotenkin vahingossa ponkaisin alasta mitään tietämättä, mutta sitäkin kiinnostuneempana 1998 Otavan Opiston tiedotus- ja viestintälinjalle.

Urani toimittajana starttasin heti. Kirjoittelin ensin juttuja muutamiin sanomalehtiin. Hankin oman kameran ja ryhdyin myös kuvaamaan. Ensi kurkistuksen virtuaalimediaan tein 1999 keväällä kun "jouduin" Nettiradio Mikaeliin työharjoitteluun. Olin silloin enemmän kiinnostunut lehtityöstä ja tekniikkakin pelotti, siksi harjoittelupaikka ei alkuun ollut mielestäni paras mahdollinen. Mutta no hätä. Ystävämme Kalle F otti harjoittelijat huomaansa, asenteella "tehkää hyviä juttuja". Paiskasin Kallelle juttuidean pöytään, ja läpihän se meni! Eka nettiradiojuttuni omilla kuvilla höystettynä julkaistiin huhtikuussa 1999. Neljän sivun kokonaisuus onnistui omasta mielestäni niin hyvin, että innostuin lisää, lisää ja taas lisää. Huippuhauskaa tekemistä! Ai niin, se ikä...olin 26, tai sinnepäin.

Osaamiseni olen kerännyt pikkupalasina sieltä täältä:
teksti...loikka lehtijutuista verkkomediajuttuihin ei ollut minulle suuren kynnyksen takana. Tekstiä syntyy lentämällä, yleensä joudun tiivistämään. TV-linjalla opiskelimme juttujen kirjoittamista, mutta haastattelun tekeminen jäi siellä mielestäni liian vaatimattomalle huomiolle siihen nähden, miten hiton tärkeä osio se jutun tekemisessä on. Kiitos erinäisten alan opusten, olen siihen maailmaan tutustunut omatoimisesti tarkemmin. Mikaelissa ei jutun tekemisen suhteen kukaan ihmeemmin opastellut, enkä apua kai koskaan pyytänytkään. Enkö tarvinnut...en muista! Jutut taisivat mennä suht suorinta tietä omalta koneeltani eteenpäin.

ääni...tiedotus- ja viestintälinjalla treenasimme radiojuttuja, joten äänimaailma ei ollut täysin vierasta. Mutta LEHTItoimittajuudesta kiinnostuneena en siihen opiskeluaikana panostanut. Ongelmaksi tämä ei kuitenkaan ole muodostunut, sillä Mikaelin äänimimmi Myy jeesasi alkuun. Oma-aloitteisuuttakin olen käyttänyt tekniikoiden haltuun ottamisessa, esim. äänieditointiohjelman a-4-opasvihkonen on ollut aina käden ulottuvilla, samoin minidiskin opasvihko. En muista yhtään pattitilannetta äänien kanssa peuhatessani. Haastattelut ovat sujuneet aina ok, samoin editoinnit...Nyt mikki tuntuu luonnolliselta työkalulta.

kuva...tähän en ole saanut koulutusta mistään. Kuvannut olen aina, mutta valavammin 1999 alkaen. Ostin oman kameran, räppäilin kuvia ensin automaatilla, sitten uskalsin säädellä valoja ja aikoja käsin. Ja hei, sehän oli hauskaa ja onnistumisprosenttikin kohtalainen. Oma vehkeeni on perinteinen filmijärkkäri. Opiskellessa ja Mikaelissa olen tutustunut myös digiversioihin, mutta ne tuntuvat yhä vierailta ja jotenkin jäykiltä...käsisäätöjä kaipaan.

Omassa päässäni ideoin kuvia omiin juttuihini. Hauskinta on tehdä kuvituskuvaa...jättää haastateltavat kuvaamatta ja viedä vuorollaan sukulaiset ja ystävät metsiin ja puskiin ja kuvata heitä kummallisissa vetimissä kaikenlaisen rekvisiitan keskellä. Jospa joskus saisin kuvauskeikkaa niin paljon, että voisin elää pääasiassa sillä.

Ihan mahtavaa Mikaelissa on ollut se, että bittimaailmasta ei toimittavan toimittajan tarvitse olla pätkääkään kiinnostunut vaikka sinne juttuja tekeekin. Tarkoitan, että olen saanut tehdä sitä työtä, mistä tykkään, enkä ole joutunut (hui) html-koodien kanssa peuhaamaan. Hyvä homma, että tekninen osaaminen saa loppua edes jossain vaiheessa. Ja että aina löytyy joka, joka siitä jatkaa.

Olen tehnyt juttuja laidasta laitaan. Laajoja juttuja ja lyhyitä pläjäyksiä: lapsista, perheestä, maaseudusta, maataloudesta, metsästä, verkkoyhteyksistä, saduista, seksistä, etätyöstä, rautakaudesta, jne. Osan olen ideoinut itse, osan olen saanut toimeksiantona. kaikki tekemäni jutut ovat olleet mieluisia vaikka jotkut myös erittäin haastavia. Sitä suurempi on kuitenkin tyydytys, kun hankala juttu on valmis ja verkossa. Terveydenhoitoalaan liittyviä juttuja en haluaisi tehdä, porukka sillä saralla niin kummallista. Ehkä minulle on sattunut huonoa tuuria, mutta näin on nyt asenne.

Joskus muistan ehdottaneeni jotain juttuideoita, jotka laitettiin Päivin vaatimuksesta roskikseen saman tien. En kuitenkaan ollut tästä yllättynyt, sillä sellaistahan elämä mediassa ostetaan-myydään -osastolla on. Jutut Mikaelissa ovat kivan kirjavia ja aina asiallisia. En muuttaisi nykyistä linjaa. Taso on korkea, siitä pidettäköön kiinni.

Näin se etenee:
- Etsin aiheen taustoja pääasiassa netistä. Kerään kaikkea matskua sieltä täältä, minulle on tärkeää, että matskua on paljon. Joskus luen vanhoja juttuja aiheesta. Välttämättä ei tee nivaskoilla mitään, mutta sitä on haalittava jos sitä vaan jostain saa. Mietin myös tarkkaan, mitkä asiat ovat ihan ehdottoman tärkeimpiä saada selville. Pyörittelen päässäni pari ydinkysymystä.
- Etsin haastateltavat, sovin tapaamiset. Yleensä yksi haastattelu yhdelle päivälle. Max kaksi. Jo eka puhelinsoitolla yleensä tietää, millainen haastattelu on tulossa, tyyppi joko puhuu kaiken muutamalla kysymyksellä, tai sitten puhuu kun vaan ymmärrän kysyä kaiken.
- Mietin kuvituksen. Jos aiheen pääosassa on tyyppi, kuvaan tyypin. Jos aiheen pääosassa on asia, mietin tarkkaan, miten voisin kuvittaa jutun mahdollisimman tyylikkäästi. Joskus onnistuu, joskus ei...
- Ennen tapaamista teen tiukan kysymyspatterin, pohdin jotain lisäkysymyksiäkin. Mietin, miten voin kysyä samoja asioita eri tavalla, jos sattuu nääs olemaan se lyhytsanainen tyyppi vastassa. Tässä hommassa menee vartti - kaksi tuntia, kysymyksiä herää hyvin kun plärää mahdollista matskua.
- Haastattelen. Yleensä puolen tunnin nauha on hyvä. Lyhyempi on liian niukka ja pitempi on inhottava purkaa.
- Jos kuvaan juttuun tyyppiä, teen sen samalla. Vien porukat ulos, tai rappusille tai käytävään, yritän saada ihmiset pois toimistosta. Siis useimmiten.
- Istun koneen ääreen. Puran nauhan niin, että teen nauhakartan eka kuuntelulla. Samalla kirjoitan kaiken, mikä ei kuulosta napakalta äänenä. Ääneksi jätän parhaat palat. Koneella on siis yksi sivu auki, samaan liuskaan äänikarttaa ja väliin tekstiä nauhalta. Sitten otan kopion, karsin tekstit pois ja nauhakartta on siinä. Kerään tekstit nippuun, plärään matskua, kirjoitan ehkä muista lähteistä lisää ja muokkaan tekstin jutuksi. Tämä on vaativin vaihe, mutta hyvät matskut ja haastateltavat avittaa työstössä. Parhaimmillaan tästä suoriutuu parissa tunnissa...yleensä puolessa päivässä. Joskus mikään aika ei tunnu riittävän...jos juttu saa nukkua yön yli koneessani, paranee se aamulla puolella.
- äänet editoin viimeisenä. Tää on helppoo. Jutun työstämiseen alusta loppuun menee päivästä jopa viikkoon. ...sellainenkin on tapahtunut. huh. Ilo syntyy just sillä sekunnilla kun teksti ja kuvat on valmiita, sitä isompi ilo mitä haastavampi ja parempi juttu ja kuvat. Ja toiset happyhetket iskee sitten kun joku mainitsee edes pikkuisilla sanoilla jutustani jotain positiivista.

Formaatti ei mielestäni ole muuttunut, paitsi että liikkuva kuva on tullut mukaan. Ja se on kiva lisä. Enpä osaa sanoa, miten muuttaisin. Äänileikkeet pitäisi ehkä olla jotenkin sukkelammin kuultavissa. Omalla modeemilla joutuu odottamaan äänen latausta ja se ottaa pattiin.

Kävijät lienevät nettiä muutenkin käyttäviä tyyppejä, muuta en tiedä. Omituista tässä puuhassa on se, ettei tiedä, kenelle juttuja tekee. Teen juttuja korkeammalla rimalla kuin sanomalehtiin, mitä tuo nyt sitten loppupelissä tarkoittaakaan! Videoleikkeet eivät joraa hyvin modeemivehkeillä. Palaute on ollut minimaalista. Yleensä kukaan ei tiedä nettiradiosta suunnilleen yhtään mitään. Ihan ehdottomasti paras palaute oli se, kun sain yhteydenoton eräältä aikakauslehti - toimeksiantajalta. Tyyppi on seurannut Mikaelia ja halusi minut mukaan toimittajajengiin, "kun olet siellä Mikaelissa jo kyntesi näyttänyt". Olipa hyvä mieli. Tämä yhteistyö jatkuu yhä ja on merkittävä ja säännöllinen työ.

Ammatillinen kehittyminen
Yes! Ehdottomasti vaikutti. Apua ja tukea sain tietysti myös muualta, mutta Mikaeli on ollut todella tärkeä eteenpäin potkija ammatillisessa kehittymisessäni. Eikä tämä rajoitu vain Mikaeliin tekemiini juttuihin, vaan olen saanut tsemppiapua myös muita juttuja varten. Mikaelin poppoon kannustamana olen tehnyt paljon sellaista, mikä olisi jäänyt tekemättä. Silloin free-juttujen aikaan, ja vaiheittain, Mikaeli oli tärkeä palkan lähteeni, mutta alusta asti toimeentuloni on jakautunut moniin siivuihin. Palkkaa on tullut osa-aikaisista työsuhteista lehdissä ja free-töistä. Pöllönä tein pitkään työtä palkkio-palkoilla, eläkeasiat retuperällä. Sittemmin liityin (siitäkin kiitos Mikaeli - suhteiden) media-alan ammattilaisista koostuvaan osuuskuntaan, ja sieltä kautta olen oppinut toimimaan yrittäjämäisemmin. Ja aina tapahtuu jotain kummallista, kun on tälle raiteelle eksynyt. Nyt nimittäin jaan kaikkea taskuuni vuosien tipahtanutta tietoa eteenpäin muille asiasta innostuneille. Kouluttaminen on hauskaa. Ja haastavaa. "Katu-uskottavuus" on pakko säilyttää ja siksi olen joutunut opiskelemaan kaiken kirjoista lukemani uudelleen.

Nettiradio Mikaelin tulevaisuus
Siinä kysymyksiä, mihin on vaikea vastata. Mikaelin nykyvaihe on siinä mielessä ikävämpi, ettei free-juttuja nyt osteta. Tulevaisuus, hmm. Luulisin, että eteenpäin mennään ja yhä enemmän mukaan tulee liikkuva kuva, toiminta laajenee Internetistä digitelkkariin ja sieltä maailman turuille. Olisiko näin? Juttujen versiointi netistä radioon ja televisioon tulee varmasti eteen enemmän ja enemmän. Se olisikin viisasta. Sama matsku hyödynnetään tehokkaasti monilla kanavilla? Toivottavasti vaan toimittajan tehtäväksi ei jää tämän tekninen soppa. Sudenkuoppa voikin olla siinä. Toimittajan työn osuus lopputuloksesta pitää mielestäni rajata johonkin asteeseen, siis tekninen tyyppi hoitaa tekniikan, toimittaja pääasiassa toimittaa.

Mervi


Olin varsin nuori, kun ryhdyin tuottamaan verkkomediajuttuja. Lukion jälkeen kävin Otavan Opiston tiedotus- ja viestintälinjan, jonka jälkeen menin työmarkkinatukiharjoittelijaksi Mikkelissä ilmestyvään Viikkoset-ilmaisjakelulehteen. Suunta toimittajuuteen oli siis oikeastaan varsin selvä. Olin toimittajaharjoittelijana reilut viisi kuukautta, jonka jälkeen kävin Mikkelin oppimis- ja multimediatyöpajan, joka kesti kaikkiaan 8 kuukautta (2 kuukautta koulutusta ja 6 kuukautta työtä). Olin erityisen kiinnostunut uusmedian mahdollisuuksista, mutta toisaalta myös toimittajuus kiinnosti. Pajajakson jälkeen menin suoraan Otavan Opiston järjestämään WEB-tuottaja/suunnittelijakoulutukseen, joka kesti puoli vuotta. Kyseessä oli ammatillinen lisäkoulutus. Suoritin kuukauden mittaisen harjoitteluni Internetix-projektissa, jossa Nettiradio Mikaelin toimituspäällikkö Päivi Kapiainen-Heiskanen tuolloin työskenteli. Olin Internetix-projektissa harjoittelijana tammikuun 1998 ja media-assistenttina huhtikuusta elokuun loppuun. Tuolloin siirryinkin asumaan Tampereelle, jossa olin saanut opiskelupaikat sekä Tampereen yliopistosta että Tampereen ammattikorkeakoulun taiteesta ja viestinnästä eli TTVO:sta. TTVO:n opiskelupaikasta tosin luovuin vuotta myöhemmin. Edellisellä tavalla siis ikään kuin ajauduin Nettiradio Mikaeliin avustajaksi ja jokakesäiseksi toimitussihteeri-kouluttaja-toimituspäällikön sijaiseksi.

Osaaminen kertyi vähän kuin itsekseen, kun opiskelin ja työskentelin lukion jälkeisen kolmen vuoden aikana koko ajan. Verkkomediajutut opin tekemään oikeastaan yrityksen ja erehdyksen kautta. En koskaan ole pitänyt, enkä edelleenkään pidä itseäni radiotoimittajana. Mikin kanssa työskentelyn harjoitteleminen vei kaikkein eniten aikaa ja energiaa. Se on edelleen mielestäni yksi oman osaamiseni heikoista lenkeistä. En osaa sano, olisiko Nettiradio Mikaeli jotenkin voinut pehmentää tärskyjä, esimerkiksi opettamalla kädestä pitäen haastattelutekniikkaa, ehkä kuitenkaan ei. Toimittajuuteen voi oppia koulun penkillä vain tiettyyn pisteeseen asti. Loput on pakko oppia kantapään kautta, ehkä juuri sen vuoksi toimittajan ammatti on niin erikoisen kuluttavaa, eikä monetkaan jaksa työn paineessa vanhuuseläkkeeseen saakka.

Alussa, kun toimituksessa pörräsi avustajia päivittäin, oli toimituksessa tavallaan enemmän elämän makua, vaikka työrauhaa ei tosin välillä ollutkaan. Jotenkin tunnelma oli selkeämpi kuin nyt. Varsinkaan ulkopuolisilla tahoilla ei tunnu olevan käsitystä siitä, mitä Nettiradio Mikaelissa tehdään ja mitä ei tehdä. Itse olen toimituksessa lähinnä kesäisin, jolloin on siis muutenkin hiljaisempaa. Ehkä yleisen arvostuksen puute tavallaan alitajuntaisesti masentaa ilmapiiriä. On kuluttavaa, kun joutuu perustelemaan toistuvasti olemassaoloaan ja vakuuttamaan, että töitä tehdään vaikka ei työn määrästä juostakaan valittamassa ympäriinsä. Jaa, mikähän se kysymys olikaan? En taida tosin tähän asiaan enempää osata kommentoida, vaikka vastaus menikin hieman asian vierestä.

Juttutuotannosta
Olen tuottanut juttuja tosi monista eri aiheista. Opintotaustastani johtuen olen tehnyt paljon kulttuurijuttuja, varsinkin kirjallisuudesta. Olen tehnyt useita juttuja lasten ja nuorten kirjallisuudesta sekä viimeksi aiheesta "Kuinka kirjan käy verkossa? Aihe on opintojani erityisen lähellä, koska olen tehnyt aiheesta proseminaariyön, joka julkaistiin jutun yhteydessä Nettiradio Mikaelissa. Aion tehdä aiheesta myös seminaarityöni sekä pro gradu -tutkielmani. Koska asun Tampereella, on minun helpompi tehdä juttuja eri alojen tutkijoista ja professoreista, joita olenkin haastatellut jo aikamoisen liudan (esimerkiksi Kaarle Nordenstreng, Jukka Paastela, Markku Ihatsu, Eero Ropo, Riikka Kivimäki, Ari Heinonen jne.) Nykyisin teen yhä enenevissä määrin juttuja myös työelämästä, koska teen juttuja Pirkanmaan SAK:n aluepalvelukeskuksen tilauksesta, jotka sitten julkaistaan Nettiradio Mikaelissa ja lehtijutuiksi muokattuna Pirkanmaa-lehdessä. Kaikkein mieluisimpia ovat kuitenkin olleet jutut, jotka olen ideoinut ihan itse. Tällaisia ovat olleet muiden muassa uskonnottomuudesta kertova juttu sekä vapaaehtoistyöntekijöistä kertova juttu. Tavallisten ihmisten tarinat kiinnostavat itseäni eniten. Suurin osa jutuistani on kuitenkin tilattuja ja valmiiksi ideoituja. Niitäkin on yleensä ihan mukava tehdä, koska niitä tehdessä oppii eri asioista paljon hyödyllistä tietoa. Mikä tahansa aihe on sitä paitsi kiinnostava, kun siihen oikein paneutuu. Vieraisiin aiheisiin tietysti joutuu paneutumaan erityisellä hartaudella, jotta ei kyselisi ihan älyttömyyksiä. Jotkin jutut ovat jääneet tekemättäkin. Esimerkiksi Veikko Sinisalon haastattelu. Podin ihan kammottavaa rimakauhua, enkä uskaltanut lähteä haastattelua toteuttamaan. Jotkin taloutta, yritysmaailmaa tai politiikkaa koskettavat aiheet ovat itselleni todella vieraita, enkä niitä kovin mielelläni teekään. Näkisin Nettiradio Mikaelissa mieluiten tulevaisuudessa enemmän tarinoita tavallisista ihmisistä. Voisihan kokonaisuudessa aina yksi pakollinen tutkijakin olla horisemassa, mutta jotenkin tässä julkkisten ja turhan tiedon maailmassa olisi mukavaa nähdä enemmän jotain aitoa.

Työprosessista
Olen tosi huono ideoimaan juttuja. Minulla onkin itse asiassa kirja, johon kirjaan ideoita sitä mukaa kuin niitä tulee. Aiheet ovat ajattomia ja sikäli toteutettavissa milloin vain. Olenkin melko varma, ettei minusta olisi esimerkiksi sanomalehden hektiseen työrytmiin. Olen hidas ideoimaan ja teen kaiken pitkän kaavan mukaan. Kai nopeaan tempoonkin tottuisi. En vain halua laskea käsistäni puolivalmistetta. Eli en yleensä istu alas ideoimaan vaan teen joko tilatun jutun tai jonkun, joka on tullut mieleeni aiemmin. Kun minulla on aihe, ideointi alkaa oikeastaan siitä. Ensin mietin, millaisia asioita aiheeseeni liittyy. Mistä kaikista näkökulmista itse tahtoisin aihetta lähestyä. Tässä vaiheessa en vielä sovi haastatteluja, vaan lähden kirjastoon. Käyn läpi yliopiston kirjaston tarjoamat lähteet, yhden tai kaksi artikkelitietokantaa ja internetin. Yksi ilta menee oikeastaan muiden kirjoittamia juttuja lukiessa ja tutkimuskirjallisuuteen tutustuessa. Tässä vaiheessa muodostan rungon, johon kirjaan minkä tyyppistä haastateltavaa vailla olen ja mistä aiheesta häntä haastattelen. Hahmottelen tässä vaiheessa jo raakaa kysymysrunkoa, koska usein haastateltavat tahtovat tietää mitä kysyn. Valmista kysymysrunkoa en tosin anna haastateltaville, jotteivät he pysty harjoittelemaan haastattelua liiaksi. Kun olen hahmotellut rungon, aloitan soittelun.

Pyrin soittelemaan kaikki puhelut yhden tai kahden päivän aikana ja sopimaan haastattelut peräkkäisiksi päiviksi tai ainakin samalle viikolle. Yhden päivän aikana pyrin haastattelemaan kahta, korkeintaan kolmea henkilöä. Ihanteellisin on tietysti yksi haastattelu päivässä. Koska olen opiskelija, minulla ei useinkaan ole mahdollisuutta käyttää jutun tekemiseen kokonaisia työpäiviä, vaan jutun tekeminen venyy pitkälle ajalle. Sen vuoksi yhteen juttuun kuluvia tunteja on vaikea arvioida. Kun olen haastatellut, alan purkaa nauhaa. Teen tämänkin perusteellisesti tavalla, joka vie todella paljon aikaa. Puran nauhat kokonaan tekstiksi, jolloin saan nauhasta parhaan mahdollisen kokonaiskuvan ja jutun kirjoittaminen helpottuu huomattavasti. Olen myös huomannut, että nauhapuruista voi hyötyä myöhemminkin. Esimerkiksi olen käyttänyt niitä lähteinä joissakin koulutöissäni ja niiden uudelleen käyttäminen esimerkiksi juttua versioidessa on mahdollista. Kun nauhat on purettu, kirjoitan jutut. Etenemiseni on aika usein liukuhihnamaista. Kun puran nauhoja, puran ainoastaan nauhoja. Kun kirjoitan juttuja, kirjoitan ainoastaan juttuja. Tietysti jos haastattelut ovat jakautuneet pitemmälle aikavälille, täytyy tehdä poikkeuksia. Kun jutut on kirjoitettu, luetutan ne haastateltavilla ja teen mahdolliset korjaukset.

Kuvituksen kanssa toimin usein niin, että otan haastateltavista kuvat ja myös haastatteluympäristöstä, mikäli se mitenkään on mahdollista. Mikäli haastatteluympäristö ei ole kuvauksellinen, lähden erikseen jutun muuten valmistuttua kuvauskeikalle. Olen vieraillut esimerkiksi tuttavaperheessä kuvaamassa heidän lapsiaan ja lelujaan, rakennustyömaalla kuvaamassa kylttejä yms. Joskus kuvitus jää valokuvausharjoittelijan vastuulle.

Äänet teen yleensä aivan viimeksi. Äänet tosin olen miettinyt jo juttuja kirjoittaessani. Usein kirjoitan liikaa. Jotenkin tulee sellainen fiilis, että haluaisi purkaa jutun kokonaan tekstiksi. Merkkaan nauhapurkuun äänien kohdat ja leikkaan äänet sitten viimeiseksi, kun kaikki muut osat ovat valmiina. Aivan viimeiseksi kokoan jutun ja teen web-sivut. Sitten juttu onkin valmis luovutettavaksi toimituksen käyttöön. Jos tekisin juttua koko ajan, siis kahdeksan tuntia päivässä. Luulen, ettei 10 työpäivää ole liioittelua. Juttuformaatti todella työläs ja itseltäni tuntuu menevän jutun tekoon vielä kauemmin kuin muilta. Teen tosin aika suuren urakan kun etsin tietoa aiheesta, oikein opiskelen aihetta. Mielestäni kuitenkaan voi SAK:lle esimerkiksi tehdä työelämäjuttuja, jos en yhtään tiedä mistä kirjoitan. Tietämättömyyteni loistaisi jutusta kilometrien päähän. Niinhän se tosin aika monen jutun kohdalla on. Jotkut eivät vain tunnun piittaavan siitä. Koska en pidä itseäni kummoisenakaan radiotoimittajana, saan yleensä onnistumisen kokemuksia silloin, kun olen esiintynyt itse edukseni haastattelutilanteessa. Niitä tulee, tosin useimmin olen tosi kriittinen omaa suoritustani kohtaan. On myös hienoa, kun saa ihmisen puhumaan. Haastattelusta ikään kuulee, ettei haastateltava enää muista puhuvansa mikkiin. Olen saanut nauhalle joitakin aivan upeita haastatteluja aivan upeilta ihmisiltä. Se on kyllä hienoa. Ja tuntuuhan se toki myös mukavalta, jos joku sanoo, että "olipas hyvä juttu". Ainahan se toki lämmittää mieltä.

Juttuformaatista
Tein ensimmäisen jutun Nettiradio Mikaeliin aivan toiminnan alkuvaiheessa. Kyse oli sivusto Karmeista kotisivuista, joissa ääninä oli ainoastaan gallup, joka sekin varsin epäonnistunut. Ensikertalaiselta ei tosin voi odottaa ihmeitä Juttuformaatti on mielestäni säilynyt aikalailla muuttumattomana koko tämän ajan. Mukaan on tosin tullut video ja äänilinkit eivät vain möllötä tekstin vieressä, vaan mikit ovat saanet tekstilinkin rinnalleen. Mielestäni tämä on toimiva tapa, koska näin käyttäjä tietää edes suuntaa antavasti, mitä ääni pitää sisällään. Peruspaketti on kuitenkin pysynyt hyvin samanlaisena.

Kävijöistä
Kuvittelisin, että Nettiradio Mikaelin käyttäjät ovat pääosin aikuisia ihmisiä. Tai ainakin ne, jotka tulevat käymään toistekin. Keski-ikä voisi hyvinkin olla 35 vuoden yläpuolella. Epäilen, etteivät käyttäjät itse asiassa kuuntele ääniä kovinkaan usein. Yleisissä tiloissa verkkoa käyttävillä ei ole mahdollista useinkaan kuunnella ääniä. Omalla työ- tai kotikoneella surffailevat eivät taas välttämättä osaa esimerkiksi asentaa ohjelmaa, jolla ääniä voisi kuunnella. Ihmiset ovat yllättävän avuttomia tietotekniikkaan ja verkkoon liittyvissä asioissa. Sitä ei koskaan voi lakata ihmettelemästä, kuinka yksinkertaisissa asioissa ihmisillä voikaan olla ongelmia. Videoiden kohdalla tilanne saattaa olla vielä kehnompi. Myös yhteydet voivat olla ongelmalliset. Äänen tai videon siirtäminen vaatii kunnolla kaistaa, jottei ääni esimerkiksi katkea heti alettuaan.

Kentällä yleisin kysymys on, mikä se Nettiradio Mikaeli oikein on. Ihmiset eivät tunne sitä. Itse teen juttuja Tampereella, ja täällä Mikaeli tunnetaan vielä huonommin kuin Mikkelissä. Saan selvittää asian joka kerta. Tosin nyt tieto siitä leviää hitaasti mutta varmasti. SAK on varsin suuri kumppani ja se, että heille tuotettuja juttuja markkinoidaan SAK:n pääportaalissa ja Pirkanmaa-lehdessä tuo varmasti lisää kävijöitä myös tältä suunnalta. Äänistä olen saanut sellaista palautetta, että äänet katkovat usein, varsinkin yli 2 minuuttia pitkät äänet. Itse haluaisinkin usein purkaa haastatteluni tekstiksi, koska epäilen, että monet hyvät pätkät menevät kävijöiltä aivan ohi. Jutut on suunniteltu niin, että kokonaisuus vaatii äänet rinnalleen. Pyrin itse tosin kirjoittamaan jutut niin, että niistä saa jotain tolkkua ilmankin ääniä.

Ammatillinen kehittyminen
Nettiradio Mikaelissa toimiminen on vaikuttanut omaan ammatilliseen kehittymiseeni hyvin paljon. Olen tehnyt jutun jos toisenkin ja oikeastaan kasvanut toimittajuuteen näiden vuosien aikana. Oma rima nousee koko ajan ja tuntuu, että vaadin itseltäni jo ihan älyttömyyksiä juttuja tehdessäni. Olen oppinut tuottamaan juttuja, joissa mennään pintaa syvemmälle. Itse asiassa se on jopa harmillinen asia siinä suhteessa, etten osaa tehdä pieniä nysäjuttuja tai tosi lyhyitä ja pinnallisia juttuja. Ei joka paikassa tehdä yhtä perusteellisia juttuja kuin Mikaelissa! Olen oppinut mikrofonityöskentelyn, äänien käsittelyn, pitkien radiojuttujen tekemisen ja taustatyöskentelyn... ne nyt ainakin työskennellessäni Nettiradio Mikaelissa. Myös haastateltaville tekemäni kysymyslistat ovat kehittyneet huomattavasti. Välillä olen oikein itsekin omista kysymyksistäni ylpeä! Nettiradio Mikaelissa mukanaolo on tuonut myös toimeentulopuolelle huomattavaa helpotusta. Opiskelijana lisäraha on aina tarpeen ja en olisi halunnut mennä töihin, joten juttukeikat ovat tosi käteviä myös opiskelijalle. Kesäansioilla elän usein pitkälle syksyyn.

Nettiradio Mikaelin tulevaisuudesta
Nyt kun Nettiradio Mikaelin tulevaisuus on tavallaan sumun peitossa, on jotenkin ihmeellinen olo. Itse pidän pysyvistä asioista. Aina asiat eivät kuitenkaan ole sellaisia ja olenkin koettanut rauhoitella itseänikin asian suhteen. Olen taipuvainen tekemään b-suunnitelmia, jos Nettiradio Mikaelin vaikka yhtäkkiä lakkaakin olemasta. Toisaalta olen oppinut myös odottamaa kohtuullisen rauhallisesti mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Epäilen kuitenkin, että hieman epäselvä tilanne vaikuttaa myös työntekijöihin. Toimituksessa on välillä niin kovin hiljaista. En osaa ennustaa, mihin Mikaeli on matkalla tulevaisuudessa. Näen sen kyllä osana Yleisradiota, osana digitaalisen television lisäpalveluja, ehkäpä. Toisaalta jos ulkopuolista jutturahaa saataisiin haalittua enemmän, voisi siitä muotoutua enemmän järjestöjen ja erilaisten tahojen kanava. Ei kuitenkaan mikään tiedotuskanava sanan varsinaisessa mielessä, vaan juttujen tulisi kuitenkin olla journalistisesti itsenäisiä. Mennessä näkee. :-)

EU-projekti
No ei ne kauheasti kyllä liipanneet. Sen verran tietysti, että aina kirjoitettiin kouluaine aiheesta "Kuinka Nettiradio Mikaeli on vaikuttanut elämääsi?" :-) Tietysti aina raportin kirjoittamiseen aikaan piti olla ihan hissukseen, että sait tehdä sitä rauhassa, koska sen kirjoittaminen selkeästi oli stressaavaa. Ja aina kiepui sama ajatus päässä, että lukeeko niitä raportteja siellä toisessa päässä edes kukaan. Itse en kyllä ihan kokonaan lukenut raportteja varmaan koskaan. Tuntui jotenkin niin turhalta, kun projektina piti olla kauheasti kaikenlaisia tavoitteita, joiden saavuttaminen jossain projektikaudessa on ihan mahdotonta. Mutta kun niitä piti olla. Aika hyvinhän niitä tavoitteita saavutettiin, mutta aina löytyi joku, jonka mielestä niitä ei saavutettu tarpeeksi ja taas sama ininä alkoi siitä, kuinka rahat menevät hukkaan kun niitä annetaan Nettiradio Mikaelin tapaiselle projektille.

Vaikka oikeasti verkkojournalismin suunnasta katsottuna Mikaeli on aivan edelläkävijä. (vrt. vaikka missä Mansetorin Mansemediassa mennään nyt: http://mansemedia.uta.fi) Mutta osattiinko Mikkelissä olla ylpeitä tällaisesta edelläkävijyydestä? No ei. Henki oli oikeastaan koko ajan sellainen, että "no naiset nyt puuhastelevat jotain". Kun ei ollut järeää tekniikkaa ja monimutkaisia kaikkia verkkosovelluksia, niin eihän se voi mitään kehitystä olla... Mutta kun se rauta vanhenee ja ei se tekniikka pitemmän päälle riitä kuitenkaan. Onhan tekniikan kehittäminen toki tärkeää, mutta mihin sitä tekniikkaa kehitetään jos ei ole mitään mihin sitä käyttää? Niin tyypillinen miesten ajattelullinen aukko. Siinä mielessä toimiminen projektina tietysti kosketti. Verenpaine nousi aina tasaisin väliajoin, kun joku taas keksi väittää ettei me mitään tehdä. Se oli ihan selvää vallankäyttöä, mutta mielestäni syytöksille ei ollut mitään perustetta. Sanotaan vaikka näin lyhyesti, että projektimaailman seuraaminen karsi lopunkin sinisilmäisyyden tällaiselta kasvavalta toimittajanalulta.

Osuuskunta
Tämänhetkisestä tilanteesta voin kuitenkin sanoa sen verran, että osuuskunnassa mukanaolo on tällä hetkellä hyvä turvaverkko. Se muodostaa kuitenkin sellaisen ammatillisen yhteisön, ettei ole aivan yksin näiden töittensä kanssa. Jos tulee jotain kysyttävää, voi hyvin ottaa yhteyttä johonkin osuuskuntalaiseen ja kysyä. Se on tärkeä tekijä. Freelancerin arki on aika yksinäinen muuten. Toisaalta se helpottaa myös raha-asioiden hoitoa. Joihinkin paikkoihin on vain helpompi pistää lasku kuin viedä verokortti. Jos niitä kaikki kirjanpitoasioita joutuisi hoitamaan itse, voisi käsi mennä päähän. Nyt ei tarvitse huolehtia kuin lasku oikeaan osoitteeseen ja tilitoimisto hoitaa loput. Olen myös hankkinut kameran ja lisäsalaman osuuskunnan kautta. Se on myös kätevää, koska ehkä tavalliseen tapaan säästämällä ei tulisi koskaan mahdollisuutta tehdä isompia hankintoja. Tietokone ja minidisc-soitin olisivat tarpeen myös, mutta tällä hetkellä eläminen vie kaiken mitä hankin. Hankintoja ajatellen osuuskunta on kyllä hyvä väylä.

Nina


Olen ollut ammattitoimittaja vuodesta 1989 lähtien. Opiskelin Helsingin yliopistossa suomen kieltä ja kirjallisuutta ja valmistuin sieltä vuonna 1987. Vuodesta 1983 lähtien työskentelin kesätoimittajana ja talvisin eri lehtien avustajana aina valmistumiseen asti. Vuoden 1985-86 pidin opinnoissa sapattivuoden ja tein syrjähypyn yliopistomaailmasta kauppatieteilijöiden joukkoon. Vuoden verran hoidin Helsingin kauppakorkeakoulun ylioppilaskunnan tiedotusta ja toimitin ylioppilaskunnan omaa lehteä. Vuonna 1987 sain työpaikan Nokian tiedotusosastolta, jossa niin ikään sekä tiedotin että toimitin asiakaslehteä. Vuonna 1989 siirryin toimittajaksi Kehittyvä Kauppa -lehteen, jossa olin toimittajan töissä vuoteen 1997. Työni oli varsinkin loppuvuosina hyvin vapaata ja itsenäistä, ideoin ja toteutin juttuja omaan tahtiin (viimeisen vuoden etätyöläisenä), ja toimenkuvaan kuului myös melko lailla matkustelua sekä koti- että ulkomailla. Kolmas lapsemme syntyi samana vuonna, kun muutimme Helsingistä takaisin kotiseudulle Mikkeliin, ja muutaman vuoden tein muita kuin toimittajan töitä. Paluu tapahtui Nettiradio Mikaelin kautta, jonne tulin ensin avustajaksi ja sitten toimitussihteeriksi vuonna 2001 syyskuussa. Verkkomediaan tulin puoliksi sattumalta; halusin takaisin toimittajan töihin ja myös jotakin uutta potkua vanhaan tekemiseen malliin. NRM sattui minulle kuin nappi silmään ja olen myös tässä työssä viihtynyt. Tosin tämän työn ohella koko ajan olen myös tehnyt ihan 'tavallisiakin' juttuja.

Koulutus

Koulutus verkkomedian tekemiseen sain sekä NRM:stä, jossa äänimaailman minut koulutti silloinen ääniammattilainen Myy Ojanpää. Lisäksi kävin keväällä 2001 web-tuottaja-koulutuksen, jossa monet verkkotekemisen salat selvisivät. Samoihin aikoihin tein ensimmäiset juttuni NRM:ään, joten oppia tuli sekä teoriassa että käytännössä. Työn touhussa olen oppinut paljon omista virheistäni. Minulle uutta on ollut äänimaailma ja se, miten tarkka siinä pitää olla. Muutaman kerran olen joutunut tekemään haastattelun uusiksi, mikä on myös opettanut paljon. Tekemällä oppii kaikkein parhaiten, sen olen huomannut.

NRM:n organisaatio

Tulin NRM:ään toimitussihteeriksi toimituspäällikön työpariksi. Lisäksi tiimiin kuului silloin kuvaaja Matti Markkanen, toimittaja Kalle Fröjd, www-suunnittelija Tommi Lempinen ja harjoittelijat Timo Juurinen ja Jaakko Oranen. Lisäksi löyhästi mukaan kuului suuri joukko avustajia. Samaan aikaan kanssani aloitti myös harjoittelijana Sippo Seurujärvi ja talven aikaan kuvaajaharjoittelussa oli Jouko Teräs. Miehiä tippui porukasta pikkuhiljaa talven myötä, ja keväällä avustusrahojen loppuessa hiipuivat avustajatkin. Joukko siis tiivistyi, mutta henki ja työnjako on pysynyt hyvänä. Olen viihtynyt, työt on jaettu kunkin osaamisalueen mukaan ja jos kantti on kestänyt, on saanut kokeilla uutta. Muutama uusi harjoittelija on ollut piristämässä arkeamme ja erityisesti meitä ovat ilahduttaneet kuvaajaharjoittelijamme Maija Ripatti ja Suvi Härkönen, jotka molemmat nopeasti sopeutuivat toimituksen arkeen ja työn jälki oli hyvää. Jos oman mielen mukaan organisaatiota voisi kehittää, niin tietenkin lisäisin hieman väkeä. On aikamoista haipakkaa, kun saitteja pidetään yllä etupäässä kahden naisen voimin.

Jutuista

Olen tuottanut juttuja kaikista NRM:n teemojen aihepiireistä. Aluksi tein juttuja lähinnä tilauksen mukaan, mutta olen myös koko ajan ideoinut itse. Eniten olen ehkä tehnyt juttuja yrittäjistä ja muutenkin työelämään sekä koulutukseen liittyvistä aiheista. Sydäntä lähinnä ovat enemmän käytännön aiheet kuin teoreettiset, opetukseen tai tutkimukseen liittyvät monimutkaiset aihekokonaisuudet. Omimmillani tunnen olevani yritysjuttujen kanssa, mutta tässä työssä olen päässyt haastattelemaan hyvin erilaisia ihmisiä, mikä myös on ollut innostavaa ja haastavaa. Tekemättä on tietenkin jäänyt paljon juttuja, suurin osa ajanpuutteen vuoksi. Kaikkea ei yksinkertaisesti ehdi, vaikka miten haluaisi. Juuri koskaan ei haastateltava ole kieltäytynyt jutun teosta.

Mielestäni NRM:n jutturakenne on aika lailla tällä hetkellä kohdallaan. Kovinkaan tarkkarajaista pitkän tähtäimen suunnitelmaa ei juttuaiheista ja teemoista tehdä, mutta ehkä sitä alitajuisesti pyrkii pitämään rakenteen tasapainoisena. Kulttuuria meillä voisi ja pitäisi olla nykyistä enemmän, viime vuonna siitä piti huolen harjoittelijamme Timo Juurinen eikä hänen jättämää aukkoa ole oikein pystytty täyttämään.

Oma työprosessi

Oma työprosessini NRM:ssa on aika lailla samantapainen kuin ihan tavallista juttua tehdessäni. Ensin on aihe, henkilö, jota pitäisi haastatella tai aihealue, josta pitäisi juttu koostaa. Etsin Internetistä ja muista lähteistä (myös ihmisiltä kyselemällä) aiheesta niin paljon tietoa kuin ehdin saamaan kasaan. Sitten istun ja mietin, mitä jutulta haluan. Mitkä ovat pääkysymykset ja mitä kysyn jos aikaa jää. Kysymyksiä en kirjoita mihinkään valmiiseen kysymysmuotoon, vaan yleensä ne ovat ranskalaisina viivoina ruutupaperilla. Haastattelun aikana saatan tehdä vielä lisäkysymyksiä ja yritän innostaa haastateltavaa puhumaan mahdollisimman paljon. Mieluummin liikaa kuin liian vähän materiaalia. Jutun puran ensin kokonaan koneelle, tulostan 'purun' ja ryhdyn sitten suunnittelemaan rakennetta. Kirjoitan ja samalla merkitsen paperille, mitkä kohdat laitan äänitiedostoksi. Kun juttu on kirjoitettu valmiiksi, editoin äänet ja viimeistelen jutun. Kuvat otan joko itse tai jos harjoittelija pääsee mukaan, niin hän ottaa kuvat ja valitsemme onnistuneimmat yhdessä. Joskus täytyy hakea kuvia myös kuvatietokannasta tai kuvata myöhemmin lisää itse. Jutun tekemiseen menee aikaa vaihtelevasti. Jos on kiire, teen haastattelun aamulla ja kokoan jutun iltapäivällä. Jos on aikaa enemmän, käytän viilaamiseen pidemmän ajan. Useimmiten ajatus rakenteesta syntyy jo haastatteluhetkellä tai viimeistään nauhaa purkaessa.

Juttuformaatti

NRM:n juttuformaatti on pysynyt jotakuinkin samana sen ajan, kun minä olen juttuja tehnyt. Aikaisempiin aikoihin verrattuna tekstin osuus on kasvanut ja jotenkin jutut jäsentyneet toisenlaiseksi. Ehkä alkuvaiheessa formaatti muistutti enemmän radio-ohjelmien rakennetta. Nyt on pyritty siihen, että jutun sisältö aukeaa, vaikkei äänitiedostoa kuuntelisikaan. Eli ydinasiat tulevat ilmi tekstissä. Mielestäni juttujen rakenne on tällaisenaan aika hyvä. Myönteistä palautetta on tullut äänitiedostojen pituudesta; ihmiset jaksavat hyvin kuunnella 1 - 3 minuutin ääniosuuksia, mutteivät paljon sen pidempiä. Radikaalisti en nyt muuttaisi mitään, mutta joskus voisi tietenkin kokeilla jotakin vähän erilaista muotoa. Pitkien äänitiedostojen kanssa olisin kuitenkin varovainen ja niitä pitäisi käyttää vain hyvin perustellusti. Pitää olla todella kiinnostava asia, että jaksaa istua koneen ääressä pelkästään kuuntelemassa puolikin tuntia.

Kävijät

Kävijöistä minulla on omasta mielestäni liian vähän tietoa. Sellainen oletus on, että valtaosa kävijöistämme on aikuisia ja aika monet tulevat sivuillemme opiskelutarkoituksessa. Olettaisin, että keskimääräistä koulutetumpaa väkeä käy sivuillamme, mutta tämä luulo voi olla vääräkin. Tekijänä minulla on rima kohtuullisen korkealla; en kuvittele kirjoittavani Pihtiputaan mummolle, vaan ihmiselle, jolla on jonkun tasoinen koulutus ja joka hakee sivuiltamme myös tietoa. Yleisen ymmärrettävyyden yritän toki säilyttää. Surullinen totuus on, että aika monet sivuillamme kävijöistä eivät saa tai eivät viitsi aukaista ääni- ja videotiedostoja. Sen asian pitäisi jatkossa muuttua. NRM:sta on 'kentällä' saanut myönteistä palautetta. Tosin aika usein on törmännyt siihen, ettei formaatti ole tuttu. Mikkelin seudulla aika moni jo tietää NRM:n, mutta varsinkin muualla joutuu kyllä paljon selittelemään.

EU-projekti:

Minä hyppäsin kyytiin vaiheessa, jossa EU-projekti -elämä alkoi olla loppusuoralla. Avustajia oli vielä mukana aika paljon siinä vaiheessa kun tulin ja verkostot olivat elossa, mutta pikkuhiljaa niiden alasajo alkoi. Verkostot ja niiden mukana tullut yhteistyö antoi Nettiradiolle oman lisäarvonsa; kyseessä ei ole pelkkä tiedotusväline, vaan töitä tehtiin myös muilla elämän aloilla. Monet tekijät ja mukanaolijat olivat yksinäisiä puurtajia, joille yhteys Mikaeliin oli tärkeä sekä ammatillisesti että sosiaalisesti. Oppilaitosten kautta taas saatiin tuntumaa toisenlaiseen työn ja tekemisen todellisuuteen. Rehellisyyden nimissä on kuitenkin todettava, että ihan itsekkäästä näkökulmasta katsottuna avustaja- ja muun verkoston purkautuminen ei minun kohdallani ollut pelkästään ikävä asia. En tunne kouluttamista kutsumustyökseni, ja minusta on ollut mukavampia keskittyä omien juttujen tekemiseen ja pienen ammattilaisyhteisön kanssa työskentelyyn.

Minun varsinaiseen työhöni toimitussihteerinä se ei juuri vaikuttanut; työni sisältö on sellaista kuin se yleensäkin toimitussihteerillä on. Muuhun työympäristöön projektitodellisuus sen sijaan vaikutti hyvin paljon. Toimituspäällikön aika meni 70-80%:sti erilaisten selontekojen ja uusien hakemusten tekoon. Aivan älyttömältä se tuntui, että ammattitaitoinen toimittaja joutui käyttämään leijonan osan työajastaan kaiken maailman selvitysten kirjoittamiseen ja puhelimissa niistä puhumiseen. Jos projektien valvominen vaatii niin hillitöntä byrokratiaa, niin pakko on kyseenalaistaa sen mielekkyys. Ihmiset eivät pääse tekemään sitä, missä ovat hyviä ja mitä oikeasti osaavat, vaan menettävät mielenrauhansa projektin vaatimusten takia.

Toinen asia, joka jollain lailla (vähemmän) vaikutti työhöni oli projektin tuomat rajoitukset. Olin 'oikeassa' toimituksessa tottunut siihen, että jos vieraita tuli, niin heille tarjottiin tilanteen ja ajankohdan mukaan syötävää. Nyt saatiin ostaa vain pullaa, mikä oli kyllä ihan naurettavaa. Vieraita ei voinut viedä lounaalle kuin omalla kustannuksella. Myös mitään ylimääräistä ei voinut järjestää - ja se on kuitenkin asia, joka vaikuttaa aika lailla ihmisten viihtyvyyteen ja tunteeseen siitä, että on tärkeä ja tykätty. Minusta se tuntui tosi pikkumaiselta. Isoveli todella valvoi kaikkia tekemisiä. Projektista irti pääseminen tuntui todella helpottavalta, vaikka rahaa ei mihinkään ylimääräiseen ole edelleenkään, mutta siihenhän nyt on jo totuttu.

Ammatillinen kehittyminen

Ammatillisesti olen NRM:ssa oppinut paljonkin uutta, sillä koko verkkotoimittaminen oli minulle outo asia. Web-tuottaja -koulutus antoi tietenkin jo hyvän pohjan, mutta varsinaisesti olen vasta tekemisen kautta oppinut verkkotoimittajaksi. Aikaisemmassa elämässäni olen ollut sikäli hyvin perinteinen lehtitoimittaja, että harvoin käytin edes mankkaa apunani. Vuosien varrella olen kehittynyt omalaatuisen pikakirjoitustekniikan, jonka avulla olen muistiinpanot tehnyt. Nyt olen joutunut opettelemaan minidiscien käytön (yrityksen ja erehdyksen kautta) ja editoimaan äänet koneella. Pakko kuitenkin myöntää, että yhä edelleen nautin eniten puhtaasta kirjoittamisesta, se saa minut syttymään!

NRM:n tulevaisuus

NRM:n tulevaisuutta olen tietenkin yksin ja yhdessä työtovereiden kanssa paljon miettinyt. Luontevin jatko olisi ehkä saada NRM liitettyä osaksi kaupungissa toimivia oppilaitoksia (siten että Yle-yhteistyö edelleen säilyisi). Itsenäisenä toimijana on NRM:ää vähän vaikea kuvitella, sen verran tiukassa ovat rahat. Oppilaitosten kanssa ehkä voitaisiin kehittää sellainen yhteistyömalli, joka hyödyttäisi molempia. Uskon NRM:n formaattiin. Minusta vuosien myötä Mikaelille on kehittynyt toimiva ja asiakaslähtöinen muoto, jonka toivon pysyvän elossa. Toivon myös, että NRM voitaisiin jatkossa säilyttää ei-kaupallisena ja että laadukas journalistinen ote säilyisi myös tulevaisuudessa.

Tiina


Nettiradio alkoi, kun olin opintovapaalla Luomulehden päätoimittajan työstä ja opiskelemassa graafista suunnittelua New Yorkissa. Koulu oli School of Visual Arts. Matkalle lähtiessä olin vahvasti suuntautunut printtimediaan, mutta New Yorkissa, vuosina 1997-1998, kiinnostuin sähköisestä julkaisemisesta ja webistä ja aloitin Tietokone Weblinen uutisavustajana. Nettiradio Mikaeli tuli kuin tilauksesta, pääsi kokeilemaan uutta.

Aikakauslehden tekemistä olin oppinut käytännön kautta ja vuosien mittaan alan kursseilla. Minulla on yhteiskuntatieteiden maisterin tutkinto Jyväskylän yliopistosta, pääaineena yhteiskuntapolitiikka.

Opiskeluaikana en olisi voinut kuvitella ryhtyväni toimittajaksi. Tein jatko-opintoja maaseutusosiologiasta ja tulin Partalaan aluksi kolmeksi kuukaudeksi tutkijaksi. Luonnonmukainen viljely rupesi kiinnostamaan ja irtisanouduin "eläkevirastani" Kelalta Helsingissä. Tein erilaisia luomuprojekteja ja lehden päätoimittajuuden piti aluksi olla tilapäistä mutta siinä venähtikin 10 vuotta.

Tätä kirjoittaessani tuli mieleen, että gradun teko muistutti nettiradion juttujen tekoa ja oli hauskinta aikaa opiskelussa. Yhdessä opiskelukaverini kanssa kiertelimme nauhurin kanssa Korpilahden syrjäkyliä jututtamassa nuoria maatilan emäntiä. Menetelmänä teemahaastattelu ja aineena nuorten maatilan emäntien elämäntapa.

Mikaelissa opastettiin mielestäni hyvin aloittelevat avustajat alkuun. Esim. kesäkuussa 1998 avustajakurssi oli tosi hyvä johdatus radiotyöhön. Mikrofonikammo kaikkosi, kun Mikkelin torilla muiden kurssilaisten kanssa metsästimme haastateltavia. Vaikka en myöhemmin itse tehnytkään äänieditointia, niin periaate tuli selväksi.

Mikaelin toimitus keskellä Mikkeliä on aina ollut mukava paikka, johon on ollut helppo pistäytyä kaupunkireissulla. Siellä oli piristävää vaihtaa muutama sana. Laitteita oli aina hyvin tarjolla ja niitä postiteltiin joustavasti.

Avustajakursseilla pääsi verkostoitumaan muiden freelancetoimittajien kanssa. Olisi voinut olla säännöllisestikin ideointipalavereita tai jotain aamukahvitilaisuuksia, ne olisivat olleet korvessa asuvalle toimittajalle piristäviä.

Juttuideat syntyivät yleensä Mikaelista saatujen löyhien aihe-ehdotusten pohjalta. Ensimmäinen juttuni oli luomuviljelystä ja luulen, että se oli enemmän suunnattu Luomulehden lukijakunnalle. Myöhemmin aiheet rönsyilivät muihin maaseudun ilmiöihin. Muistaakseni tein jonkun "tilausjutun" maaseudunkehittämisprojekteista.

Haastateltavat löytyivät tuttavapiiristä tai kotikylältä Koikkalasta, tosi hauskoja tyyppejä. Vieläkin naurattaa, kun muistelen joitakin haastatteluita.

Yleensä aiheet muhivat päässä yleensä joitakin viikkoja ja samalla rupesi silmiin osumaan siihen liittyvää aineistoa, tuli ideoita haastateltavista tai soittelin ja hankin taustatietoa. Itse juttu muotoutui sen jälkeen kun olin kirjoittanut haastatteluista nauhakartat ja ne olivat tekstinä edessä. Juttu hahmottui päässä visuaalisesti vaikka en itse juttuja taittanutkaan. Pidän webin kerroksellisuudesta. Jutun työstäminen oli verkkaista, koska tiukkoja deadlineja ei ollut ja jutut eivät olleet niin mitään ajankohtaisjuttuja. Tarvittaessa olisin voinut tehdä juttuja nopeamminkin ja olisi varmaan ollutkin haasteellista tehdä uutisjuttuja.

Lopullisissa jutuissa ääni oli vähän kuin kuorrutuksena, tavoitteenani oli saada juttu toimimaan ilman ääntäkin. Kokemukseni mukaan juuri kukaan ei avannut äänitiedostoja, siis ihmisistä jotka olivat käyneet Mikaelin sivuilla. Luulen, että ainakin haastateltavat kävivät katsomassa oman jutun, ehkä myöhemmin myös muita Mikaelin juttuja. Muuten en törmännyt Mikaelin asiakkaisiin.

Ilmeisesti Mikaelin sivuformaatti on ajan myötä muuttunut niin, että uudet jutut ovat houkuttelevammin esillä, kun jokaisesta on heti otsikon lisäksi ingressipätkä. Miksei muuten voisi olla myös etukäteen mitä ilmestyy seuraavalla viikolla. Aiheethan ovat niin laidasta laitaan, ettei voi olettaa että kaikki kiinnostaa kaikkia. En tiedä onko juttuformaatin muuttuminen vaikuttanut omaan työskentelyyn, en ole huomannut.

Yhdessä jutussa oli myös liikkuvaa kuvaa. Se oli hauska kokeilu mutta ehkä jotenkin irrallinen osa juttua. Tv-dokumenttien teko kiinnostaisi, mutta ei ehkä ole ominta alaani. Maailma on täynnä elokuvafriikkejä, itse en koskaan edes käy elokuvissa (enkä katso nykyisin televisiotakaan). Muu kuvallinen ilmaisu kiinnostaisi jatkossa enemmän.

Mikaeli EU-projektina:

Se näkyi siinä, ettei Mikaelissa ollut paineita kaupallisuuteen. Sai tehdä juttuja vapaasti eri aiheista. Ehkä siitä syystä oli pakollisena jutut maaseudun kehittämisprojekteista mutta ei siitä haittaakaan ollut.

Siinä vaiheessa, kun olin päivätöissä Yliopistolla EU-rahoitteisessa projektissa, niin siitä olisi voinut olla haittaa. Luulisin, että ei olisi katsottu hyvällä jos tekee yksityisesti töitä toiselle EU-projektille.

Itäsuomalainen painotus oli hyvä, saattoi kertoa omasta asuinympäristöstä.

Kun irtisanouduin Luomulehden päätoimittajan työstä (koska työpaikka olisi siirtynyt Vantaalle ja minä halusin asua Juvalla) ja perustin oman yrityksen, niin Nettiradio oli yksi lupaava toimeksiantaja.

Toivon, että Nettiradio käyttäisi avustajia jatkossakin. Ajatus vähän katkeilee. Tuolla terassilla nukkuu 4 kuukauden ikäinen vauva ja odottelen milloin itkuhälytin pärähtää.

Riitta-Leena


Matka Mikaeliin ja takaisin

Tulin Mikaeliin tutustumiskäynnille Jorma Pilkkeen mukana muistaakseni 1998 loppuvuodesta ja jo samalla reissulla ideoitiin mukavan löyhähkösti juttuaihe, jota lähdin työstämään. Ikää oli 32 vuotta ja asuin Helsingissä. Ensimmäisen jutun aihe on jo päässyt unohtumaan. Selasin arkistoa ja vanhin mitä löysin oli "Kotitietokone ja kuluttajansuoja" haastateltavana mm. Petteri Järvinen. Hassu yhteensattuma Petteri Järvinen oli juuri eilen studiovieraana Verkkoyhteys-ohjelmassa, jonka verkkotoimittajana parhaillaan toimin. Mietin itsekseni, että olen joskus häntä haastatellut, mutta en muistanut asiayhteyttä...

No, takaisin taustoihini. Astuin journalismin maailmaan Helsingin Lähiradion järjestämällä avustajakurssilla noin vuonna 1988. Tein aluksi ilta- ja viikonloppukeikkaa (silloin käytettiin ihan oikeaa kelanauhuria). -90-luvun taiteessa menin Helsingin Kristilliseen opistoon radiotyön linjalle ja kesken koulun jäin harjoittelupaikkaani Tuusulan paikallislehteen töihin. 1994 siirryin espoolaisen mainostoimiston palvelukseen, jossa tutustuin MAC-tietokoneisiin sekä kuvankäsittely ja taitto-ohjelmiin. 1995 lopussa heittäydyin freelanceriksi ja jatkoin taittotöiden tekoa Espoossa. Mikaeliin tullessani 1998 olin Taideteollisen korkeakoulun täydennuskoulutuskeskuksessa "tuottajakoulutuksessa". Verkko oli jo aika tuttu väline, olin koodannut mm. Teatterikorkeakoulun täydennyskoulutuskeskuksen www-sivut vuonna 1997. Niissä muuten kokeiltiin elävää kuvaa ja ääntä, tosin quicktime-videota ja äänet wav-tiedostomuodossa. Tutorinia oli "Daisy"-verkkosaippuaoopperan käsikirjoittanut Mika Tuomola.

Kuin olisin tullut kotiin

Tullessani Mikaeliin olin jo pitkään miettinyt verkkolehdelle toimivaa formaattia, olin sellaista suunnitellutkin mm. Helsingin yliopiston atk-keskuksen asiakaslehdelle. Mikaelissa olin jo katsellut valmiita juttuja, mutta tutustumiskäynnillä vasta selvisi mielestäni hyvin nerokas työtapa. Toimittajana sain käteeni työkalut ja pääsin itse taas pitkästä aikaa montteeraamaan ääntä. Se oli todella hauskaa, sillä ääni, musiikista puhumattakaan on minulle mieluisaa materiaa. Työnjako oli selvä. Sivuilla oli selvä perusrakenne, jonka sisälle varsinainen juttu koostettiin. Juttu muodostui tekstistä, still-kuvista, ääniklipeistä ja linkeistä. Sehän oli oikeastaan sitä mitä olin mielessäni toivonut.

Toimittajana sain juuri sen avun, mitä tarvitsin, mitään ei tuputettu väkisin. Eli saatoin tehdä sivun valmiiksi HTML-tiedostoksi asti tai lähettää tekstin, kasetin ja filmirullan postissa. Aluksi sain dat-nauhurin lainaan ja kävin pari kertaa Mikkelissä opettelemassa SoundForgen käyttöä. Opettajana oli mukava Myy Ojanpää. Opettelu oli hyvin motivoitunutta, koska vieressä odotti oma juttu, jota halusin tietysti itse muokata.

Muutaman harjoittelukerran jälkeen asensin SF:n omalle koneelle ja jatkoin juttujen editointia kotona. Ohjelman asennuksessa oli jotain ongelmia ja Myy auttoi minua puhelimitse parhaansa mukaan. Kaiken kaikkiaan Mikaelissa oli heti alusta alkaen todella hyvä olla. Toimituksessa vallitsi hyvä henki, Päivin kanssa käytiin aina vuoropuhelua tulevasta juttuaiheesta. Varmaan kaikki ehdotukseni eivät menneet sellaisenaan läpi, mutta Päivi osasi paketoida omat ajatuksensa niin että ne tuntuivat omiltani.

Maan ja taivaan välillä

Tarjoilin aiheita aika lailla vapaasti maan ja taivaan väliltä - dementiasta ebisnekseen. Osa tarjouksista tuli varmaan Päiviltä, mutta pienien juttutuokioiden jälkeen nekin ovat tuntuneet "omilta". Jossakin vaiheessa olisin halunnut tehdä juttuja enemmänkin, mutta tahti pysyi samankaltaisena. Ilman Päivin kaitsentaa olisin varmaan haalinut itselleni liikaa aiheita ja tukehtunut omaan ahneuteeni. Ymmärsin myös sen että ei-mikkeliläisenä en saanut ihan kaikkia aiheitani läpi. Jossakin vaiheessa olin melkein kateellinen kun Mikaeli oli Mikkelissä.

SoundForgen käyttökoulutus oli tärkein kynnys, jonka jälkeen jutunteko oli enemmän kiinni minusta ja haastateltavistani. Kuvankäsittely oli jo tuttua, myös kuvien www-optimointi. Tosin taisin Photoshop-kurssillakin vierailla. Eli teknisesti sain kaiken avun mitä tarvitsin alkuun lähtöön ja sitten halusinkin jo kokeilla itse. Jossakin vaiheessa taisin Päivin kanssa jutella, että olisin halunnut kuulla muiden tekijöiden kommentteja jutuistani, niiden rakenteesta yms. Ja ei-mikkeliläisenä olisin halunnut kommentoida muiden juttuja esim. sähköpostin välityksellä. Tämmöistä keskinäistä sparrausrinkiä ei kai kuitenkaan syntynyt?

Kaiken kaikkiaan olin kuitenkin hyvin ylpeä osaamisestani ja tajusin hyvin, että Mikaelin toimintatapa edusti verkkojournalismin ehdotonta kärkeä Suomessa. Toiminta oli päältäpäin katsoen hyvin tehokasta ja myös ihmiset viihtyivät. Mikaelia voi varmasti edelleenkin verrata mihin tahansa verkkomediaan ja uskon, että Mikaelin hyötysuhde: käytetty markkamäärä tai työtunti per juttu on todellakin huippuluokkaa. Myös journalistisesti tarkasteltuna Mikaelin sisältö kestää vertailun minkä tahansa muun median kanssa. Jutuissa on särmää ja niissä on uskallettu puuttua myös vaikeisiin jopa arkoihin asioihin. Sääli vaan, että sisällön arvoa esim. Yleisradiossa ei oikein vieläkään tunnuta ymmärrettävän.

Mukavaa ruohonjuuritasoa

Kun ensi kertaa kävelin Mikaelin ovesta sisään hämmästyin aidosti sitä tapaa miten minut otettiin vastaan sekä ihmisenä että toimittajana. Ei turhaa pokkurointia eikä hierarkiaa. Kaikki toimituksen henkilöt tuntuivat olevan kavereita keskenään. Ilmeisesti heillä oli ihan oikeasti yhteinen selvä päämäärä, mikä oli tuolloin ja on edelleenkin todella harvinaista ylipäätänsä missään mediassa. Toimituksessa oli aluksi Päivi, Myy, Vuorelan Kirsti ja joku mies, jonka nimeä en nyt muista. Sitten näitä nuoria teknisiä kavereita, joita en enää muista.

Tilaa on nyt enemmän ja laitteet on parantuneet, mutta väkimäärä ei ole tainnut juuri kasvaa. En tiedä millainen organisaatio "pinnan alla" oli, mutta ainakaan se ei näkynyt päälle päin. Tuntui vaan siltä, että täällä tehdään juttuja Nettiradio Mikaeliin ja siksi kai alkuun pääsy olikin niin hämmästyttävän helppoa. Päivi kai piteli naruja käsissään omalla näkymättömällä tavallaan, mikä antoi ainakin minulle antoi riittävästi omaa tilaa juttujen ideointiin ja toteutukseen. Ihmiset tekevät organisaation ja siksi uskon, että esim. Päivin rooli toimituksen "äitihahmona" on hyvin ratkaiseva. Ihmisistä muodostuu se henki ja fiilis, joka toimituksessa vallitsee, sitä ei voi rahalla eikä tekniikalla rakentaa niin kuin kaikki hyvin tiedämme.

Tulta päin

Olen itse ollut aina hieman rämäpää. Yritän aina kaataa hieman isompaa kohdetta kun mihin minulla rehellisesti sanottuna olisi kykyä. Jossakin vaiheessa varmaan ainakin ehdotin kriittisiä ja kantaaottavia juttuja poliittisesta päätöksenteosta, mutta sellaiset ovat jääneet tekemättä. Mutta esim. ebisnes- ja hoitovirhekorvaus-jutuissa sain kyllä kirjoittaa sen mitä halusinkin. Jos jotain jäi sanomatta tai huomaamatta se on ollut oma virhe. Sisällöllisesti en tuntenut tulleeni sensuroiduksi missään vaiheessa.

Tykkään tehdä juttuja tavallisista ihmisistä, oman elämänsä ja erityisalansa sankareista, jotka tuntevat jonkun elämän osa-alueen todella hyvin ja pystyvät kertomaan siitä avoimesti oman mielipiteensä. Jutuissani olen haastatellut mm. Suomen Microsoftin toimitusjohtajaa, eMetson toimitusjohtajaa, globaalin yliopiston johtajaa Tapio Varista ja kaikki ovat olleet yleensä positiivisesti hämmästyneitä kun olen ilmoittanut osoitteen, missä juttu on luettavissa. Tapio Variksen kiitokset jäivät erityisesti mieleen. Hän kirjoitteli vielä pitkän ajan päästä ja kysyi, vieläkö juttu on verkossa, hän haluaisi näyttää sen jollekin ystävälleen.

Työprosessi on ihan normaali haastattelukaava. Ensin on olemassa aihe jonka avuksi mietitään muutama haastateltava. Tämäkin oli mielestäni Mikaelissa journalistisesti hyvin haasteellinen prosessi. Saatoin valita haastateltavia, jotka puhuvat toisiaan vastaan ja esittävät erilaisia mielipiteitä samasta aiheesta. Varsinainen haastattelu siis nauhoitetaan, joka oli minulle tuttua jo Lähiradiosta. Tässä samoin kuin lehtitoimittajan työssä häiritsi se, että piti itse ottaa kuva. Usein itse haastattelutilanteessa haastateltavasta saisi mainioita ilmeitä ja eleitä esiin, mutta kun otan kuvan haastattelun jälkeen tilanne helposti jähmettyy.

Onnistuneeni tunnen itseni aina kun sain "maailmalle" saatettua jutun, jolla on yleistä merkitystä. Myös haastateltavien vastakkainasettelu tuotti journalistista mielihyvää. Yleensä käytin tähän journalistiseen herkutteluun aika paljon aikaa. Halusin löytää jutuille syvempiä merkityksiä, linkityksiä, mielleyhtymiä ja kun tein jutut kotoa käsin tämä oli mahdollista - en ollut sidottu työaikaan. Todellista työaikaa on siksi hieman vaikea määrittää. Toimittajan työ on mielestäni prosessi, joka tapahtuu pään sisässä, sekä hereillä että unessa. Mutta haastatteluihin meni aikaa vähintään 2 tuntia per henkilö, haastattelun purku pari tuntia, kuvien kehitys ja skannaus vähintään tunti, itse jutun koostamiseen kului aikaa 2-4 tuntia per haastateltava. Eli karkeasti sanottuna yhteen haastateltavaan kului aikaa reilu työpäivä. Päälle tulee tietysti vielä ideointivaihe.

Mikaelin formaatti

Aluksi teksti, linkit ja ääniklipit erotettiin selkeästi toisistaan. Myöhemmin klippejä alettiin sijoittaa tekstin sekaan. Myöhemmin mukaan on tullut arkistojutut, keskustelupalsta ja videoklipit. Itse näkisin, että Mikaelin "raami" on hyvä kunhan siinä jää tekijälle hieman pelivaraa. Kappaleiden pituuksia ei rajoiteta etukäteen johonkin tiettyyn merkkimäärään tms. Toivon, että jatkossakin Mikaelin jutuissa sisältö ratkaisee esillepanon. Ei tekninen alusta. Tärkeää tietysti, että jutut ovat luettavia ja että lukijan mielenkiinto säilyy. Linkkejä ja muita valinnaisia nappuloita ei saa olla häiritsevän paljoa vaan sopivasti. Näistä asioista olisi mukava keskustella vapaamuotoisesti muiden tekijöiden kesken.

Mikaelin kävijä on varmaan usein Helsingin ulkopuolelta, aikuinen yli 20-kymppinen tiedonhaluinen ja utelias ihminen. Voisi kuvitella että kävijöissä on enemmän naisia kuin miehiä. En usko, että erilaisista medialeikkeistä enää syntyy ongelmia. Totta kai on ihmisiä, jotka tutustuvat klippeihin joskus ekaa kertaa, mutta siihen Mikaeli on mainio alusta. Ylipäätänsä Mikaelin juttuformaattia on kopioitu hyvin paljon mm. Yleisradion eri toimituksissa.

Osa projektikokonaisuutta

Toki tiesin, että Mikaeli oli osaksi EU-rahoitteinen, mutta minun työhöni se ei vaikuttanut häiritsevästi. Joskus Päivi pyyteli "elämänkertaa" toimintakertomukseen, mutta se ei ollut mitenkään häiritsevää. Projektin raportointi tapahtui minusta katsottuna kulisseissa, enkä voinut kuin ihmetellä, missä välissä Mikaelin toimituspäällikkö ehti raporttinsa laatia.

Itäsuomalainen painotus tuntui jossakin määrin aihevalinnoissa ja ymmärsin, että minun ei kannattanut tarjoilla puhtaasti "helsinkiläisiä" aiheita. Jutuilla piti olla merkitystä myös Mikkelin seudulla. Harjoitustoimitustoiminta ei minun työskentelyyni vaikuttanut millään tavoin, jossakin vaiheessa kävi mielessä että olisin itsekin voinut hieman ohjata uusia tekijöitä, mutta minä asuin Helsingissä ja se olisi ollut käytännössä vaikeaa. Taisin kyllä ehdottaa haarakonttorin perustamista, joka sitten toteutuikin Opintoradion kautta.

Matkalla mediavirtuoosiksi

Nettiradio Mikaeli sattui minun elämääni hyvin otolliseen vaiheeseen. Olin saanut päähäni uusia ajatuksia verkosta journalistisena alustana, minulla oli jo kokemusta lehti- ja radiotoimittajan työstä. Mikaelissa pääsin oikeasti toteuttamaan ajatuksiani. Tunsin jopa ihan oikeaa myötätuntoa journalistisissa ponnisteluissani. Myös toimeentulossani Mikaeli oli olennainen osa.

Olin mukana monien verkkoprojektien alkukäynnistyksessä, joissa toteutuminen jäi haaveeksi samoin palkkarahat. Mutta ennen kaikkea Mikaeli oli kanava, jonne saatoin purkaa journalistista kunnianhimoani ja kokeilunhaluani. Siellä ei sensorit eikä pikkusieluiset päätoimittajat vahtineet ilmaisuvapauttani. Mikaelin ja Päivin rooli "henkisenä" kannustajana on ollut hyvin arvokas. Ja Mikaelissa saamaani itsevarmuutta olen myöhemmin hyödyntänyt monissa muissa Yleisradion toimituksissa. Mm. YLE Opetuksessa, Opintoradiossa ja tällä hetkellä YLE Teema-kanavalla. Muutama vuosi sitten sain tilaisuuden tehdä säännöllisesti radiojuttuja Radio Ylen Ykköseen. Ilman Mikaelissa saamaani sparrausta äänenkäsittelystä olisin saattanut epäröidä. Nyt tarjoukseen oli helppo tarttua.

Matka mediavirtuoosiksi jatkuu. Salkussani on Markkasen Matin leikkaama video SAR-lentopelastuskilpailuista. Odotan yhteistyöltä todella paljon. Matissa on samaa mukavaa myötäelämisen kykyä kun Päivissä. Ja tämä kai se on se Mikaelin salaisuus. Mikaelissa on aina ymmärretty että me toimittajat olemme vain tavallisia ihmisiä, me teemme juttuja yleensä tavallisista ihmisistä ja meidän juttujamme lukevat tavalliset ihmiset. Tämä pyhä kokonaisuus on Mikaelissa osattu säilyttää hienolla ja herkällä tavalla. Eikä mitään osa-aluetta ole latistettu organisaation tai koneiston alle. Mikaelissa ei tunne olevansa vain joku osa koneistoa vaan osa mielettömän hienoa yhteisöä, jonka tavoitteena on palvella yleisöä. Toivoisin, että tätä osaamista ja johtamistapaa osattaisiin arvostaa myös Yleisradiossa. Mikaelista riittää vielä paljon opittavaa ja toivottavasti se saa mahdollisuuden kehittyä omalla ihmisläheisellä tavallaan isojen organisaatioiden ulkopuolella.

Jos minä saisin päättää, Mikaeli jatkaisi tätä laboratoriotoimintaansa ja toimisi eräänlaisena kevyen kaluston testiympäristönä. Mikaelissa saatua oppia voitaisiin hyödyntää laajamittaisesti Ylen muissa toimituksissa. Toki tästä kehitystyöstä pitäisi saada myös riittävä korvaus joka tuo toiminnalle jatkuvuutta. Mikkeli on piristävä poikkeus helsinkikeskeisessä Suomessa ja mukava henkireikä muuhun maailmaan.

Juttujen versiointi Yleisradion muille kanaville on mielestäni asia mitä ei ole osattu hyödyntää. Toki toimitusten väliselle yhteistyölle pitää löytää myös järkevä taloudellinen perusta.

Eero


Kävin Mikaelin avustajakurssin vuonna 2000, 29-vuotiaana. Olin valmistunut kääntäjäksi vuonna 1997 ja ajautunut sen jälkeen töihin vanhaan opinahjooni, ensin tutkimusassistentiksi, sitten assistentiksi ja jatko-opintoja tekemään. Olin kyllä haaveillut toimittajan ammatista, mutta valinnut kääntäjäopinnot opinto-ohjaajani julistettua minut luonteeltani täysin sopimattomaksi viestintätehtäviin. Koska lahjakkuuteni kapea kärki on eittämättä vieraiden kielten ja kirjallisen ilmaisun alalla, kääntäjän työ vaikutti lähinnä sopivalta vaihtoehdolta.

Elämäntilanteeni oli vuosituhannen vaihteessa varsin vakaa - olin mennyt naimisiin jokunen vuosi sitten ja asuin onnellisesti mukavalla asuinalueella kahden aikuisen ja koiran muodostamassa pienperheessä. Muutto johonkin isompaan kaupunkiin oli kuitenkin koko ajan mielessä, sillä vastavalmistuneen sairaanhoitajan ja kääntäjän perheen selviämismahdollisuudet Savonlinnassa olivat ja ovat edelleen melko vähäiset.

Avustajakurssi oli tuolloin yksi harvoista onnistumisen elämyksistä, joten tein muistellakseni pari pientä avustajajuttua myös kurssin jälkeen. Kiinnostusta juttujen tekemiseen olisi ollut enemmänkin.

Osaamisesi

En ollut ennen Mikaelia kirjoittanut riviäkään julkaistavaksi. Lähdin siis tekemään juttuja aivan noviisina. Avustajakurssilla sain käsityksen siitä, millaisesta mediasta Mikaelissa on kyse. Opin myös äänittämään ja kuvaamaan ja sain hieman tietoa siitä, millainen jutun pitäisi olla. Varsinaisesti kouluttautumiseni tapahtui hypättyäni Mikaelin Savonlinnan harjoitustoimitukseen töihin vuoden 2001 alussa. Edeltäjäni koulutti minua pari päivää paikan päällä, sen jälkeen jatkoin itseopiskeluna soitellen hätätilanteissa joko hänelle tai suoraan Mikkelin toimitukseen.

Projektityötä kesti kaikkiaan 9 kk. Tuona aikana opin pääasiassa itse tekemällä ja palautetta kuuntelemalla. Kävin myös Mikaelin järjestämän videokurssin. Yhtäkään videojuttua en ole saanut tehtyä, mutta kurssista on ollut hyötyä uudessa työssäni AV-viestinnän kouluttajana.

Innostus verkkosivujen väsäämiseen taitaa myös periytyä avustajakurssin ajoilta. Olen opetellut kirjoittamaan yksinkertaista html-kieltä ja ylläpidän joitakin sivustoja harrastuspohjalta uutta oppiakseni. Sivustojen hallinnasta karttunut kokemus auttanee jossain määrin verkkojournalismissakin.

Nettiradio Mikaelin organisoituminen

Kun aloitin, Mikaeli toimi vasta Mikkelissä. Ydintoimituksessa oli muistellakseni toimituspäällikkö Päivi ja äänenkäsittelyn ekspertti Myy. Olisikohan ollut myös toimitussihteeri? Vuonna 2001 porukkaa oli jo kuin pipoa. Mukaan oli saatu toimituspäällikön ja -sihteerin lisäksi videotiimi Matti Markkanen ja kuvaaja, lisäksi oli erilaisia harjoittelijoita ja myös Lempisen Tommi tekniikkaa hoitamassa.

Tulin mukaan jutuntekoon Savonlinnassa järjestetyn seminaarin ja avustajakurssin myötä Mikaelin alettua laajeta muihin kaupunkeihin. (Harjoitustoimitus perustettiin Savonlinnan kampukselle vuonna 1999.)

Avustajakokoontumiset olivat mielestäni hyödyllisiä ja myös hauskoja. Olin niissä mukana vuoden 2001 kuluessa pari kertaa. Kaipasin etenkin aluksi ja kaipaan yhä vieläkin toimitussihteerin punakynää ja palautetta jutuistani, sillä niissä epäilemättä on paljon parantamisen varaa. Toimitussihteerin ja -päällikön merkitys on tärkeä, koska teen juttuja siinä mielessä yksin että minulla ei ole ketään oikolukijaa tai kriitikkoa, joka piiskaisi parempaan. Omalle tekstilleen tulee sokeaksi, kun sitä vatkaa tarpeeksi pitkään.

Myös yhteinen videokurssi oli hauska, se loi joukkuehenkeä. Ehkä sen voisi uusia niin, että kurssilla tehtäisiin vaikkapa yksi videojuttu alusta loppuun asti - joku kuvaa, joku leikkaa, joku ohjaa, joku haastattelee.

Oma juttutuotantosi

Ideoin juttuni enimmäkseen itse. Toisinaan olen tehnyt juttuja toimituspäällikön toivomuksesta, joskus taas paikannut toisen avustajan haastattelun nauhan kadottua tai tuhouduttua. Olen koettanut tehdä paljon juttuja Savonlinnan kampuksella tehtävästä tutkimuksesta, osaksi siksi että sitä on minulta toivottu ja osaksi sen vuoksi että jutunaiheet tulevat täällä kampuksella työskennellessäni aivan nenäni alle. Olen siis kirjoittanut kääntämisen ja tulkkauksen tutkimuksesta ja opetuksesta sekä kasvatustieteen, käsityötieteen, varhaiskasvatuksen ja matkailun tutkimuksesta.

Muuten juttuni tuntuvat lähinnä sijoittuvan kategoriaan "mikä minua milloinkin kiinnostaa": olen kirjoittanut viinan kiroista seuratessani naapurini alkoholismin kehittymistä, haastatellut Kennelliiton edustajaa koiran asemasta veronmaksajana, perehtynyt radioamatööritoimintaan innokkaan tuttavan opastamana ja koettanut selvitellä uuden kaavoituskäytännön tuomia muutoksia sen jälkeen kun kaupunki päätti rakentaa lomamessut lenkkipolulleni. Jutunaiheissani näkyvät myös omat arvoni: ympäristönsuojelusta, kestävästä matkailusta ja vapaaehtoistyöstä kirjoitan aina mielelläni.

Jotkut jutunaiheet ovat pyörineet mielessä jo pitkään, mutta jääneet lähinnä laiskuuden tai ajanpuutteen vuoksi toteuttamatta. Esimerkiksi juttu näytelmiä suomentavasta ohjaajasta ja näytelmien kääntämisen tutkijasta on jäänyt tekemättä, koska se vaatisi aikaa paneutua kääntämisen tutkimukseen vähän tarkemmin. Mutta vielä minä sen murjaisen, minä jos kuka.

Koska käytän nettiä samoin kuin muitakin viestintäkanavia lähinnä tiedon etsimiseen, tutkimusjutut ovat niitä, joita luen Mikaelista mieluiten. Toisaalta myös vaihtoehtoiset elämäntavat ja yllättävät ratkaisut kiinnostavat. Videojutut tulee yleensä katsottua.

Oma työprosessisi

Juttu lähtee liikkeelle joko toimeksiannosta tai älynväläyksestä. Toisinaan joku tulee pyytämään, että tekisin jutun hänestä tai hänen tekemisistään tai jostakin, jossa hän tai joku hänen tuttavansa on mukana. Moni juttuidea on syntynyt ihmisiä kuunnellessa: jonkun tuttavan tuttava on kuullut että jossain tapahtuu jotain kiinnostavaa. Myös lehdistö ja seminaari-ilmoitukset saattavat tarjota jutunjuurta. Seuraan ympäristöasioita ja ns. vaihtoehtokulttuureita suurella mielenkiinnolla, joten omasta elämästäkin saattaa löytyä aineksia tarinaan. Esimerkiksi juttu vaihtopiireistä on syntynyt oman kiinnostuksen ja kokemusten pohjalta.

Hallitsen huonosti suuria kokonaisuuksia ja ajattelen parhaiten kirjoittamalla. Siksi teen yleensä käsitekartan, johon kirjoitan kaiken mahdollisen aiheesta tietämäni, sekä myös kysymykset, joihin en vielä tiedä vastausta. Käsitekartan perusteella sitten etsin taustatietoa aiheesta, yleensä joko kyselemällä tai nettiä selaamalla. Saatan koota tietoa aiheesta tietokoneelle ja lopuksi printata taustatietopaperin käsitekartan kaveriksi, jos aihe on minulle vieras.

Sitten seuraa runsaasti kynän kanssa hosumista, viivojen vetämistä, kysymysmerkkejä ja reunahuomautuksia, joiden pohjalta saatan jo kirjoittaa pari kappaletta proosaa jutun taustatieto-osuudeksi. Joskus hahmottelen juttua pitkällekin jo ennen haastattelua: mietin, mitä pitää kertoa taustoista, mitä kysyisin tässä, miten lopettaisin jutun, mitä kuvia täytyisi saada... ja toisaalta joskus saatan paukahtaa haastatteluun pelkän kysymyslistan kanssa ja muokata jutun sen mukaan, millainen haastattelusta kehkeytyy. Yleensä en käytä riviäkään etukäteen kirjoittamastani lopullisessa jutussa, mutta koska kuten sanottu ajattelen parhaiten kirjoittamalla, työ ei ole turhaa, vaan auttaa jäsentämään aihetta ja helpottaa haastattelun tekoa.

Teen haastattelurungon käsitekartan pohjalta: mitkä asiat kuuluvat yhteen, missä järjestyksessä on edettävä? Olen vähitellen oppinut tekemään täydentäviä kysymyksiä ja improvisoimaan hukkaamatta haastattelun punaista lankaa, joten kysymyslistat ovat lyheneet ja kysymykset pelkistyneet. Nykyisin kuvaaminen on vaivalloisempaa kuin haastattelu. En millään raaskisi juoksuttaa kuvattavaa enkä uskalla komennella häntä tarpeeksi, siksi henkilökuvani tupaavat olemaan melkoisia pökkelöitä. Yritän siksi panostaa edes muuhun kuvitukseen, esineet kun eivät pullikoi vastaan. Ihmisten kuvaaminen on yksinkertaisesti tavattoman kiusallista yhä vieläkin.

Kun haastattelu on purettu, alan sumeilematta kirjoittaa juttua siitä, mistä se lähtee kiertymään auki. En siis yritä aloittaa alusta, vaan käyn suoraan asiaan ja mietin vasta myöhemmin, miten alku ja loppu menevät. Jossain vaiheessa teen ingressin, sitten väliotsikoita, vielä myöhemmin pääotsikon, ja näitä kaikkia sitten muuttelen vähän väliä sen mukaan mitä jutussa kulloinkin lukee.

Kirjoitan paljon ja muokkaan tekstiä uudelleen ja uudelleen, siksi yksi työpäivä ei tahdo riittää jutun kirjoittamiseen. Jos saan askarrella vapaasti, saan yhteen juttuun kulumaan ainakin pari päivää. Aikaa menee enemmänkin, jos välillä täytyy tehdä jotakin muuta kuten opettaa tai kokoustaa. Taittaminenkin kestää, kun vaihtelen kuvien paikkoja ja kokeilen eri vaihtoehtoja.

Kun juttu viimein on valmis, lähetän sen sähköpostilla toimitukseen ja jään odottelemaan sen julkaisemista. Ilmoitan haastateltaville jutun ilmestymisestä, toisinaan myös muille asiasta mahdollisesti kiinnostuneille.

Onnistumisen elämyksiä tulee oikeastaan jokaisen jutun yhteydessä. Ensimmäiset tyytyväisyyden hyrähdykset tulevat joko hyvin onnistunutta haastattelunauhaa kuunnellessa tai viimeistään siinä vaiheessa kun juttu alkaa näyttää jutulta eikä epämääräiseltä läjältä kysymysmerkkejä ja kuvia. Kun juttu viimein on valmis, patsastelen hetken tohkeissani tilaisuutta juhlistaakseni. Jos olen erityisen tyytyväinen johonkin juttuun vielä julkaisemisen jälkeenkin, se on haastateltavan ansiota: äänilinkeissä on sillä kertaa jotakin hykerryttävää kuunneltavaa. Muistelen lämmöllä esimerkiksi A-klinikan johtajan haastattelua.

Joskus kirjoittaminen on työlästä, koska en tiedä aiheestani tarpeeksi tai se ei suoraan sanottuna jaksa kauhean paljon kiinnostaa. Joskus kirjoittamisen hankaluus johtuu siitä, että haastattelu ei ole onnistunut koska olen ollut väsynyt ja poissaoleva enkä ole ymmärtänyt kysyä mitään kiinnostavaa tai koska haastateltava ei ole suostunut muodostamaan viittä sanaa pidempiä lauseita.

Aiheeni ovat usein myös sen verran abstrakteja, että niitä on hankala kuvittaa. Etsin edelleen tapaa visualisoida kääntämistä ja tulkkausta muuten kuin kuvaamalla sitä, mitä oikeasti näkyy: ihmistä tietokoneen ääressä tai ihmisiä istumassa kokoushuoneessa.

Yksi tavallisimmista syistä juttujen viivästymiseen on kuitenkin muun työn paljous, joka hajottaa ajatuksia.

Nettiradio Mikaelin juttuformaatti

Juttuja tekevät opiskelijat kaipaavat usein kuvatekstejä, sillä heidän on aluksi vaikea hahmottaa kuvan koodiin kirjoitettavaa tekstiä. Opiskelijat myös kokeilisivat mielellään erilaisia kuvakokoja, kehyksiä jne. ja pitävät formaattiin tekemistä rajoittavana.

Olen itse Mikaelin nykyformaattiin varsin tyytyväinen. Se ei minusta ole juurikaan muuttunut sinä aikana, kun olen tehnyt juttuja. Sivuston ulkonäkö tosin uudistui vuonna 2001.

Videojutut voisi ehkä erottaa entistä selvemmin tavallisista. Arkistohaussa voisi yhtenä hakutekijänä olla "video". Nyt kaikki videojutut on koottu samalle sivulle, jonne pääsee, jos ymmärtää napsauttaa videokameran kuvaa.

Nettiradio Mikaelin kävijät

Käsitykseni ei perustu mihinkään tutkittuihin tosiasioihin, mutta on piintynyt mieleeni kummallisen syvään: mielikuvani Mikaelin kanta-asiakkaasta on aikuinen, haja-asutusalueella asuva itäsuomalainen, joka etsii vaihtoehtoista uutisointia itseään lähellä olevista asioista. Nimenomaan tämä "virallisesta totuudesta" poikkeava näkökulma on mielikuvituskanta-asiakkaani tähtäimessä.

Ohjeet RealOne-soittimen imurointiin ja ehkä myös käyttöön voisivat ehkä olla vielä selvemmät kuin nyt. RealMediahan piilottelee viimeiseen asti soittimen ilmaisversiota ja tarjoaa joka käänteessä ilmaista testiversiota maksullisesta soittimestaan. Tämän ovat soitinta etsineet kokeneet hieman hämmentävänä. Ylipäänsä olen huomannut että ratakiskosta vääntäminen on aina turvallisin vaihtoehto, kun on puhe netistä. Osa nuorista tuntee verkon todella hyvin, mutta paljon on myös niitä, jotka eivät ole käyttäneet sitä kovin monipuolisesti eivätkä juuri rohkene kokeilla. Vanhemmissa ikäluokissa epätietoisia on suhteessa vielä enemmän.

Mikaelin löytäneet eivät ole koskaan valittaneet minulle, että nettiradiossa olisi vaikea navigoida tai että sen käyttäminen olisi jotenkin muuten työlästä. Jopa arkistohaku on löydetty. Äänet sen sijaan aiheuttavat pulmia. Osa on ihmetellyt sitä, etteivät äänet kuulu, vaikka mikrofonia naputtaa kuinka, osa yrittää kuunnella ilman äänikorttia. Äänilinkkien kuulumattomuus ei yleensä ole lannistanut käyttäjää, vaan hän on tyytynyt lukemaan juttuja. Äänilinkkejä pidetään kuitenkin tärkeinä, tulee tunne, että jää paljosta paitsi, ellei ääniä pysty kuuntelemaan. Joillekin käsite "nettivideo" on ollut vieras, ja videon katsominen kunnon tietokoneella on tehnyt vaikutuksen.

Mikaelin toiminta tuntuu joskus kiinnostavan jopa enemmän kuin nettiradion sisältö. Hyvin usein kysytään, paljonko Mikaelissa on kävijöitä. Sen epäillään olevan mikkeliläisten oma pieni paikallisaviisi, jota ei muualla juurikaan tunneta ja joka uutisoi vain Mikkelin torin ympäristön tapahtumista. Myös Mikaelin rahoitus kiinnostaa, samoin se, voisiko sinne juttuja vääntämällä ansaita vähän ylimääräistä.

Opiskelijat tuntuvat oivaltavan Mikaelin käytön hetkessä, vähemmän nettiä käyttäneet työntekijät taas saattavat olla hyvinkin arkoja nettiradion kanssa. Äänilinkin napauttaminen saa koneen tekemään jotain odottamatonta, minkä vuoksi se on turvallisempaa tehdä ensimmäisen kerran valvotuissa olosuhteissa.

Suhteesi EU-projektina toimimiseen

Ehkä EU-projektina toimiminen on mahdollistanut avustajien koulutuksen, enkä näin ollen olisi ehkä ajautunut mukaan toimintaan ja sitä myöten kokonaan uusille urille elämässäni, jos Mikaeli olisi aloittanut vaikkapa kaupallisena radiona. Itse jutuntekoon sillä ei ole tainnut olla vaikutusta, en ainakaan tiedosta, että olisi ollut.

Itäsuomalainen verkosto on näkynyt omassa arjessani ainakin yhteisinä kokoontumisina ja tietoisuutena siitä, että jossakin päin maata toisetkin harjoitustoimitukset tekevät samaa työtä eri olosuhteissa. Tunnustan käyneeni urkkimassa vinkkejä toisten sivuilta ja seuranneeni, mistä muualla kirjoitetaan. Myös Yleisradion läsnäolo on tuntunut täällä vihonviimeisessä etäpesäkkeessä saakka, myönteisesti kylläkin.

Itäsuomalaisuus saa näkyä Mikaelin jutuissa, mikä on piristävää, sillä valtakunnallisissa tiedotusvälineissä normina on ruuhkasuomalaisuus. Ei siis tarvitse pinnistellä peittääkseen vähemmistöön kuulumisensa, täytyy vain yrittää pitää myös etelän vetelät mielessä juttuja tehdessä.

Harjoitustoimitus vaikuttaa tietysti työhöni sikäli, että se on minun työtäni. Neuvon ja ohjaan opiskelijoita tekemään nettiradiojuttuja. Myös ensimmäiset juttuni (avustajakoulutuksen jälkeen) tein harjoitustoimituksessa sen työntekijän ohjauksessa.

Ammatillinen kehittyminen

Mikaelilla on ollut ratkaiseva merkitys ammatinvaihdossani ja toimittajaksi opiskelussani, jota toivon mukaan jaksan jossain vaiheessa jatkaa avoimen yliopiston puolella. Tähän asti opiskelu on ollut pääasiassa työssä oppimista itse yrittäen ja viisaampia apinoiden, lisäksi olen harrastanut hajanaista alan kirjallisuuden lukemista ja luentojen kuuntelua.

Mikaeli on tarjonnut minulle yhden työpaikan harjoitustoimituksessa ja auttanut seuraavan saman tyyppisen työpaikan saamisessa. Vaikutus toimeentulooni on siis ollut huomattava. Olen lisäksi liittynyt mediaosuuskuntaan, jonka avulla toivon selviäväni, jos ja kun kuukausipalkan saamiseen tulee taukoa.

Mikaelin toimiminen eräänlaisena freelancer-hautomona voisi hyvinkin olla monistettava idea.

Nettiradio Mikaelin tulevaisuus

Mikaelin tulevaisuus on ymmärtääkseni edelleen hieman epäselvä. Ainakin minulle. Hanskoja ei kuitenkaan olla lyömässä tiskiin ihan ensi hädässä, mikä on hyvä.

Toivon, että toiminta jatkuu ja myös laajenee siten, että uusia avustajia voidaan taas värvätä mukaan maksamalla heille palkkaa, edes pientä. Esimerkiksi opiskelijoita pienikin suolaraha saattaisi kannustaa, kun sen lisäksi saa portfolioonsa sivun tai pari verkkomediaosaamista. Mikaeli on jo saanut jalansijan, tästä on hyvä jatkaa, mutta taukoa ei saisi tulla.

Nopeiden yhteyksien lisääntyminen ja niiden myötä tutuksi tuleva liikkuva kuva lisäävät varmasti nettivideoiden kysyntää.

Minna


Oma urani verkkomediassa alkoi siitä, kun otin Päiviin yhteyttä sähköpostilla syksyllä 1997. Opiskelin Suomen Nuoriso-opistolla kulttuuriohjaajaksi ja minua oli alkanut kiinnostaa mitä enenevässä määrin internet. Kyselin silloin lähinnä sitä aikooko Otavan opisto kouluttaa media-assareita. Myöhemmin tapasin Päivin Paukkulassa kurssilla ja siinä sitten loppujen lopuksi kävi niin että Päivi kysyi minua avustajaksi.

Kulttuuriohjaajan opinnot olin aloittanut 1996. Olin ollut edellisen kerran opiskelemassa vuonna 1984, kun valmistuin Hotelli- ja Ravintolakoulusta tarjoilijaksi. Sitä ennen ja vuosi valmistumisen jälkeen työskentelin kirjansitojana. Jouduin kuitenkin luopumaan ammatista sairastelujen vuoksi ja minusta piti nyt siis tulla kulttuuriohjaaja.

Kirjoittamisen urani alkoi vasta 1990-luvun alussa, ensin runoja ja sitten draamaa ja vähitellen Paukkulassa ihan asiaakin. Kävin sanataiteen kurssin ja aloittelin viestinnän opintoja.

Nettiradion työtarjous tuli tavallaan juuri oikeaan aikaan oman urakehitykseni kannalta. Halusin työskennellä monimediaalisessa toimituksessa. Se antoi mahdollisuuden päästä aivan uudelle uralle.

Tässä työpaikassa minua ei myöskään katsottu pitkään sen takia, että minulla on perhe ja muitakin velvollisuuksia kuin työ. Olin hakenut aikaisemmin töitä ja työnantajat reippaasti ihmettelivät entäs ne lapset.

Olen saanut verkkomediaosaamiseni sekä Nettiradio Mikaelin koulutuksen kautta että myöhemmin hankkimani koulutuksen kautta. Äänenkäsittelytaidot ovat Nettiradio Mikaelin koulutuksesta tarttuneet kaikista parhaiten. Minä olen ollut niin innostunut aiheesta että olen jaksanut sitten itse kotonakin toistaa kursseilla opittuja asioita. Viime talvena tämä konkretisoitui siihen, että kun teimme tv-ohjelmaa, jonka äänissä oli ongelmia, niin pystyin itse tekemään äänet niin että ne kelpasivat digitelkkariin. Epätoivoisesti etsin ihmeellistä äänimiestä ja se katsoikin peilistä ja oli nainen.

Tekstipuolen oppeja sain tietysti Paukkulasta ja senhän on sellainen kyky joka vain kasvaa kirjoittamalla. Jos olisi aikaa niin kirjoittaisin osan Nettiradion jutuista uudelleen, kyllä se niin menee...

Nettiradio oli alkuvaiheessaan kun tulin sinne. Porukalla oli tietysti intoa vaikka muille jakaa ja ilmapiiri oli kannustava ja uutta etsivä. Epävarmat ajat, ja huoli tulevaisuudesta sekä määräaikaiset työsopimukset eivät sinänsä ole mielestäni vaikuttaneet ainakaan ulospäin siihen miten töitä toimituksessa on tehty. Rohkeasti on kokeiltu uusia asioita kun nettivideot.

Organisaation pitäisi jatkaa sitten että olisi edelleen toimituspäällikkö, -sihteeri JA eri vastuualueiden hoitajat: äänet, koodaus/taitto ja avustajia jonkin verran, suurehkolla ja vaihtuvalla avustajakunnalla syntyy erilaisia juttuja, voidaan ottaa eri tyyppisten ihmisten vahvuuksia huomioon.

Olen tehnyt sekatyömiehen hommia, joko itse ehdottanut aiheita tai sitten saanut toimeksiantoja. Sellaiset jutut ovat jääneet toteuttamatta joille on annettu liikaa deadinea.

Nettiradiolla on mielestäni hyvä ja laaja näkökulma elämään. toivoisin että siellä oisi tehdä edelleen laajoja juttukokonaisuuksia ilman kaupallisia paineita.

Yksi mahdollisuus voisi toisaalta olla toimitettujen juttujen tarjoaminen ähikunnille, joilta puuttuu tiedottajat. Voisiko se olla kaupallista toimintaa en osaa sanoa, sille voisi tehdä oman kuntafoorumin ... toisaalta onhan näitä seutuportaaleja ulossa pilvin pimein ... mutta jos tämä olisi enemmän verkkolehti/radio eikä vain ilmoitustaulu.

Työprosessini on aina ensin aiheiden hamstraamista, hyvien haastateltavien tsimistä teemaan ja sitten kerralla kaikki purkkiin. Ja sitten pientä hauduttelua, iippuen kiireistä ja sitten nauhat auki ja purkamaan.

Toiset jutut valmistuvat helpommin, mutta kun pidän suurista juttukokonaisuuksista en ole mikään juttu viikossa nainen. Nyt kun olen ollut hiukan poissa kuvioista ja katson uusin silmin asiaa, tekisin edelleen mielelläni isoja kokonaisuuksia yksi per kuukausi ja pienempiä juttuja vaikka kerran viikkoon.

Aiheet ovat yleensä olleet sellaisia, jotka kiinnostavat minua itseäni tai liippaavat jotenkin läheltä omaa elämääni.

On ollut ihanaa päästä tutustumaan erilaisiin ihmisiin ja asioihin, koska yleensä alkulähtökohta on laajentunut käsittämään ihan uusia outojakin asioita...

Alussa tehtiin pitkiä ääniä ja lyhyitä tekstejä, tämä nykyinen formaatti enemmän tekstiä ja vähemmän ääntä on muotoutunut ajan kanssa ja se on tällä hetkellä ihan ok. Videot ovat erittäin hyvä lisä!

Jos formaattia nyt ryhdyttäisiin muuttamaan täysi siihen olla hyvät perusteet, asiakkaat ovat varmasti oppineet tähän muotoon?

Uskon että Nettiradio Mikaelin käyttäjät ovat niitä jotka ovat jotenkin olleet tekemisissä Nettiradion kanssa. Uusia asiakkaita on varmasti tullut suorien nettilähetysten ansiosta, koska ne ovat saaneet ihan valtakunnallistakin huomiota. Ihmisillä alkaa olla hyvät koneet ja yhteydet, ja uskon että yhä useampi osaa käyttää ääni- ja videotiedostoja. Mikä ettei sellaisiakin kursseja voisi pitää, jossa neuvottaisiin miten niitä käytetään? ainakin niissä paikoissa joissa on mahdollisuus avoimiin oviin joskus?

Olen kuullut hyvää palautetta, lähinnä niistä jutuista joissa on syvyyttä ja monta eri näkökulmaa.

Olen tutustunut "hyviin ihmisiin" nettiradion avustuksella. Toki minulla on melko laaja verkosto olemassa muidenkin itäsuomalaisten toimijoiden kanssa johtuen työpaikoistani ja koulutuksestani (olen opiskellut Otavan opistossa, Suomen Nuoriso-opistossa ja Mikkelin ammattikorkeakoulussa...)

Itäsuomalaisuus on hyvä asia. Työskentelen nyt EU-projektissa ja en ole huomannut muuta vaikutusta kuin mielettömän byrokratian, että jos se rassaa niin... ammatillisesti olen päässyt eteenpäin huimasti, ilman Nettiradiota kaikki se mitä olen verkossa ja vähän muuallakin tehnyt olisi yksinkertaisesti jäänyt tekemättä. Ei siinä sen kummempaa ;) Olisin enemmän kulttuuriohjaaja kuin toimittaja, webkoulutukseni ja kiinnostukseni www-palvelujen tuottamiseen juontavat juurensa Nettiradiosta.

Nyt opiskelen www-palvelujen asiantuntijaksi ja saanen amk -paperit ensi syksynä ulos.

Tämän hetkinen vaihe Nettiradiossa on uuden kauden alkamisen vaihe, toimituksellinen puoli alkaa olla kunnossa nyt pitäisi löytää rahoittajat ja järkevä tapa toimia, kaupunki jossa ei varsinaisesti ole tiedottajaa, voisi vakavasti harkita Nettiradion toimitukseen ja sen ympärille kasautuneen osaamisen hyödyntämistä. Yle yhteistyö on myös tärkeää valtakunnallisen näkymisen kannalta.

Sudenkuoppana on niiden päättäjien yksisilmäisyys, jotka eivät näe millainen mahdollisuus toimiva verkkomedia kaupungissa on. Kaupallisuus ei tule toimimaan tässä formaatissa sen paikka on jossain muualla. Toimintaan pitää saada vakiintunut rahoitus kuten muillakin toimialoilla Mikkelissä on ...

Sari


Mitä osaamiseen tulee, varsinaista journalistista koulutustahan minulla ei ole. Taustana on kuitenkin hum. kandin paperit ja auskultointi suomen kielen koulutusohjelmasta, joten pilkut ovat olleet tekstissä kutakuinkin paikoillaan jo alusta lähtien. Pidän itseäni lähinnä kirjoittajana, jolle tietokone on kirjoituskoneen jalostuneempi muoto. Työssäni kysymysten laatiminen, haastatteleminen, muistiinpanojen teko ja kirjallinen suoritus ovat sovellusta aiemmasta osaamisesta. Nähdäkseni ainedidaktiikan opinnot ovat olleet hyvä pohja järjellisten kysymysrunkojen tekemisessä ja opiskelu yleensä asioiden jäsentämisessä.

Tekninen osaamiseni on piisannut rimaa hipoen. Olin oppinut tietotekniikkaa työvoimapoliittisella kurssilla (syksystä -98 alkukesään -99 ) juuri sen verran, että juttujen tekeminen oli mahdollista. Kotona ei ollut minkäänlaista konetta ja ensimmäisen liitteellisen sähköpostini lähetin koululta Nettiradioon tarjotakseni Päiville pakinantapaisia tuotoksiani näytille. Sain kutsun avustajakurssille, jonka aikana Töyhtis sai ilmiasunsa.

Sittemmin olen oppinut Nettiradiossa leikkaamaan itse äänet ja pärjään kameran ja mankan kanssa niin kauan, kun kaikki toimii normaalisti. Se, mitä voisi tehdä ns. paremmalla ajalla, olisi rauhallinen perehtyminen tarvitsemiensa rakkineiden ominaisuuksiin jopa manuaali kourassa. Toisaalta, useimmat muutkin käyttävät tietskareitaan, känskiään ja kameroitaan pelkkiin perustoimiin, vaikka vehkeissä olisi varaa enempäänkin. Ois Svoinut -osastoon jäi webbituottajakoulutuskin. Silloin kun ne pyörivät parhaimmillaan ja edullisimmillaan, syöttölinjani oli vielä täynnä ihan jutuntekemisen ongelmatiikkaa.

Hyppäsin maksullisten nettijuttujen tekijäksi ilman harjoitteluvaiheita. Kun toimittajan perustyö ei ollut entuudestaan tuttua, tekeminen oli tietenkin hitaampaa ja työläämpää. Rutiinien puute saattoi sikäli olla eduksi, että ei ollut poisoppimistakaan. Radiotyötä tehnyt tuttuni kammoksui sitä, että nettijutuissa pitää vielä kirjoittaakin. Lehtityössä ollut ystävä kauhisteli äänen läsnäoloa. Itse mielsin alusta lähtien juttujen valmistamisten eräänlaisten käsikirjoitusten teoksi, jossa tekstin on oltava kantava jo sellaisenaan, mutta äänen läsnäolo on pakko ottaa huomioon koko prosessin ajan. Jo kysymyksiä laatiessa voi harkita, mitkä osiot ovat ilmiselvää tekstimateriaalia, ja mistä ehkä saa parhaiten ääntäkin. Äänen läsnäolo myös vaatii tekstiltä. Toimittajan on mietittävä repliikkiosuudet tyyliltään harmonisiksi haastateltavan oikean puheen kanssa. Pelkässä normaalissa lehtitekstissä usein riittää, että haastateltavan asia on kerrottu niin kuin toimittaja on parhaaksi nähnyt - joskus hyvinkin eri tyyliin kuin haastateltava ilmaisee asioita.

Verkkomedian tekoon pyrstö edellä puuhun nousseena, taitojen kasvattamiseen kuuluu tavallaan hivuttautuminen alaspäin juurille eli tutustuminen paremmin erilaisiin jutunteon osa-alueisiin. Aikaa kestävistä, napakoista nettiteksteistä erityyppisten tekstien tekoon. Äänitiedostomateriaalin miettimisestä tavallisiin radio-ohjelmiin.

Simppelein menetelmä tehdä nettijuttua on mennä istumaan seminaariin. Siellä asiantuntija kertoo aiheestaan eikä tarvitse kuin tehdä muistiinpanoja ja poimia kysymyksiksi asiat, jotka tarvitsee äänimateriaaliksi. Unteloinkin tai kiireisinkin asiantuntija saa referoitua itseään äskettäin kertomastaan - ja tekstin suhde ääneen separoituu prosessissa luontaisesti.

Kohtuullisen siistiä on myös tehdä juttua aihepiiristä, jonka perusteet itselläkin on jo hanskassa. Jutun rakenne hahmottuu varsin pitkälle jo kysymyksiä tehdessä ja järjellisten kysymysten kuljettamana haastateltavan asiantuntemus saattaa päästä kukoistukseensa.

Haastavinta on tehdä kylmiltään juttu itselle tuntemattomasta aihepiiristä. Siinä on kaikki mahdollista. Ihannetapaus: asioista kertomaan tottunut henkilö puhuu aihepiirin perustat selkeästi ja lavertelematta, tarjoaa mahdollista lisämatskua aihepiiriin perehtymiseksi ja annostelee äänitiedostotkin 2-minuuttisiksi kuin siivuttaisi makkaraa. Näin käy harvoin.

Tavallisia tapauksia on kahta sorttia. Innostunut asiantuntija -tyyppi kaataa niskaani koko tietämyksensä. Vähän kuin menisi pyytämään kulhollista velliä ja saakin kattilallisen puuroa. Siinäpä sitten on sulateltavaa ja prosessoitavaa, että saan lopputuloksesta riittävän suppean ja selkeän. Jos hampsin "taidetta ilman tajuntaa", kirjoitan niitä näitä jokseenkin liittyen aihepiiriin mutta itsekään ymmärtämättä, paljastan takuulla tyhmyyteni jossakin. Pidän itseäni näet sikäli savolaistyyppisenä kuulijana, että vastuu kuullusta ja sitä tehden tekstistäkin on minun. Itselle hankala aihe on kansantajuistettava, mutta tehtävä on suoritettava niin, että asioista paremminkin perillä olevat voivat sitä vinkumatta lukea. Silloin on esimerkiksi käynyt hyvin, kun olen onnistunut työelämäjuristin antaman haastattelun suomentamisessa niin, että asianosainen itsekin on tekstiin tyytyväinen siitä huolimatta, että juttua pystyy lukemaan peruskoulupohjalta. (Tämä tulkkina toimiminen tuskin pääsee unohtumaan, kun tekee suurelle yleisölle tarkoitettuja työelämäjuttuja, joita sitten SAK-laiset lukevat.)

Innostunut asiantuntija -tyyppi no 2 puolestaan kertoisi hänkin mielellään. Vaan kun ei enää itsekään asiantuntemukseltaan tiedä, mikä on tärkeää. Haastattelunauha on sitten täynnä vuoroin lavertelua, jaarittelua, nyhtämistä ja pähkimistä. Käsissä on kattilallinen velliä, josta koostetaan kulhollinen puuroa.

Työelämäjuttuja tehdessäni suurin osa haastateltavista on ensi kertaa kosketuksissa Nettiradioon ja harvoja on haastateltu mihinkään välineeseen. Hyvälaatuista juttua varten ei riitä, että työnnän mikrofonin haastateltavan nokan alle ja odotan valmista. Teen selväksi, millaisia valmiit jutut ovat (teksti/äänet), että työstän ja editoin, ja asian voi ottaa tarvittaessa uusiksi.

Koetan saada selville, millainen työskentelytapa luontuu haastateltavalle parhaiten. Joku ei saa sanottua vastauksia, ennen kuin asiat ovat tallessa pienillä muistiinpanoilla. Joku haluaa nähdä kysymysten kokonaisuuden, toinen ei halua sotkea ajatuksiaan kaikella yhtaikaa. Olen havainnut, että pieni vaivannäkö tällaisissa asioissa palkitsee lopputuloksen laadussa. Parhaimmillaan haastattelu on tarjonnut onnistumisen elämyksen ja uuden viestintäkokemuksen haastateltavalle. Työläimmillään haastattelu on ollut nyhtämistä ja vähän eri asioista puhumista, mutta hyvin harvoin haastattelua on tarvinnut uusia.

Kokonaisuus ei hahmotu, ennen kuin viimeinenkin haastattelu on tehty. Minulle tavallisin juttutyyppi on neljän haastateltavan työelämäpaketti. Pystyn haastattelujen välillä tekemään äänikarttoja, mutta harvemmin kirjoitan kokonaista tekstisivua valmiiksi ennen kuin kaikki haastattelut ovat kasassa. Vasta sitten näen kunkin osion ominaispiirteet ja painotukset, yhtäläisyydet ja erot. Pyrin siihen, etteivät osiot muistuttaisi liikaa toisiaan, mutta että niillä olisi myös jotain yhteistä, joka kantaa koko pakettia. Joskus yhteistä nimittäjää saa hakea. Välillä erojen tekeminen teetättää.

Yksittäisen juttusivun työstäminen, prosessointi lähtee sitten materiaalista käsin. Joskus tekstin rakenne on hahmottunut jo haastattelua tehdessä. Tavallisesti teen äänikartan, jonka pohjalta separoin tekstiin ja ääniin tulevat osiot. Toisinaan teen äänet ensin ja niiden järjestäminen aukaisee tekstin kulun. Välillä ääniksi otetaan, mitä nauhasta pystyy saamaan irti ja tällöin loput "jää" tekstiksi. Pitkästä ja sekavasta äänikartasta saatan poimia ensin järjellisimmät kohdat, jotka etsivät sijaansa rakenteeksi. Ellei mikään muu auta, aloitan loppukappaleesta ja katson, mitä se vaatisi edeltäjäkseen ja niin päädyn lopulta ingressiin. Joskus sattuu niinkin, että teksti pyrkii valmiiksi ennen kuin olen kuunnellut nauhaa kertaakaan. Tällainen tapaus oli esim. Tunteiden kirjo tuvassa ja telkkarissa -osio Hoivaa, tukea ja läsnäoloa juttuun.

Kun aloitin, jutuissa saattoi olla tekstittömiä/ vähätekstisiä sivuja. Mielestäni ne eivät pelitä, sillä raadollinen totuus on, että potentiaalisista kävijöistä harvoilla on kotona kone, jonka rahkeet riittävät. Ei minullakaan, sen puoleen. Ääniä kuuntelevat yhteistyökumppaneiden edustajat työyhteisöissä ja opiskelijat, joiden kouluissa tekniikkaa ja koneita riittää. Monilla työpaikoillakin koneet pyörittävät vain työssä tarvittavia ohjelmia.

Pelkkään ääneen perustuva verkko-ohjelma muutenkin tuntuu minusta kyseisen median mahdollisuuksien kaventamiselta. Radion puolella tietysti voi olla kova juttu, että ohjelman voi kuunnella irrallaan lähetysvirrasta. Se on radion mahdollisuuksien laventamista. Mutta koneen ääreen käydessä istutaan näytön ääreen. Nykyinen malli, että äänet ovat fileinä ja tekstistä käy keskeiset asiat ilmi, antaa mahdollisuuden niin piipahtamiseen kuin syventymiseenkin. Voi lukea melkein tai puoliksi, kunnolla tai hutiloiden. Tahallaan kuunteleminen on joko-tai -hommaa.

Jos ja kun telkkarin tarjonta menee aina vain köykäisemmille linjoille, fiksut nettivideot puoltavat paikkaansa. Vie tosin aikaa, että aikuisetkin löytävät tietskarin multimediaominaisuudet. Mutta sama koskee koko Mikaelin tarjontaa. Verkkomedialla on aikuisille paljon annettavaa ja paljon on jo jemmassa arkistoissa. Aikuiset eivät vain ole yhtä sähäköitä, kärsimättömiä ja teknofriikkejä kuin useat nuoret tai it-alan miehet.

Mitä projektina toimimiseen tulee, olen hyvilläni siitä, että työelämätoimittajuuteni käynnistyi jo alkuunsa tuotantoyhteistyönä. Näytti siltä, että suurin osa toimituspäällikön työstä oli erilaisia neuvotteluja, hakemisia, selvityksiä, rahoitusten kärkkymisiä ja jatkuvaa kiikkulautaa jatkuvuudesta. Pääsisipä toimimaan omassa hommassaan toimituksen toimituspäällikkönä! Siihen pääsemiseksi varmaan tarvitaan lisää yhteistyökumppaneita ja entisiäkin kannattaa vampata aina uudelleen.

Auli

Alkuun